perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pohkeet lukossa

Eilen oli taas pitkän lenkin aika, kaksi tuntia tuli hynytettyä. Lunta oli enää yhdellä polulla, muuten sai juosta sulalla maalla koko matkan. Tuli taas havaittua että takareidet ovat pitkillä lenkeillä suurin vauhtia rajoittava tekijä. Ne väsähtävät ensimmäisinä ja sitten ei vaan pysty ylläpitämään kovin nopeaa askellusta, vaikka syke sallisi vähän nopeamman vauhdin. Ei kai tuohon muu auta kuin lisää kilometrejä alle. Puolimaratonia ajatellen nyt taitaa olla aivan liian myöhäistä puuttua tuohon salitreenilläkään.

Lenkin lopuksi jalkani päättivät sitten tehdä jonkunlaisen protestin. Olin juossut kaksi tuntia ilman mitään suurempia ongelmia, lihasten väsyminen nyt on ihan normaalia mutta mikään paikka ei mennyt jumiin tai mitään sellaista. Kaksi tuntia tuli täyteen kun olin kilometrin päässä kotoa ja ajattelin sitten kävellä loppumatkan että jalat saavat vähän loppuverryttelyä. Ehdin kävellä noin viisi askelta kun molemmat pohkeeni menivät täysin jumiin. Kaksi tuntia jalat toimivat ihan kiltisti ja sitten tapahtuu noin, en ymmärrä. Yritin venytellä ja hieroa ja ravistella niitä, mutta voin sanoa että oli aika pitkä kilometri kunnes pääsin kotiin, pohjelihakset olivat aivan kivikovat.

Olen miettinyt voisiko magnesiuminpuutos vaikuttaa tuohon. Söin sitä joskus aikaisemmin kun sain kramppeja mutta nyt en ole pitkään aikaan syönyt sitä, ehkä minulla olisi taas tarvetta magnesiumlisälle. Yritän nyt muistaa lisätä sen päivittäiseen käyttöön. Lisäksi aion nyt ottaa pohkeiden venyttelyn erityistarkkailuun koska ne ovat muutenkin olleet aika jäykät. Toivottavasti noista olisi apua ettei tuollainen kovin usein toistuisi.

Tai ehkä tuo oli kropaltani hienovarainen vihjaus että juoksemista ei saa lopettaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti