Jumi

Tällä viikolla olen potkaissut uudet treenit käyntiin. Tein itselleni uuden kaksijakoisen saliohjelman ja kummatkin osat on tullut tehtyä kerran. Lisäksi olen käynyt uimassa useamman kerran. Nyt olo on juuri sellainen kuin kuvitella saattaa: äkillinen treenimuutos voi aiheuttaa pienenpientä lihasjumia. Vatsalihakset ovat niin kipeät että jos niitä joutuu käyttämään, tulee aina mietittyä että onko tämä ihan pakko tehdä juuri näin vai voisiko tämän tehdä joillain muilla lihaksilla. Kyljistä on löytynyt jänniä lihaksia ja muutenkin olo on vähän jyrän alle jäänyt. Ja samalla on kuitenkin hyvä olo. Tällainen lihaskipu tuntuu henkisesti hyvältä vaikka fyysisesti se tekeekin asioista vähän vaikeita.

Eka uintikerta oli ihan kamala. Oli ehtinyt kertyä vähän liikaa taukoa edellisestä kerrasta ja uinti on juuri sellainen laji josta taukoja ei kannata pitää. Vesi tuntui inhottavalta ja kaikki oli kamalan hankalaa. Tuo on kuitenkin helpottanut kerta kerralta, eilen vesi jo tuntui mukavalta ja pehmeältä ja jotenkin ei niin märältä. Vähän kuin olisi uinut pumpulipilvissä. Hengittäminen tuntui luontevammalta koska en varonut vettä niin paljon.

Eilen Mies oli mukanani uimassa ja antoi palautetta tekniikastani. Käsivetojen korjaamiseen on tarve keskittyä tässä lähiaikoina, uin kuulemma aivan liian suorilla käsillä ja kulutan siihen aivan turhaa energiaa. Syytä on siis puuttua tuohon nyt kun huonot tavat eivät ole vielä ehtineet juurtua.

Kyllä vaan, olen juossut

Siitä se sitten lähti, se juoksumotivaatio. Sunnuntaina juoksin ensimmäisen kympin sitten keväisen sairastumiseni. Vauhti oli mitä oli, hidasta köpöttelyä, mutta herkästi se syke edelleen nousee. Laitoin sykemittarin hälyttämään jos syke ei pysy pk-alueella ja tuntui että se huuteli koko ajan. Tuosta hidastelusta oli kuitenkin se ilo, että kympin täyttyessä olin ihan hyvävoimainen ja olisin jaksanut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Sain siitä ihan uudenlaista uskoa puolimaratontreeniin.

Eilen annoin koipien levätä. Tänään ajattelinkin sitten pitää vähän kovemman treenipäivän, koska en luultavasti pääse seuraaviin pariin päivään kunnolla liikkumaan. Kävin aamulla ennen töitä juoksemassa vauhtikuntolenkin, kymmenen minuuttia verryttelyä ja puoli tuntia juoksua. Ei siinäkään päässyt juoksemaan samanlaisia vaihtoja kuin vielä viime vuonna, mutta eri haittaa kun tietää tilanteen etenevän koko ajan oikeaan suuntaan. Nyt olen matkalla kuntosalille, käyn treenaamassa yläkropan niin voin sitten hyvillä mielin ottaa pari päivää rennommin.

Jalkatreeni + 2 päivää

Toissapäivänä tein pitkästä aikaa salitreenin. Olin ajatellut että aloittaisin ahkeramman treenaamisen kun Hb ylittää 100. Viime mittauksessa se jäi pikkuisen tuon alle, mutta luulisin että nyt se on kivunnut ihan hyvin tuon rajan yli, koska ainakin tähän asti sen nousu on ollut ihan tasaista. Olen suunnitellut itselleni jo aikaa sitten uuden kolmijakoisen saliohjelman. Nyt kun salitauko venähtikin odotettua pitemmäksi, en enää muistanut mitä olen joillakin lappuun kirjoittamillani liikkeillä tarkoittanut ja olisi pitänyt tarkistaa liikkeet treenikirjoista (jotka ovat tietenkin Helsingissä, kun itse olen Turussa). Jalkatreeni oli kuitenkin selkeä, joten se sai kunnian aloittaa.

On jokseenkin käsittämätöntä miten mahdotonta on aloittaa tauon jälkeen rauhallisesti. Treeni tuntui ihan hyvältä, joten tuli tehtyä ihan kohtuullisen raskailla painoilla. Olisi pitänyt muistaa että salitreenin liian rankan aloittamisen jälkeen on ensimmäisen päivän vähän jumissa ja toisena päivänä melkein liikuntakyvytön. Eilisen päivän vielä pärjäsin, vaikka kävelinkin vähän kuin ankka. Viime yönä sitten alkoi tosissaan tuntua että olisi kannattanut ottaa kevyemmin. Heräsin aamuyöllä lihasten poltteeseen ja kesti ikuisuus ennen kuin sain nukuttua velä vähän. Tuntui kuin jalat olisivat olleet liekeissä. Tämän päivän aikana tuo tunne on onneksi alkanut helpottaa, varsinkin kun en ole joutunut istumaan kovin pitkiä aikoja paikallani. Aika hurjalta se tuntui, enkä keksinyt mitään mikä siihen olisi helpottanut. Mitään jäägeelejä meillä ei tietenkään ole, enkä usko että sellaisen käyttö olisi muutenkaan varsinaisesti helpottanut nukkumista.

Jos pitää hakea jotain positiivista aamuyöllä jalat tulessa kärvistelystä niin olihan se ihan opettavaista, tuli ainakin selväksi mihin lihaksiin tuo treeni vaikuttaa. Sain nyt selviteltyä ne unohtamani liikkeet muiden päivien treeneistä ja huomenna ajattelin käydä tekemässä seuraavan treenin. Toivottavasti tästä kokemuksesta viisastuneena osaan ottaa vähän kevyemmin.

Lepopäivä

Urheilukärpänen on nyt puraissut oikein tosissaan. En oikein millään malttaisi levätä, vaikka treenatessa huomaa selvästi että kroppa on vaan ihan rehellisen väsynyt. Olen julistanut Miehen henkilökohtaiseksi uintivalmentajakseni (häneltä ei kysytty) ja hän sitten eilen komensi että nyt on pakko levätä. Onhan se sitten uskottava, vaikka yhtään ei huvittaisi.

Viime aikoina on tullut varsinkin uitua paljon. Juoksua olen jatkanut ihan normaaliin tahtiin ja lisäksi treeniohjelmaan on mahtunut pilatesta ja salitreeniä. Täytyy kyllä myöntää että salitreeni on vähän kärsinyt uinnin lisäännyttyä, siinä saa jo niin kokonaisvaltaista rasitusta etten kaipaa sen päälle enää salia. On tuntunut hyvältä löytää oman kroppansa rajat, vihdoinkin tunnen sen eron mikä on mukavuudenhalulla ja rehellisellä levontarpeella ja tiedän paljonko treeniä tämänhetkisellä kunnollani jaksan.

Punnerrusohjelman tekeminen on edelleen tökkinyt ja Mies sanoikin, että olen varmaan vääntänyt niitä samoja liikkeitä niin pitkään että kehitys on sen takia hidastunut ja että kannattaisi sen sijaan treenata niitä lihaksia välillä jollain muulla tavalla. Aionkin nyt jättää punnerrusohjelman tauolle ja lisätä sen sijaan saliohjelmaan penkkipunnerruksia käsipainoilla ja lankkuja ja ehkä vielä jotakin muita punnerrusten osa-alueita. Haluan tehdä penkkipunnerrukset juuri käsipainoilla, koska vasen käteni on selvästi heikompi kuin oikea ja käsipainoilla molempien käsien on pakko tehdä yhtä paljon työtä. Mallia saliohjelmaan otan niistä lukemattomista (tai osin luetuista...) aiheeseen liittyvistä kirjoista joita meillä löytyy kirjahyllystä. 

Näistä voisi joskus tehdä ihan oman postauksensakin, tuohon joukkoon mahtuu erittäin fiksuja ja hyödyllisiä kirjoja. Miehellä on hiukan taipumusta täyttää asuntoamme kirjoilla ja osa niistä on minullekin kiinnostavia. Vielä kun tietäisi mihin ne kaikki laittaa kun jokainen kaappikin alkaa olla täynnä kirjoja.

PS. Allekirjoittanutta on viskottu tunnustuksilla oikein olan takaa. Niihin liittyvä postaus on kyllä työn alla, menee vaan hetki kun yritän keksiä mitä niissä oikein osaisi sanoa.

Voi nolo!

Kyllä, olen ottanut kovasti selvää miten mikäkin liike pitää salilla tehdä ettei riko itseään ja että tulisi tehtyä oikein. Ja ikinä ei tule mitään virhearviointeja. Enkä ole koskaan nolannut itseäni julkisesti, pois se minusta.

Kröhöm... Eilen en siis sentään rikkonut itseäni, ego vaan koki kolauksen. Salilla oli niitä kaapinkokoisia miehiä jotka ovat siellä suunnilleen aina (ne samat miehet siis, eli saan taas ensi kerrallakin törmätä niihin) ja minä menin ihan pro-treenaajana smithiin tekemään kyykkyjä. Painojakin laitoin huikeat viisi (5) kiloa kumpaankin päähän, kun se penteleen tanko on niin painava eikä minulla mitään lihaksia ole. Kaksi ensimmäistä sarjaa menivät ihan hyvin, kolmannessa sitten tapahtui ihan aavistuksenomainen virhearvio. Kyykkäsin liian syvälle enkä enää päässyt ylös. Voitte kuvitella että olisi ollut kiva jos maa olisi juuri silloin sattunut nielaisemaan minut.

Ei siinä mikään auttanut, sain tangon tökkäistyä alimpiin tukiin ja ryömin sieltä alta pois. Hetken keräilin itseäni, sitten poistin painot ja nostin sen tangon vähän ylemmäs. Ihan pokkana ne äijät siinä olivat mutta en edes yritä vakuuttaa itselleni ettei kukaan olisi huomannut. Ihan varmasti huomasivat kun möngin pois sieltä tangon alta, kiltteinä vaan teeskentelivät katsovansa muualle kun näkivät että olen kuitenkin ihan hengissä.

Kai tämä menee sinne "tekevälle sattuu"-osastolle. Yritän kovasti vakuuttaa itselleni että kaikille käy noin ennemmin tai myöhemmin. Eikö niin? Jooko? Eikä nolota yhtään.

Vaihtaakseni aihetta, punnerruksista sen verran mainintaa että neljäs viikko on nyt menossa toista kertaa peräkkäin enkä vieläkään saa viimeisen sarjan maksimimääriä kasaan, ensi viikolla taitaa taas tulla samat treenit. Motivaatio on vähän hukassa kun saan yli 20 punnerrusta, en oikein jaksa perustella itselleni miksi pitäisi saada vielä enemmän (no koska se on hyvää treeniä yläkropalle ja kehityksessä tulee takapakkia heti jos lakkaa treenaamasta ja koska ennemmin tai myöhemmin haastan kuitenkin pienessä hiprakassa teekkaripojat punnerruskilpailuun ja silloin olisi syytä voittaa...). Näihin toistomääriin se vaan jää sitkeästi jumiin, jotain pitäisi nyt keksiä että saisin kiukulla puserrettua ne viimeiset toistot silloin kun alitajunta huutaa että johan tässä on tehty vaikka kuinka paljon, ei näillä viimeisillä ole niin väliä.

Aurinkoinen sisäliikuntapäivä

Koulu on pitänyt allekirjoittaneen kovin kiireisenä pari päivää. Eilen oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta koulusta päästyäni oli sen luokan lumipyry että annoin itselleni ihan hyvillä mielin luvan jumittua sohvannurkkaan. Olen tässä kuussa liikkunut niin ahkerasti että uskallan myöntää itselleni ylimääräisen vapaapäivän liikunnasta ilman että tarvitsee pelätä lusmuilun lähtevän ihan käsistä. 

Sitä paitsi jalat ovat sunnuntain salitreenin jäljiltä edelleen kipeät. Tein itselleni uuden saliohjelman ja siinä on ihan tarpeeksi kyykkyjä. Kai ne jalat tuohon tottuvat, ei olisi kovin motivoivaa tehdä kunnon salitreenejä jos olisi aina jalat kipeät kolme päivää sen jälkeen. Pitäisi varmaan taputtaa itseään selkään kun tuli ainakin tehtyä sellainen ohjelma joka vaikuttaa johonkin.

Tänään on aivan mahtava ilma ja houkuttaisi käydä juoksemassa se rästiinjäänyt juoksulenkki, mutta toisaalta olen jo varannut paikan illan combatiin. Molempia ei kannata tehdä, syövät vaan tehoa toisiltaan. Combatia on niin harvoin tarjolla että menen sinne, juoksemaan voi mennä milloin vaan. Kävelemässä voisi kuitenkin käydä iltapäivän aikana, on tuolla niin hieno ilma.

Huono juoksu, hyvä sali

Eilen tuli vietettyä välipäivä liikunnasta. Takareidet huusivat lepoa eikä lenkille lähtö tullut kysymykseenkään, vaikka mieli olisi tehnyt. Tänään takareidet olivat toipuneet ja päätin tehdä intervallitreenin juoksumatolla ja sen päälle salitreenin.

Juoksu ei sitten mennytkään ihan putkeen. Ilmeisesti syömisestä oli liian vähän aikaa ja parin intervallin jälkeen tuli paha olo. 20 minuutin kohdalla oli pakko lopettaa kun olo meni niin huonoksi että jatkamisesta olisi voinut olla aika ikäviä seurauksia. Lepäsin hetken ja siirryin salitreenin pariin. Tein ylä- ja keskivartaloa, ihan hyvin sujui vaikka välillä jouduin pitämään vähän normaalia pitempiä palautuksia ettei pahoinvointi yltyisi liian pahaksi. Peilistä tein kuitenkin kivan havainnon, olkapääni näyttävät aavistuksen pyöreämmiltä. Olen panostanut käsivarsiin, hartioihin ja yläselkään salitreenissä viime aikoina ja nyt ensimmäistä kertaa huomasin olkapäissä mitään muutosta. Ei sitä varmaan vielä kukaan muu huomaisi mutta minä huomaan ja sehän on tärkeintä. Tätä rataa eteenpäin niin alkavat ne lihakset vielä muidenkin silmään näkyä.

Kuva: weheartit.com

Punnerrusohjelmassa oli vuorossa toisen viikon toinen päivä, 14+16+12+12+min.17 punnerrusta 1,5 minuutin palautuksilla. Viimeinen setti teki tiukkaa, pidin hiukan pitemmän tauon sitä ennen ja sain juuri ja juuri puserrettua tuon 17 toistoa. Mutta sain kuin sainkin! Minä, joka en viime kesänä olisi saanut suorin vartaloin yhden yhtä punnerrusta, tein niitä nyt yhteensä 71! Ensi kerralla pitäisi viimeisessä sarjassa mennä vähintään 20. Tämänpäiväisen jälkeen olen varovaisen optimistinen, ehkä se onkin mahdollista.

Lumipyry ja hetken hiljaisuus

Toiset lumipyry liimaa kotiin, minut se ajoi kuntosalille. Yritin mennä aamulla kouluun, missä minulla olisi ollut tunti ohjelmaa, pari tuntia taukoa ja sitten lisää koulua. Bussini oli kuitenkin niin paljon myöhässä ettei lopulta enää kannattanut mennä sinne ensimmäiselle tunnille. Olin alunperin aikonut mennä koulun jälkeen kuntosalille ja minulla oli siis kamppeet mukana, joten hyppäsin toiseen bussiin ja hyödynsin ylimääräisen ajan käymällä kuntosalilla jo tuossa välissä. Juoksin alkulämmittelyksi vartin aika reippaasti ja yritin sitten tehdä kuntosaliohjelmaani. Erittäin hyvä yritys, ei vaan ihan onnistunut. Häntäluu ei sietänyt joitakin liikkeitä joten joudun heti muuttamaan tuota uutta saliohjelmaani, taitaa tulla sittenkin aika ylävartalopainotteista treeniä jonkun aikaa. Normaalielämässä tuo ei vaivaa ellen satu istumaan lattialla suoraan sen päälle, mutta näköjään tietyt liikkeet eivät sovi sille ollenkaan. Vaan minkäs teet, kai se aikanaan paranee.

Iltapäivällä menivätkin sitten lähipäivien suunnitelmat uusiksi. Mitenkään tarkempiin yksityiskohtiin menemättä, sain kuulla suvusta suru-uutisia joiden takia tulen olemaan pois maisemista hetken aikaa, ainakin viikonlopun yli.

Jet lag, viikko 1 takana

Väsyttää. Elimistöni ei ole vieläkään sopeutunut tälle aikavyöhykkeelle vaikka viikon olen jo ollut kotona. Viime yönä olin kamalan väsynyt nukkumaan mennessäni ja silti heräsin kolmen tunnin unien jälkeen enkä saanut enää nukuttua, ilmeisesti elimistöni mielestä olin vaan päiväunilla. Päivällä sain istua tentissä ja silloin olisi kyllä unettanut vaikka kuinka paljon, oli todella tuskaisaa saada aivosolu liikkeelle että saisi paperille jotakin järkevää. Oli vielä aika tärkeä tentti, tuo tarvitsisi oikeasti saada läpi.

Väsymyksestä huolimatta sain itseni kammettua illalla kuntosalille. Eilisen jäljiltä kyljet ja selkä ovat sen tuntuiset että tietää tehneensä jotain uutta. Treenasin tänään ala- ja keskivartaloa, täytynee alkaa painottaa enemmän juoksulle oleellisia lihaksia nyt kun se puolimaraton on ihan oikeasti tulossa. Salilla oli jostain syystä kauhea ruuhka (olisiko tämä se perinteinen tammikuuhässäkkä) ja koko ajan tuntui olevan kaikki laitteet varattuna ja aivan liikaa ihmisiä vapaapainoille varatulla alueella. En ole ihan niin paatunut bodaaja että kykenisin keskittymään treeniin kun ympärillä on kauheasti porukkaa, joten osa suunnittelemistani liikkeistä jäi tekemättä. Ihan kohtuullisen treenin sain kuitenkin aikaiseksi.

Lusmuiluttaa

Treeni-innostus on nyt ihan kateissa. Silloinkin kun treenaan, en jaksa tehdä mitään järkevää treeniä. Juuri viimeksi päätin että aerobinen kunto on se jota haluan ensisijaisesti kasvattaa, niin kuinkas kävikään. Tänään, kun ties kuinka monen päivän tauon jälkeen tein taas jotain liikuntaan viittaavaa, ei yhtään huvittanut mikään aerobinen vaan vedin puhdasta voimaharjoittelua.

Annoin nyt itselleni suosiolla luvan lusmuilla, koska en jaksa yrittää vakuutella itselleni että näillä muutamalla päivällä on kovin suurta merkitystä. Tie vie pian etelän aurinkoon ja se sotkee treenikuviot joka tapauksessa. Niin kiltisti olen jo monta kuukautta treenannut että en enää usko niin herkästi juuttuvani sinne sohvanpohjalle heti jos yhtään hellitän. Eikä kysymys tosiaan ollut siitä etten olisi tehnyt mitään, en vaan tehnyt ollenkaan sitä mitä oli tarkoitus.

Tai toisaalta, tuo kuulostaa niin selittelyltä että tekisi mieli ravistella itseäni. Jos sitä kuitenkin menisi sinne spinningiin huomenna.

Tenttielämää

Tenteissä hikoileminen jatkuu ja jättää harmillisen vähän aikaa salilla hikoilemiselle. Eilen kävin tekemässä tiukan intervallitreenin crosstrainerilla ja siihen päälle salitreenin. Ehkä tuo on ihan väärässä järjestyksessä tehty treeni, mutta pohdiskelin tätä mielessäni ja haluan nyt ensisijaisesti painottaa aerobisen kunnon kasvatusta. Siksi se ensin ja salitreeni vasta väsyneenä.

Kasasin soittolistalleni kappaleita, jotka kestivät hyvin pyöreästi neljä minuuttia ja kiskoin aina yhden kappaleen ajan kovaa vauhtia ja sitten pari minuuttia rauhallisemmin ennen seuraavaa intervallia. Aika tuntui kuluvan paljon nopeammin kuin normaalisti tasavauhtia viuhtoessa. Ehdottomasti toimivin treenibiisi oli tällä kertaa Lovexin Guardian Angel.

Tänään sain kökkiä tenteissä iltaan asti, mutta huomenna on välipäivä. Isoja tenttejä on edessä vielä loppuviikosta ja ensi viikon alussa, mutta ehkä sitä saisi lukemisen lomassa käytyä huomenna vaikka siellä spinningissä. Eihän se niin kauan kestä ja paremminhan sitten jaksaa lukea. Eikö niin?

Lepopäivien jälkeen

Pitkä(ltä tuntunee)n tauon jälkeen tein tänään paluun salille. Joskus on näköjään hyvä pitää niitä lepopäiviäkin, treeni kulki kevyesti ja kaikki tuntui koko ajan hyvältä. Paitsi ne rankemmat lihaskuntoliikkeet, joiden kuuluu tuntua pahalta. Nekin tuntuivat pahalta jotenkin erityisen hyvällä tavalla.

Tein pitkän alkuverryttelyn crosstrainerilla ja se tuntui kevyeltä ja hyvältä eikä yhtään tylsältä ja puuduttavalta. Mietin että olisin jatkanut pitempäänkin siinä, mutta halusin saada salitreeninkin tehtyä juuri tänään koska edellisestä kerrasta on jo vähintään riittävästi aikaa enkä halunnut siihen enää enempää lepopäiviä. Huomenna ajattelin ehtiä joko spinningiin tai pilatekseen, en ole päättänyt kumpaan. Siis jos herään aamulla riittävän aikaisin. Nuo ovat sen verran aikaisin että missaan molemmat jos nukun liian pitkään.

Spin-off

Viikon olen ollut ilman tärähdyksiä aiheuttavaa liikuntaa ja nyt pariin päivään tuossa viallisessa jalassa ei ole tuntunut mitään. Harkitsin tänään lenkille lähtöä ja painelin jalkapöytää kokeeksi. Olin ihan innoissani kun voi painella vaikka kuinka eikä satu. Oli todella, todella järkevää, alkoihan se sitten taas sattua kun sitä riittävästi kiusasi. Ei siis edelleenkään lenkille, ja jos nyt oikeasti yrittäisi olla härkkimättä sitä jalkaa ja antaisi sen parantua rauhassa.

Kuntosalille vei siis tänäänkin tie, tuntuu että kohta voisi suosiolla muuttaa sinne. Joka ikisen lenkin korvaaminen crosstrainerilla tai kuntopyörällä (tähän joku sanoisi että voihan tuolla ulkonakin pyöräillä, ja niin voisikin jos ei joku *piip* olisi käynyt vapauttamassa minun polkupyörääni kaikista ylimääräisistä osista kuten ketjusta ja venttiileistä) ja sen lisäksi varsinaiset salitreenit, pilatekset ja kaikki sellaiset tekevät sen että tulee vietettyä ihan kohtuullisen paljon aikaa siellä.

Treenistä ei mitään kummempaa sanottavaa. Vähän pyöräilyä, salitreeni ja lopuksi vähän normaalia loppuverkkaa pitempi aerobinen crosstrainerilla. Ihan täysillä en jaksanut keskittyä, tuntuu että ei millään nappaisi. Tulipahan tehtyä kuitenkin. Tiedä sitten miksi tuntuu ettei oikein jaksaisi, ehkä se on tämä pimeys tai ehkä on muuten vaan vauhti loppumassa, tähän asti liikunta onkin sujunut epäilyttävän helposti. Joululomaan asti pitäisi jaksaa tsempata, silloin on luvassa ihan tervetullut maisemanvaihdos ja toivon mukaan kotiin palataan taas akut täynnä virtaa. Kunhan vaan jaksaa nämä viimeiset viikot.

Ai niin muuten. Tuolla ensimmäisessä kirjoituksessa varoittelin että tunkisin tänne kaiken muun sekasotkun lisäksi vielä kynsilakkoja ja muuta sellaista. En kuitenkaan halua tehdä tästä blogista ihan niin sekavaa, joten perustin noille Erittäin Tärkeille Asioille oman nurkkauksensa tänne.

Inspiraatiota piirretyistä

Tänään onnistuin taas tekemään kuntosalitreenin jo aamulla, tässähän on ihan liekeissä! En ole ikinä ollut aamuliikunnan ystävä, mutta näköjään siihenkin tottuu.

Inspiraatiolataus tuohon tuli tänään vähän epätavallisemmasta lähteestä. Itse asiassa katsoin tämän eilen illalla ja sen takia sain itseni potkittua salille heti aamulla, kai se ajatus hautui yön aikana juuri sopivasti. Kyseessä on siis pätkä Disneyn Mulan-elokuvasta.

Mulanista sen verran että jos et ole nähnyt sitä niin suosittelen katsomaan. Minusta se on Disneyn uudemman tuotannon ehdotonta parhaimmistoa (uudemmaksi tuotannoksi lasken kaiken minkä ilmestymisen muistan eli jostain 90-luvun alusta lähtien). Hieno tarina kunniasta ja rohkeudesta, Disneyn normaaliin nykylinjaan verrattuna tuo käsittelee noita aiheita aika taitavasti.

Toinen syy mennä aamulla salille oli se, että epäilin koko illan kuluvan koulussa jolloin en tietenkään olisi enää illalla ehtinyt. Iloiseksi yllätykseksi pääsin lähtemään sieltä kerrankin ihan ihmisten aikoihin, mutta oli ihan todellinen riski että olisin voinut joutua nököttämään siellä iltamyöhään. Harjoitustöiden palautukset painavat päälle ja viimeiset pari viikkoa ennen joulua kuluvat kunnon tenttisuman kimpussa. Yritän kuitenkin pitää huolta etten ihan hylkäisi liikuntaa. Tunnen itseni sen verran hyvin että jos annan itselleni luvan laistaa treenaamisesta pari viikkoa opiskelun takia, käytän sitä aivan varmasti tekosyynä tulevaisuudessakin. Silloinkin, kun tiedän jo etukäteen ettei se "säästetty" aika oikeasti kulu mihinkään opiskeluun. Yksittäisenä päivänä se voi vielä mennä läpi, mutta yleensä niitä "yksittäisiä päiviä" tuppaa kertymään peräkkäin vähän turhan monta.

Ärsyttävän hyvää päivää

Ihan ärsyttää olla näin yltiöpositiivinen, mutta en voi mitään, tänään oli aivan loistava päivä! Pahoitteluni kaikille pahantuulisille, tiedän tasan tarkkaan miten ärsyttävää tällainen on. :)

Koulussa oli mielenkiintoinen labratyö, opiskelijaruokala oli ylittänyt itsensä ja ruoka oli oikeasti hyvää ja kaiken huipuksi pääsin lähtemään aikaisin salille. Salilla olin taas alkuun puoli tuntia crosstrainerilla ja se tuntui edelleen yhtä hyvältä kuin eilen. Muutoin kävellessä jalkaterä on vähän kipeä, mutta crosstrainerissa ei tuntunut yhtään mitään, olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Sitä paitsi telkkarista tuli (jotakin uskomatonta hömppää) viihdyttävää ohjelmaa joten pääkin jaksoi paremmin kuin eilen. Sitten tein vielä kunnon salitreenin. Salilla oli hiljaista eikä tarvinnut yhtään miettiä että mihin laitteeseen mahtuu milloinkin kun aina oli tilaa juuri siinä mihin halusi mennä.

weheartit.com

Ja sitä paitsi on perjantai.

Vaihtoehtoreeni

Eilisestä vapaapäivästä huolimatta sekä jalkaterä että polvi ovat vielä tänäänkin kiukutelleet. En siis uskaltanut lähteä juoksemaan, kun pelkään että jotain menee oikeasti rikki. Tuulella ja sateellahan ei tietenkään ollut mitään tekemistä sen kanssa ettei ulkoliikunta oikein kiinnostanut...

Juoksun korvikkeena meninkin koulun jälkeen suoraan kuntosalille, missä tein puolen tunnin treenin crosstrainerilla. Erittäin hyvä ratkaisu, ei ottanut jalkaan ollenkaan. Luulen että tuo saa korvata juoksulenkkejä useamminkin, varsinkin kun talvi lähestyy. Olihan se vähän tylsää ulkona juoksemiseen verrattuna (vaikka olikin telkkarit ja lehdet viihdykkeenä) mutta eiköhän sen kestä, kun se oli muuten juuri sopivan tehokkaan oloinen laji ja tosiaan kipeälle jalalle niin paljon pehmeämpi. Hiki siinä tuli ihan eri tavalla kuin juostessa, tosin se voi johtua siitäkin että kuntosalilla lämpötila on vähän eri luokkaa kuin tuolla metsässä juostessa.

Kun kerran olin vauhtiin päässyt, tein siihen perään sitten vielä pienen salitreenin. Varsinainen salitreenipäivä on huomenna, joten keskityin tänään eri lihaksiin kuin mitä tulen huomenna tekemään. Habaa treenasin, että saisi niitä leukojakin joskus vedettyä, ja herätin uudelleen henkiin sadan punnerruksen treeniohjelman joka oli päässyt unohtumaan.

Salitreeniä MacGyverin kanssa

Jee, pitkästä aikaa salitreenipäivä! Tein vartin alkuverryttelyn crosstrainerilla ja sen jälkeen ylä- ja keskivartaloon keskittyneen saliohjelman. Yläkroppani on aika paljon lihaksettomampi kuin alakroppani ja siksi jätän jalkojen treenaamisen minimiin, joskus tulee tehtyä joitakin yksittäisiä liikkeitä mutta varsinaista jalkaohjelmaa en tee. Juoksu ja combat saavat huolehtia jaloista kunnes saan yläpuoliskoonkin edes jonkun verran lihasta.

Olen aika pitkään lusmuillut ja tehnyt salitreeniä aina samoilla painoilla, vaikka olisin jaksanut painavammillakin. Vasta ihan viime aikoina olen alkanut pakottaa itseäni lisäämään painoja heti kun jaksan tehdä täydet sarjat ja niitä painoja onkin päässyt lisäämään yllättävän usein. Palkitsevaa, ja lisää ennenkaikkea uskoa omiin voimiini ja kykyyni treenata täysillä. Tänään alkoi jossain liikkeessä tuntua viimeisen sarjan puolivälissä etten jaksa enää yhtään, mutta jokin pieni ääni takaraivossa huusi että jos pudotan käsipainot (tai käsivarren) niin sitten saa lopettaa, muussa tapauksessa jaksan vielä ihan varmasti. Niin tuli tehtyä sekin sarja loppuun pelkällä sisulla, käsissä ei ollut enää minkäänlaista voimaa. Vaikka se tuntuikin kamalalta, odotan jo seuraavaa salitreeniä kun pääsen taas lisäämään painoja. Hullun hommaa, mutta niin koukuttavaa.

Tämä kuva on ollut minulla inspiraatiokuvana ja tuota lausetta toistelemalla sain tänäänkin jostain kaivettua sen ylimääräisen voiman tehdä ne toistot:

Kuva: weheartit.com

Taustamusiikki on tuolla salilla aika vaihtelevaa, välillä tulee rockia, välillä on radiosta päällä jokin listaohjelma josta suurin osa on puhetta, välillä on tullut Tapani Kansaa ja välillä jotakin taidemusiikkia ilman melodiaa. Luulisi ettei mikään enää yllättäisi mutta täytyy sanoa että tänään pääsi spontaani naurunpyrskähdys kun kaiuttimista alkoi MacGyverin tunnari. Vaan toimihan tuo kuin tauti, pariin minuuttiin en hihittelyn lomassa muistanut olla yhtään väsynyt.

Niin sen treenin pitäisikin mennä. Tosissaan, muttei vakavasti.