Spinu ja core

Pitkästä aikaa tuli käytyä spinningissä. Kävin helpolla tunnilla, koska edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa. Sen päälle kävin vielä keskivartalotreenissä, kun ei tuo lihaskuntotreeni tunnu nyt oikein sujuvan ominpäin. Oikein hyvä fiilis oli. Luulen kyllä että "helposta tunnista" huolimatta lihakset ovat huomenna aivan jumissa. Yritin ehkäistä sitä venyttelemällä äsken pitkään samalla kun tiirasin telkkaria.

Olen viime aikoina tuntenut hieman mielenkiintoa triathlonia kohtaan. Pääsyyllinen tähän lienee eräs lajia pitkään harrastanut työkaverini ja takapiruina monet siitä kirjoittavat bloggaajat. Saa nähdä meneekö tuo ohi, juoksuun aion joka tapauksessa keskittyä ainakin puolimaratoniin asti. Jos sen päälle huvittaa pyöräillä tai uida niin teen niitä ihan fiiliksen mukaan. Alustavaa pyöräilytreeniä saa ihan hyvin spinningistäkin, ainakin työkaverin mielestä kannattaa nyt hankkia sillä ytyä reisilihaksiin. Kunnollisen polkupyörän voin hankkia sitten vaikka keväällä jos triathlon vielä kiinnostaa.

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun...

Heti alkuun haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joille otsikon kappale jäi korvamadoksi. Niin se jäi minullekin.

Tarkoitukseni oli tänään käydä aamupäivällä kevyellä lenkillä ja illalla kuntosalilla. Vaikka olenkin tunnetusti lumisateessa juoksun mestari, tämänpäiväinen pyry on vähän liikaa ja tuossa hangessa kevyt lenkki olisi varmaan ollut täysi mahdottomuus. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen taivalsinkin kevyehkölle spinningtunnille. Hillitsin itseäni ettei syke karkaisi ihan pilviin, tuossa lajissa se tapahtuu niin uskomattoman helposti. Sain tehtyä hyvän peruskuntotreenin (heh, kirjoitin ensin persuskunto - no, ei sekään olisi ihan väärin ollut...) ja siihen päälle rääkkäsin vielä keskivartaloa coressa. Illalla olisi tarkoitus käydä vielä salilla yläkroppaa treenaamassa. Punnerrusohjelmasta on tänään vuorossa kolmannen viikon toinen päivä. Keskimmäisessä sarakkeessa mennään, toistoja tulee siis 14+19+14+14+vähintään 19 1,5 minuutin tauoilla. Kovia numeroita ovat nuo, mutta minä pystyn siihen. Tai tipahdan otsalleni yrittäessäni.

Kahden treenin päiviä on alkanut ilmestyä ihan yllättäen elämääni, ikinä ennen en ole tällaista kokenut eikä tämä ollut mitenkään kovin suunniteltua. Kysyin Mieheltä (jolla on monien vuosien kokemus rankasta treenaamisesta) mitä pitää syödä jos treenaa kaksi kertaa päivässä. Ajattelin lähinnä jaksamisen ja palautumisen kannalta, mutta Miehen vastaus oli että silloin saa syödä ihan mitä haluaa. Pointtinsa tuossakin, kun liikkuu paljon niin elimistö ihan huutaa terveellistä, ravitsevaa ruokaa. Kun rupesin treenaamaan salilla jotenkin tosissani ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla oli usein kovan treenin jälkeen valtava himo rasvaiseen ruokaan ja suklaaseen. Pidin sitä silloin vaan sellaisena tavallisena herkunhimona. Jossain vaiheessa aloin pitää Kiloklubin sivuilla ruokapäiväkirjaa ihan vaan nähdäkseni mistä ruokailuni oikeasti koostuivat ja sieltä huomasin että ravintoni sisälsi aivan uskomattoman vähän rasvaa. Rupesin tietoisesti syömään enemmän rasvaa, lorautan aamupuuroon öljyä ja käytän reippaasti salaatinkastikkeita niin kas kummaa, tuo treeninjälkeinen rasvanhimo on kadonnut. Kyllä se elimistö näköjään kertoo mitä se tarvitsee jos vain osaa kuunnella.

Viimeiset kolme päivää elimistöni on tarvinnut laskiaispullia mantelimassalla. Syytän Miestä siitä etten tunne mitään tunnontuskia jokapäiväisestä pullastani. Muuten ruokavalio on kyllä oikein asiallinen, muutenhan treenistä ei tulisi mitään.

Polttaa, reisissä polttaa

Sain sitten tänään aivan loistavan idean. Häntäluu on vihdoinkin lakannut kipuilemasta ja siitä riemastuneena päätin mennä ensimmäistä kertaa tänä vuonna spinningiin. Ei suinkaan olisi mitenkään järkevää miettiä peräkkäisten päivien treenien yhteensopivuutta, juoksin nimittäin eilen runsaan tunnin lenkin ja sen jälkeen olisi ehkä ollut ihan hyvä antaa jaloille lepopäivä.

Vaan enhän minä sellaista, minä tahdoin spinningiin. Noin kahden minuutin kohdalla alkoi etureisissä kunnon polte. Siinä sitten vaan iloisesti polkemaan ja muistuttelemaan itselleen että tämä on vasta lämmittelyä, tämän ei kuulu tuntua missään. Yritin keskittyä etsimään polkemiseen voimaa enemmän takareisistä ja pakaroista ja ei mennyt kauaa kun niissäkin alkoi tuntua. Voi jipii.

Ei voinut mitään, tein minkä pystyin mutta oli pakko polkea aika kevyellä vastuksella koska muuten en olisi saanut polkimia liikkumaan ollenkaan. Syke ei missään vaiheessa noussut niin korkealle kuin spinningissä normaalisti, en yksinkertaisesti pystynyt polkemaan niin tehokkaasti. 10 minuuttia ennen loppua polte vihdoinkin loppui, ehkä adrenaliinia tuli vihdoinkin riittävästi tai ehkä menetin muuten vaan kykyni tuntea kipua, mutta ihan lopun pystyin polkemaan suht normaalisti. Jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen että sitkeästi jatkoin koko tunnin, eihän se kivaa ollut mutta ehkä tästäkin jotain oppii. Taidan lähitulevaisuudessa katsoa vähän tarkemmin mihin väliin sitä spinningiä kannattaa ottaa. 

Huomenna ajattelin kuitenkin käydä uimassa jos vaan jalat kantavat hallille asti.

Päivän hiki

Spinning taklattu. Tällä kertaa oli eri ohjaaja kuin edellisillä kerroilla. Aina ei voi onnistaa, tämän ohjaajan tyyli ei oikein sopinut minulle. Musiikki oli vähän jotain grungen tyyppistä eikä potkinut minua yhtään ylittämään itseäni ja jotenkin ohjaajakaan ei osannut tsempata yhtään oikealla tavalla. Jokaiselle omansa, varmasti joillekin juuri tuo toimii kaikkein parhaiten. Tulipahan käytyä ja hikoiltua kuitenkin.

Mikä siinä spinningissä onkin, miten siinä voi tulla aina ihan järjetön hiki? Vaikka en edes vetänyt itseäni mitenkään äärirajoille ja salikin oli hyvin ilmastoitu eikä siellä mikään kuuma ollut, olin jo parin kappaleen jälkeen ihan läpimärkä. Tulee combatissakin ennemmin tai myöhemmin ihan kunnon hiki, mutta ei koskaan noin nopeasti. Ihan mysteeri.

Spinn-ing

Tämä oli niin luonnollinen jatkumo eilisen otsikkoon etten voinut vastustaa. Tuon oikeuttamiseksi piti tietenkin käydä tänään spinningissä, kaikki tekosyyt kelpaavat kunhan niillä saa houkuteltua itsensä liikkeelle. :)

Oli siinä jotain ideaakin, olen jo jonkun aikaa miettinyt että spinningissä pitäisi alkaa käydä. Edellisestä kerrasta on jo ties kuinka paljon aikaa ja se on kuitenkin kivaa ja hauskaa ja tehokasta. Ja sitä paitsi se tapahtuu sisätiloissa suojassa räntäsateelta, siinä ei haittaa vaikka olisi rapakuntoinen (tai vaikka ei olisi) ja se on mahdollisimman jalkaystävällinen sykkeenkohotusliikunta.

Ja kivaahan se oli. Ja rankkaa. Ja koko ajan oli sellainen olo että olin tehnyt aivan oikean päätöksen kun menin sinne, jopa siinä viimeisessä ylämäessä kirosanoja nieleskellessäni. Kun tunti loppui, ensimmäinen asia mitä tein oli että kävin vilkaisemassa että milloin sitä on tarjolla seuraavan kerran. Taisin ehkä, ehkä jäädä ihan aavistuksen koukkuun.