Puoli vuotta myöhemmin

Halusin tulla käymään pitkästä aikaa täällä. Puoli vuotta on hurahtanut niin etten ole edes oikeastaan ajatellut bloggaamista, enkä nytkään lupaile että paluu olisi jotenkin lopullinen, mutta on mukavaa ainakin silloin tällöin käydä päivittelemässä kuulumisia tännekin. Tuossa talvella vaan iski jonkinmoinen kyllästyminen, ei tuntunut että olisi mitään sanottavaa. Pienoista elämänmuutostakin on ilmassa, muutin Helsingistä Turkuun ja nyt väkerrän kovaa vauhtia lopputyötäni, joten joskus tulevaisuudessa saattaa tulla valmistuminen ja Ihan Oikeisiin Töihin meno vastaan.

Liikuntaa on, mutta en ole palannut sellaiseen säännölliseen, etukäteen suunniteltuun aikatauluun jollaista noudatin viime syksyyn asti. Nyt mennään enemmän fiilispohjalta. Pieniä sääntöjä joudun asettamaan itselleni, koska treenitahti on harventunut vähän liikaa. Päätinkin että tavoitteena tällä hetkellä on joka viikko kolme vapaavalintaista aerobista treeniä (juoksu, uinti ja pyöräily ovat pop kun nilkka haittaa kaiken maailman hyppimis-ryhmäliikuntatunteja), yksi lihaskunto (yksi riittää, koska viime aikoina nämä ovat olleet nollilla) ja yksi kehonhuolto (pilates tai jooga). Tuo on pikkuisen enemmän kuin mitä olen tehnyt ja sopii siis tehtäväänsä, hellästi herättelemään kehoani tekemään vähän enemmän kuin nyt. Mitenkään ryppyotsaisesti en pidä tästä kiinni, tavoitteena ei nyt ole mitään urheilutapahtumia vaan pelkästään oma hyvinvointi. Jotenkin se puolimaratonin juokseminen poisti jonkun pakon, tiedän että pystyn sellaiseen joten enää ei ole pakko todistaa mitään.

Viimeisimmän, tammikuun postauksen aihe on edelleen ilmassa: nilkka ja olkapää vihoittelevat ajoittain. Varsinkin olkapää aiheuttaa turhautumista. Siinä ei normaalitilanteessa ole mitään vikaa, mutta se taitaa olla hieman löysä ja on joskus uidessa hiukan nuljahtanut paikaltaan (ja sitten itsestään heti takaisin), mikä on luonnollisesti aika kivuliasta ja todella ikävää kun niin käy kesken uimisen. Joudunkin uimaan hiukan huonommalla tekniikalla kuin haluaisin, koska tuon ehkäisemiseksi en voi ojentaa käsiä ihan suoraan linjaan vartalon kanssa (vapaauinnista on siis edelleen kyse). Muuten se ei ole mikään kovin dramaattinen vaiva.

Sellaista siis!

Kaupunkijuhannus

Hyvää juhannusaattoa kaikille lukijoille! Vietän omaan perinteiseen tapaani vastanrannankiiski-juhannusta, eli olen kaupungissa. Sain Miehen seurakseni tänne lounaisnurkkaan (hän jäi kesäksi asumaan Helsinkiin ja vietämme siis tämän kesän eri kaupungeissa) ja aiomme nauttia tyhjästä kaupungista. Minusta on ihanaa olla juhannuksena kaupungissa, kun kerrankin on hiljaista ja autiota. Mökille voi mennä koska tahansa ja siellä on aina yhtä rauhallista, kaupungissa tätä pääsee kokemaan harvoin.

Liikunnassa on nyt taas hieman hiljaisempaa. Taisin aloittaa juoksemisen liian innokkaasti ja rankasti, sillä jalkani on nyt ärtynyt. Pohkeen alaosa tuntuu ikävältä ja saman jalan jalkateräkin tuntuu juostessa oudolta. Pidän siis nyt vähän taukoa ja annan jalan toipua, eihän tässä ole mikään kiire mihinkään. Vietän juhannuksen leppoisasti piknikkien ja loikoilun merkeissä ja palaan juoksupoluille kun jalkani on saanut levätä. Nyt tuntuu että maltan kyllä odottaa, koska tiedän jo kuinka hyvältä juokseminen tuntuu sitten kun on kunnossa.

Pikainen päivitys

Taas on tullut huomattua että jos jotakin haluaa oppia kunnolla, siitä ei kannata pitää kovin pitkiä taukoja. Pidin muutaman päivän taukoa rullaluistelusta ja voi kuinka vaikeaa se taas olikaan. Tuntui että tasapaino oli ehtinyt kadota ihan täysin. Kyllä se sitten taas palautui, mutta täytyy näköjään pitää parempaa treenitiheyttä jos haluaa säilyttää jonkunlaisen tuntuman. Tosin voi olla että koko laji menee joksikin aikaa jäihin. Muutan nimittäin tänä viikonloppuna kesäksi Turkuun ja mukaan on jo muutenkin tulossa niin paljon tavaraa, etten taida saada rulliksia mahtumaan ainakaan alkajaisiksi mukaan.

Kävin tänään taas verikokeissa. Pari viikkoa sitten otetuissa kokeissa Hb oli 82. Eihän tuo mikään valtavan korkea luku edelleenkään ole, mutta ainakin suunta on oikea. Näiden uusien kokeiden tuloksia saan odottaa taas viikon, koska Hb:n lisäksi otettiin taas muitakin kokeita, josko vihdoinkin löytyisi jokin selitys tälle.

Tämä päivitys jää nyt tyngäksi, koska tekemistä on niin paljon etten ehdi höpistä enempää. Palaan varmaankin asiaan kunhan olen saanut siirrettyä itseni ja aivan liian suuren osan omaisuudestani 165 kilometriä sivummalle.

Sohvannurkassa

Uskomattoman tylsää tämä sohvalla makaaminen. Pelaan Sims 2:ta, katson netistä kaiken maailman huonoja ohjelmia ja tuijotan ikkunasta kaihoisasti kun ulkona paistaa niin kauniisti aurinko. Jospa sitä vaikka kävelemään lähtisi jossain välissä. Nyt kun tiedän että väsymiselle on ihan terveydelliset perusteet, uskallan antaa väsymyksen tulla enkä lähde liikkumaan, varsinkaan hengästymiseen saakka (ja hengästyminenhän tapahtuu tässä kunnossa ihan heti). Rauhallisia kävelylenkkejä olen pariin otteeseen tehnyt. Tahtoisin vaan niin kovasti tehdä jotain kunnolla. Tiedän että hikiliikunnasta tulee hyvin todennäköisesti paha olo eikä siitä ainakaan mitään hyötyä ole, mutta kun tahtoisin.

Ruokailurytmiin täytyy nyt kiinnittää normaalia enemmän huomiota koska rautaa pitää syödä kaksi kertaa päivässä ja sen yhteydessä pitää olla pitemmän aikaa syömättä. Lisäksi minulla on muitakin lääkkeitä jotka osaltaan vaikuttavat päiväjärjestykseeni. Päiväni koostuvat siis tällä hetkellä lähinnä syömisestä ja syömisen odottamisesta. Voipi olla että lähdetään Miehen kanssa leffaan tänään, tullaan ihan mökkihöperöiksi muuten. Vappuna suunnitelmissa olisi lähteä Linnanmäelle, tosin ihan vaan haistelemaan tunnelmaa ja syömään hattaraa, tuskin tulee missään laitteissa käytyä. Vaikka olisihan sekin uusi kokemus, saisi ainakin pään pyörälle vielä herkemmin kuin normaalisti. :)

Onnelliset jalat

Tervehdys taas.

Viikonloppu tuli vietettyä itärajan tuntumassa. Oli melkoisen rapsakka pakkanen, vielä kun olosuhteiden pakosta piti välillä oleskella ulkosalla ei-ihan-ulkoiluvaatteissa, niin kyllä siinä olisi vähän vähempikin riittänyt. Vaan onhan tuolla pakkanen ihan eri tuntuista kuin täällä etelässä, paljon kuivempaa ja tyynellä säällä kovatkin pakkaslukemat tuntuvat ihan siedettäviltä. Ja olihan siellä ihan uskomattoman kaunista, ne lumiset metsät kuunvalossa... Ihan taikaa.

Eilen oli kotiinpaluun aika ja juuri samaan saumaan osui lauhtuminen, joten pääsin tänään palaamaan taas päivärytmiin ja käymään koulun jälkeen lenkillä. Jalat tuntuivat valtavan onnellisilta, alkulenkistä oli selvästi ylimääräistä ilmaa askeleessa. Vajaa kuusi kilometriä tuli viipotettua, loppuvaiheessa oli liukkaampia polkuja (tai sitten en vaan ehtinyt huomata alkulenkin aikana sutimista kun olin liian onnellinen) ja vauhti hyytyi, mutta suht pitkälle sain pidettyä hyvää, vähän reippaampaa vauhtia. Paras lenkkibiisi oli tänään PMMP:n Merimiehen vaimo.

Viimeinen ennakkoäänestyspäivä

Muistutuksena että tänään on viimeinen ennakkoäänestyspäivä, vielä siis ehtii käydä raapustamassa numeron lappuun jos ei sunnuntaina pääse. Itse tajusin juuri äsken että tuskin tulee oltua sunnuntaina kotosalla ja en taida päästä silloin siis äänestämäänkään, joten nyt se on mentävä. Sieltä sitten pilatekseen ja ehkä jonkunlaisen salitreeninkin saisi tänään tehtyä.

Joskus sattuu

Vietettyäni viikonlopun surullisissa merkeissä oli tänään ohjelmassa paluu arkeen. Suru ei onneksi osunut aivan lähelle minua, jolloin minulla oli viikonloppuna voimia tukea niitä joille se oli kipeämpää. Nyt kuitenkin palasin kotiin, normaaliin päivärytmiin ja myös liikuntojen pariin.

Aamun aloitin ihanalla pitkällä venyttelysessiolla ja illalla kävin lenkillä, joka oli kaikkea muuta kuin ihana. Eihän tuo lumisade vielä mitään, tai vastatuuli, tai se muhju mitä kapeampiin kohtiin polkua on kertynyt, tai ne kuluneet lenkkarit joilla ylämäessä ei meinaa päästä eteenpäin kun luistavat niin paljon. Tuntuu että toistan itseäni, mutta kaikista muista haasteista huolimatta häntäluu oli taas se mihin treeni tökkäsi. Se oli nyt jostain syystä oikein erityisen kipeä. En tiedä johtuuko siitä ettei ole nukkunut omassa sängyssä vai pitkästä autossa istumisesta vai mistä, mutta se ei tänään vaan sietänyt oikein mitään. Jouduin pitämään puolen tunnin lenkillä pari taukoa kun ihan lyhyetkin askeleet tuntuivat tärähtävän liikaa. En saanut pidettyä keskivartaloa siinä asennossa missä olisin halunnut eikä kävelykään tuntunut yhtään paremmalta. Välipäivä luvassa siis huomennakin. Huolestuttaa puolimaratonin puolesta, eihän siitä tällä menolla tule yhtään mitään jos ei pysty edes harjoittelemaan.

Sisua yritin hakea ehdottomasta suosikkitreenibiisistäni: Bon Jovin Love's the Only Rule. Albumilla kappale kuulostaa tältä (pahoittelut etten löytänyt parempaa videota, tässä videossa oikeinkirjoituksessa on hieman toivomisen varaa):

Juostessa ajatuksissani ei kuitenkaan pyörinyt tuo versio vaan tämä live-esitys Helsingistä viime kesältä. Jon Bon Jovilta menee ristiside tuossa 1:23 kohdalla ja hän vetää siitä huolimatta tuon jälkeen ihan kunnon keikan. Todistettuani itsekin tuon sisun livenä, tuo kappale antaa aina sellaisen tsempin etten edes kehtaa ihan pikkuasioiden takia luovuttaa. Ja onhan se muutenkin hyvä kappale. :)

Lumipyry ja hetken hiljaisuus

Toiset lumipyry liimaa kotiin, minut se ajoi kuntosalille. Yritin mennä aamulla kouluun, missä minulla olisi ollut tunti ohjelmaa, pari tuntia taukoa ja sitten lisää koulua. Bussini oli kuitenkin niin paljon myöhässä ettei lopulta enää kannattanut mennä sinne ensimmäiselle tunnille. Olin alunperin aikonut mennä koulun jälkeen kuntosalille ja minulla oli siis kamppeet mukana, joten hyppäsin toiseen bussiin ja hyödynsin ylimääräisen ajan käymällä kuntosalilla jo tuossa välissä. Juoksin alkulämmittelyksi vartin aika reippaasti ja yritin sitten tehdä kuntosaliohjelmaani. Erittäin hyvä yritys, ei vaan ihan onnistunut. Häntäluu ei sietänyt joitakin liikkeitä joten joudun heti muuttamaan tuota uutta saliohjelmaani, taitaa tulla sittenkin aika ylävartalopainotteista treeniä jonkun aikaa. Normaalielämässä tuo ei vaivaa ellen satu istumaan lattialla suoraan sen päälle, mutta näköjään tietyt liikkeet eivät sovi sille ollenkaan. Vaan minkäs teet, kai se aikanaan paranee.

Iltapäivällä menivätkin sitten lähipäivien suunnitelmat uusiksi. Mitenkään tarkempiin yksityiskohtiin menemättä, sain kuulla suvusta suru-uutisia joiden takia tulen olemaan pois maisemista hetken aikaa, ainakin viikonlopun yli.

Helteestä pakkaseen

Loma on nyt ohi ja pakkaseen palattu. Oli melko tapahtumarikas pariviikkoinen, tuli nähtyä niin suurkaupunkeja, vanhoja raunioita kuin merenrantaakin. Mitään varsinaisia liikuntasuorituksia ei tullut tehtyä, mutta paljon tuli kävelyä, portaiden kiipeilemistä ja meressä pulikoimista jota voi ehkä hyvällä mielikuvituksella uinniksikin kutsua.

Nyt on kuitenkin aika palata ruotuun. Olen vielä ihan eri aikavyöhykkeellä enkä saanut lähdettyä kuntosalille sen aukioloaikojen puitteissa, mutta edes lenkille oli pakko päästä. Kävin tekemässä kokeilunomaisen hitaan 5,5 kilometrin lenkin. Ihan hyvä etten asettanut mitään sen kummempia tavoitteita, olin nimittäin aivan jumissa matkustamiseen kuluneen vuorokauden jäljiltä ja jalat tuntuivat tonnin painoisilta. Lisäksi yöllä ja aamulla oli satanut lunta ja täällä kaupungissa oli ehditty kaikki ulkoilutiet aurata niin että jäljellä oli ohut, aivan kivikovaksi ja erittäin liukkaaksi painunut lumikerros. Paikoitellen oli sitten pakko ottaa todella rauhallisesti ja silti reidet tuntuivat menevän jumiin siitä liukastumisen varomisesta. Sykekin tuntui nousevan normaalia herkemmin ja yritin pitää sen matalana, ja sitten se polvikin alkoi vielä kiukutella. 

Lopulta sain 5,5 kilometriin kulumaan 50 minuuttia. Hidas kokeilulenkki oli tarkoituksena ja sellainen siitä tulikin. Ei mikään kaikkien aikojen ihanin lenkki, mutta jälkeenpäin on hyvä mieli että taapersin sen loppuun asti. Tästä se taas lähtee.

(Sosiaalinen) elämä voittaa

Kovasti pitää kiirettä, ei ole yhtään kivaa tällainen. Viimeiset koulutyöt painavat päälle nyt ihan urakalla ja tenttejä on edessä aika kiitettävä määrä seuraavien kahden viikon aikana. Nyt huomaa koukuttaneensa itsensä liikuntaan ihan kunnolla kun ei millään tahtoisi keskittyä opiskeluun (no se ei ole mitään uutta) vaan miettii missä välissä ehtisi käydä vaikka siellä spinningissä, kun jalat ja pää niin tahtoisivat.

Tänään otan kuitenkin hetkellisen irtioton ja lähden pikkujouluihin. Huomenaamulla olevaa tenttiä ajatellen epäilemättä todella järkevää, mutta järkevähän minä olen. :) Ei tätä opiskelijaelämää voi liian vakavasti ottaa, ei siitä silloin ainakaan mitään tule.

Fiilis on nyt tällainen. Tämä toimisi treenibiisinäkin, pitääkin muistaa hankkia ihan omaan soittimeen.

Spin-off

Viikon olen ollut ilman tärähdyksiä aiheuttavaa liikuntaa ja nyt pariin päivään tuossa viallisessa jalassa ei ole tuntunut mitään. Harkitsin tänään lenkille lähtöä ja painelin jalkapöytää kokeeksi. Olin ihan innoissani kun voi painella vaikka kuinka eikä satu. Oli todella, todella järkevää, alkoihan se sitten taas sattua kun sitä riittävästi kiusasi. Ei siis edelleenkään lenkille, ja jos nyt oikeasti yrittäisi olla härkkimättä sitä jalkaa ja antaisi sen parantua rauhassa.

Kuntosalille vei siis tänäänkin tie, tuntuu että kohta voisi suosiolla muuttaa sinne. Joka ikisen lenkin korvaaminen crosstrainerilla tai kuntopyörällä (tähän joku sanoisi että voihan tuolla ulkonakin pyöräillä, ja niin voisikin jos ei joku *piip* olisi käynyt vapauttamassa minun polkupyörääni kaikista ylimääräisistä osista kuten ketjusta ja venttiileistä) ja sen lisäksi varsinaiset salitreenit, pilatekset ja kaikki sellaiset tekevät sen että tulee vietettyä ihan kohtuullisen paljon aikaa siellä.

Treenistä ei mitään kummempaa sanottavaa. Vähän pyöräilyä, salitreeni ja lopuksi vähän normaalia loppuverkkaa pitempi aerobinen crosstrainerilla. Ihan täysillä en jaksanut keskittyä, tuntuu että ei millään nappaisi. Tulipahan tehtyä kuitenkin. Tiedä sitten miksi tuntuu ettei oikein jaksaisi, ehkä se on tämä pimeys tai ehkä on muuten vaan vauhti loppumassa, tähän asti liikunta onkin sujunut epäilyttävän helposti. Joululomaan asti pitäisi jaksaa tsempata, silloin on luvassa ihan tervetullut maisemanvaihdos ja toivon mukaan kotiin palataan taas akut täynnä virtaa. Kunhan vaan jaksaa nämä viimeiset viikot.

Ai niin muuten. Tuolla ensimmäisessä kirjoituksessa varoittelin että tunkisin tänne kaiken muun sekasotkun lisäksi vielä kynsilakkoja ja muuta sellaista. En kuitenkaan halua tehdä tästä blogista ihan niin sekavaa, joten perustin noille Erittäin Tärkeille Asioille oman nurkkauksensa tänne.

Hyvä maanantai

Opiskelijaelämän parhaisiin puoliin kuuluu vapaus nukkua talvellakin edes joskus siihen asti kunnes aurinko paistaa (ei tietenkään aina, viikon mittaisia yöunia voitaisiin katsoa vähän pahalla). Tänään oli juuri sellainen aamu. Siihen päälle rauhassa ajan kanssa nautittu aamupala, niin ei voi aamu paljon paremmin alkaa.

Tyypillinen aamupalani, ruispuuro oliiviöljyn ja mustaherukoiden kanssa, hedelmä tai pari ja jokin proteiininlähde.

Iltapäiväksi piti suoriutua koululle ei-ihan-niin-kiinnostaviin harjoituksiin. Tosin täytyy nostaa kurssin vetäjälle hattua siitä että osaa selittää tylsätkin asiat edes jotenkin mielenkiintoisesti. Harjoitukset venyivät pitkäksi ja oli ihan pimeää kun pääsin lähtemään. Kai se on hyväksyttävä että sitä se tulee olemaan seuraavat monta kuukautta, onneksi on se opiskelijan vapaus niin voi olla edes joskus päiväsaikaan ulkona. Ei auta valittaa, täällä kaupungissa on kuitenkin valaistut ulkoilupolut joten vedin heti kotiin päästyäni lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.

Lihakset ovat olleet tänään odotetusti kipeät ja vähän kävi mielessä tehdä vaan pieni palauttava lenkki, mutta sitten muutin mieleni ja juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni yli kymmenen kilometriä. Se on kummitellut ajatuksissa jo pitkään mutta ei vaan ole tullut kokeiltua aikaisemmin. Siis jos sitä raahustamista voi juoksemiseksi kutsua, oli nimittäin aivan huippuhidas vauhti. Matkaa lienee ollut 10,5-11 kilometriä ja aikaa sain kulutettua 1,5 tuntia, ihan pikkuisen painoi jaloissa se eilinen combat. Onnistuin vielä menemään harhaan ja jouduin oikaisemaan jostain pimeän ryteikön kautta päästäkseni takaisin suunnittelemalleni reitille. Takaisinhan ei käännytä vaikka mikä olisi. :)

Maanantai ei mittään... uutta

Alkaa hieman hajottaa päätä. Viikkoon en ole päässyt liikkumaan, yhtenä päivänä kävelin pari kilometriä ihan rauhallisesti ja loppuillan vietinkin sitten yskien keuhkoja pihalle. Nyt tuntuu siltä että voisi ihan varovasti kokeilla jotain ei-yhtään-hengästyttävää. Eilen olin niin turhautunut että sain siivousinspiraation (ei ole varmasti tapahtunut koskaan ennen). Ihan hiki päässä en rehkinyt, mutta aika kunnolla kuitenkin useamman tunnin eikä se ainakaan pahentanut oloa. Ehkä siis tänään koulun jälkeen uskaltaisi käydä tekemässä ihan kevyen kuntosalitreenin. Jos sitten ihan oikeasti malttaisi tehdä kevyesti, joskus se on niin käsittämättömän vaikeaa. 

Oikeasti tahtoisin juosta. Harmittaa.

(kuva täältä)

Jollain on aivan liian hauskaa

Flunssa alkaa hellittää, mutta on vieläkin vähän tukkoinen olo. Edellisestä kerrasta viisastuneena aion nyt ottaa varman päälle ja nököttää paikoillani kunnes olen ihan varmasti terve (eli keväällä sitten seuraavan kerran lenkille...). Omasta mielestäni olin edelliselläkin kerralla terve ennen kuin aloin liikkua, mutta jostain se tauti tuli takaisin. Edellisessä flunssassa hämmentävintä oli se että yskän paluuta ei laukaissut mikään hikiliikunta vaan pilates. Onhan siinä jotain tiettyä logiikkaakin, rintakehän liikkuvuuden harjoittaminen vaikutti keuhkoihin.

Nyt olo on kuitenkin sen verran parempi että jaksan jo tehdä asioita. Pari päivää kului sohvalla Harry Potterin kanssa, nyt tuntuu että aivokapasiteetti kykenee ehkä käsittelemään kouluhommiakin (ainakin samalla teholla kuin terveenä, kuinka paljon se sitten onkaan). Koska olen lusmu, olen kuitenkin opiskelun sijaan kaivellut weheartit.comista kaikkea hauskaa. Katsokaa nyt tätäkin.

Nih... Jospa sitä nyt oikeasti pureutuisi siihen opiskeluun vähäksi aikaa. Hyvää torstaita, täältä tähän.

Köh.

No niin, syksyn toinen flunssa on täällä. Edellinen nosti kuumetta toista viikkoa, toivottavasti tämä menee ohi vähemmällä. Nyt on ainakin paremmin mahdollisuuksia levätä. Ohjelmassa ei siis juoksua eikä combatia, vaan teetä ja kaakaota sohvalla (siis teen ja kaakaon nauttimista sohvalla, ei niiden kaatamista siihen...toivottavasti). Huomenna täytyy käydä koulussa kun alkaa yksi uusi kurssi ja on lisäksi isohkon harjoitustyön infotilaisuus, mutta muuten pystyn lepäilemään kotona.

Tekniikka on ystävä, en vaan tiedä kenen

Kun pääosa urheilusta tapahtuu lenkkeilemällä, olisi melko oleellista edes jotenkin seurata missä on käynyt, kuinka pitkiä lenkkejä tekee ja millä nopeudella. Kännyköissä ja sykemittareissahan on tätä nykyä saatavilla kaiken maailman jäljityssovelluksia, jotka mittaavat matkaa ja piirtävät kartan kuljetusta reitistä. Tässä taloudellisessa tilanteessa allekirjoittaneella ei ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliita laitteita lenkkeilyä (tai mitään muutakaan) varten ja olen koko ajan kuvitellut että nuo urheilusovellukset vaativat vähän älykkäämmän puhelimen kuin tuo minun 3710 foldini. Olinkin kiljaista riemusta kun huomasin että saa tuohon ainakin Endomondon, ei ollut aikaisemmin käynyt mielessäkään tarkistaa kun eihän tuohon yleensä mitään hienouksia saa.

Teoriassa siis kaikki hyvin, sain ohjelmiston ladattua ja se lähtee kiltisti käyntiin. Siitä eteenpäin homma ei sujukaan ihan niin kivuttomasti, kun tuon puhelimenrääpäleen GPS-paikannus ei tahdo millään löytää itseään. Eilen kuntosalilta lähtiessä se haki sijaintia koko kotimatkan ajan (n. 25 minuuttia) eikä lopultakaan löytänyt. Asetuksia olen kokeillut muuttaa mutta en ole huomannut siitä olevan mitään apua. Joskus se sijainti on kuitenkin löytynyt, joten todistetusti tuo ominaisuus ei ole ihan kokonaan pois pelistä. Se ei vaan ihan aina jaksa toimia. Jostain syystä en ole kovin yllättynyt ongelmista, kun tuo puhelin on muutenkin vähän maanantaikappale. Muuten kaikin puolin kiva, pienikokoinen, kätevä musiikkisoitin ja muutenkin tykkään tuon ominaisuuksista ihan kympillä, kunhan se vaan toimisi. Vähän turhan monta vikaa tullut vastaan tämän pari vuotta kestäneen yhteisen taipaleen aikana. Vai onkohan tuo edes niin vanha?

Olisin ihan oikeasti valmis maksamaan ylimääräistä siitä että saisin puhelimen joka suht todennäköisesti toimisi niin kuin pitää. En tarvitse (enkä edes halua) mitään sen kummempia ominaisuuksia kuin tuossa nykyisessäni, mutta olisin valmis maksamaan vaikka satasen ylimääräistä jos saisin tuon saman puhelimen mukana takuun että se toimii neljä vuotta kunnolla.

Niin, se Endomondo. Kävin lenkillä ja GPS-signaali löytyi kilometrin päässä kotoa ja katosi taas puoli kilometriä ennen kotiin saapumista, sekä pari kertaa matkan aikana. Sen verran sain reittiä talteen että sain jonkunlaisen kartan ladattua nettiin ja pääsin kokeilemaan ohjelmistoa. Hyvältähän tuo vaikuttaisi, mutta ei väkisin. Ilman reitin jäljitystä en saa tuosta mitään uutta irti. Pelkkänä sekuntikellona sitä ei kannata ainakaan tuolla puhelimella käyttää, koska en pysty tekemään puhelimella mitään muuta samaan aikaan. Jos laitan musiikkisoittimen päälle ennen Endomondon käynnistystä, se pyörii kyllä siellä taustalla kiltisti mutta en pääse siihen uudestaan käsiksi ilman että suljen koko Endomondon. Kännykän sekuntikelloon ja matkan mittaamiseen kartasta (Kuntoplussan reittisuunnittelu, Retkikartta tai pääkaupunkiseudulla hyvin toimivaksi osoittautunut pyöräilyn ja kävelyn reittiopas) on siis tyytyminen, kunnes saan riivittyä kasaan rahat johonkin vähän toimivampaan GPS-masiinaan.

Elävien kirjoissa taas

Kuten arvata saattaa, eilinen päivä meni niin harakoille kuin vaan voi. Kädet tärisivät pitkälle iltapäivään enkä uskaltanut edes illalla lenkille. Pää olisi tahtonut mutta leposyke oli melkein 90 joten oli varmasti ihan hyvä ratkaisu antaa kropan toipua rauhassa. Tänään on sitten ollut jonkinlaista pientä ryhtiliikettä ilmassa, olen ainakin saanut siivoiltua ja illalla on liikuntaakin tiedossa kun ohjelmassa on uusi lempilajini combat. Sitä ennen jatkan vielä siivoamista ja vilkuilen toisella silmällä telkusta esteratsastusta.

Kovin usein en viihteellä nykyisin käy, enkä siis suostu ottamaan minkäänlaista morkkista siitä että tuli tällä kertaa juhlittua vähän rankemmin. Ihan kiltistikin olin. Porukassa tuli nähtyä myös jonkunlaisia ylilyöntejä, joskus se oma alkoholinsietokyky on ilmeisesti aikuisillekin epäselvä.

Ja niin, se lompakon pesu ei siis tapahtunut mitenkään tarkoituksella. Pesin siis Miehen housut jotka herra itse oli pyykkikoriin laittanut. Varmuuden vuoksi tarkistin etutaskut kun Mieheltä usein jää sinne kolikoita. Takataskuja ei sitten tullut tarkistettua, minkä huomasin virheeksi tasan siinä vaiheessa kun otin pyykkiä koneesta ja sieltä märän pyykin joukosta tipahti lattialle lompakko. Sydän jätti muutaman lyönnin välistä kun mies kaivoi sieltä setelin kokoisia vettyneitä sinertävänharmahtavia paperilappusia, joissa ei ollut minkäänlaisia kuvioita jäljellä. Eivät onneksi olleet sitten kuitenkaan ikinä olleetkaan seteleitä, eikä ilmeisesti tapahtunut muutenkaan mitään peruuttamatonta vahinkoa. Vaan taidanpa tästedes tarkistaa kaikki taskut ennen kuin lykkään vaatteet sinne pesukoneeseen.

Hyödytöntä päivää itse kullekin

Arvatkaapa (koko te tuhatpäinen lukijajoukkoni...) mitä hyödyllistä olen tehnyt tänään? No en sitten mitään. En ole urheillut, en ole opiskellut minuuttiakaan. En ole tehnyt ruokaa enkä kotitöitä. En kertakaikkiaan mitään. Ilta sujuu ihan yhtä tuottoisissa merkeissä kun lähden viettämään opiskelijaporukalla iltaa oikein pitkän kaavan kautta. Pitkällä tarkoitetaan tässä tilanteessa melko aikaista aloitusta, luultavasti yhdistettynä myöhäiseen kotiutumiseen. Melkoisella todennäköisyydellä huominen päivä sujuu siis yhtä tuottoisissa merkeissä.

Lyhyestä virsi... no ei tätä voi kauniiksi sanoa, mutta sitäkin lyhyempi. Nyt on nimittäin jo kiire.

PS. Eilen sen sijaan olin ihan huippuahkera, kun pyykinpesun lomassa pesin myös Miehen lompakon.

Aloituspotku

Uudemmat kuviot kertoo ihan siitä tavallisesta elämästä tai ainakin sellaisen tavoittelusta. Blogia kirjoittaa huonokuntoinen yli-ikäinen opiskelija, joka laiskojen vuosien jälkeen yrittää vihdoinkin ottaa niskalenkin itsestään, hankkia lihaksia luiden päälle, toivottavasti valmistua joskus ja hankkia muutenkin elämän. Blogi heijastelee elämääni ja on siis toivottavasti treenipainotteinen, mutta mukaan mahtuu varmasti myös arkipäiväistä taaperrusta ja satunnaista tyttöilyäkin esimerkiksi kynsilakkojen muodossa. Ehkä joskus jokunen sana Miehestäkin, joka sitä arkipäivää värittää niin hyvässä kuin pahassakin.

Tästä se lähtee!