Aurinkoinen sisäliikuntapäivä

Koulu on pitänyt allekirjoittaneen kovin kiireisenä pari päivää. Eilen oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta koulusta päästyäni oli sen luokan lumipyry että annoin itselleni ihan hyvillä mielin luvan jumittua sohvannurkkaan. Olen tässä kuussa liikkunut niin ahkerasti että uskallan myöntää itselleni ylimääräisen vapaapäivän liikunnasta ilman että tarvitsee pelätä lusmuilun lähtevän ihan käsistä. 

Sitä paitsi jalat ovat sunnuntain salitreenin jäljiltä edelleen kipeät. Tein itselleni uuden saliohjelman ja siinä on ihan tarpeeksi kyykkyjä. Kai ne jalat tuohon tottuvat, ei olisi kovin motivoivaa tehdä kunnon salitreenejä jos olisi aina jalat kipeät kolme päivää sen jälkeen. Pitäisi varmaan taputtaa itseään selkään kun tuli ainakin tehtyä sellainen ohjelma joka vaikuttaa johonkin.

Tänään on aivan mahtava ilma ja houkuttaisi käydä juoksemassa se rästiinjäänyt juoksulenkki, mutta toisaalta olen jo varannut paikan illan combatiin. Molempia ei kannata tehdä, syövät vaan tehoa toisiltaan. Combatia on niin harvoin tarjolla että menen sinne, juoksemaan voi mennä milloin vaan. Kävelemässä voisi kuitenkin käydä iltapäivän aikana, on tuolla niin hieno ilma.

Tilasiko joku lumisadetta?

Liikunta tekee ihmisestä näköjään superihmisen, minusta on tainnut tulla säiden valtias. :) Jo ties kuinka monella peräkkäisellä lenkillä on tapahtunut niin, että lumisade alkaa kun olen juuri lenkin puolivälissä. Alkoi tuntua jo vähän epätodelliselta kun se taas eilen tapahtui. Että jos joku tahtoo lumisadetta, kertokaa vaan minulle niin käyn lenkillä ja asia hoituu. Tosin tänään sille ei näytä olevan tarvetta, sen verran sakeasti tuota tulee että tuskin kukaan enää enempää kaipaa.

Eilen tuli hölköteltyä 6,4 kilometriä. Jalat olivat alkulenkistä aivan tukossa combatin jäljiltä, hiljakseen ne sitten vertyivät mutta vauhti pysyi ihan hitaana palauttelevana vauhtina koko lenkin ajan. Kyllä huomaa ettei ole tullut käytä combatissa vähään aikaan, se sai aikaan melko tasaisen kokovartalojumin. Tänään uimaan, eiköhän viimeistään sillä mene nämä pahimmat jumit ohi.

Mitä huonompi keli, sitä aurinkoisempi lenkkimusiikki. Pähkähullun musiikin kuuntelemisessa lenkillä on se ilo, että juokseminen sujuu hyvinkin kivuttomasti kun kaikki huomio menee ajatukseen "Mitä ihmettä mä oikein kuuntelen?" Eilisellä lenkillä ylivoimaisesti parhaiten toimi Sqeezerin ysärihitti Blue Jeans, jolla muuten on myös erittäin (köh...) hieno video.

Back to combat

Joku on ehkä ehtinyt huomata että combat tipahti vuodenvaihteessa yhtäkkiä pois jutuistani. En suinkaan ole yhtäkkiä kyllästynyt siihen tai mitään sellaista. Sitä ei vaan ole enää tarjolla tuolla lähisalillani enkä ole saanut lähdettyä kauemmas toiselle salille sen takia, ja olin jo melkein ehtinyt unohtaa sen olemassaolon. Tänään olin jo menossa spinningiin, kunnes matkalla muistin combatin ja keksin hetken mielijohteesta että jos heti lähtisin suuntaamaan tuonne toiselle salille, voisin juuri ehtiä siihen. Sää ei ollut myötä, julkinen liikenne tökki ja hetken olin jo varma etten ehtisi. Sitkeästi kuitenkin jatkoin perille asti. Jos olisinkin myöhästynyt, olisin tehnyt omatoimisen treenin ja tuon matkan hankaluuden ja mahdollisen myöhästymisen aiheuttaman kiukun tukemana treenistä olisi varmaan tullut aika tehokas. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua, tiukille meni mutta ehdin.

Oli ihan mielettömän kivaa, en edes muistanut että se on noin kivaa. En yhtään ottanut kevyemmin ja silti jaksoin, on se kunto tainnut vähän päästä nousemaan vähitellen. Painoilla tehtävät käsiliikkeet menivät ihan jaksamisen rajoille, koska olin eilen tehnyt kunnon treenin yläkropalle. Kuvittelin että yläkroppa saa tänään kevyemmän päivän spinningissä, mutta ei sitten käynytkään niin. Taisi olla käsiparoille vähän järkytys, mutta levätkööt sitten huomenna. :)

Huono tankkaus

Tänään oli taas ohjelmassa combat. Sain erittäin hyvän muistutuksen siitä kuinka tärkeää on oikeanlainen tankkaus, se nimittäin epäonnistui tänään. Kotoa lähtöä tehdessäni tajusin että ruuasta on liian kauan ja en jaksa tunnilla jos en syö jotakin. Söin sitten banaanin puoli tuntia ennen combatin alkua, mikä oli selvästi liian lyhyt aika. Vatsa oli liian täynnä ja aerobisissa osuuksissa oli hetkittäin pakko tehdä puoliteholla ettei tule liian paha olo. 

Tunnilla oli tänään eri ohjelma kuin mihin olen yleensä tottunut. Voi johtua ihan vaan huonosta hapestanikin, mutta tuo tuntui paljon raskaammalta. Vaikka jouduin ottamaan välillä kevyemmin, olin hiestä aivan läpimärkä. Hikeä valui silmiin ja nenää pitkin ja paidan lisäksi myös housut olivat hiestä märät. Aivan uusia kokemuksia ex-sohvaperunalle. Olisi ollut varmasti aika loistava treeni jos ei olisi ollut paha olo. Lihaskunto-osuuksista varsinkin keskivartalosetti oli aivan loistava ja siitä sai taas uusia vinkkejä omatoimiseenkin treenaamiseen.

Henkinenkin kantti oli kovilla. Edellisessä ohjelmassa liikkeitä kierrätettiin melko tiheästi niin että juuri ja juuri jaksoi aina loppuun asti ja ihan viimeisillä voimillaan pusersi ne viimeiset toistot, kun tiesi kuinka paljon on jäljellä ja mitä seuraavaksi tulee. Tänään tuntui että samoja liikkeitä tehtiin pitempään ja silloin ei vaan enää jaksanutkaan, kun ei ollut osannut säästellä voimiaan. Minulle sopii ehdottomasti paremmin se että tietää kauanko mitäkin tehdään. On paljon helpompaa vakuuttaa itselleen että kyllä puoli minuuttia vielä jaksaa, kuin että psyykkaa itseään jaksamaan vaikka ei tiedä onko jäljellä 10 sekuntia vai kaksi minuuttia.

Jalkaterä muistuttelee olemassaolostaan siihen malliin että taitaa varmuuden vuoksi olla syytä jättää vähäksi aikaa kaikki jalkaan tärähdyksiä aiheuttava liikunta pois. Aerobisena treeninä luvassa lienee siis lähitulevaisuudessa enimmäkseen crosstreenausta (onhan tuo sana..? no nyt ainakin on) ja kuntopyöräilyä.

Taistelun jälkeinen euforia

Tänään oli ohjelmassa combat. En ehkä kykene huomenna käyttämään mitään lihasta, mutta se oli sen arvoista.

Kuva: weheartit.com

Olen vähän liikaa hissutellut combatissa aikaisemmin, ottanut varman päälle että jaksan loppuun asti ja sitten on jäänyt harmittamaan kun olisi jaksanut tehdä kovempaakin. Tänään otin sen linjan etten jätä mitään varastoon, jos ei jaksa kaikkea loppuun asti niin ei se niin dramaattista ole. Alla painoi se toissapäiväinen salitreeni mutta jaksoin! Lisätsemppiä tuli taas muista tuntilaisista, ihan parasta kun edessä on joku joka on paljon kovemmassa kunnossa, tulee kunnon tsemppi että jos tuo pystyy vetämään koko tunnin noin kovaa niin kyllä minäkin pystyn. Välillä tuntui ettei jaksa enää yhtään ja juuri silloin vaihtuikin liike ja jaksoi taas. 

Nyt on aivan mieletön raukea tunne, juuri oikealla tavalla väsynyt ja onnellinen. Tekee uskomattoman hyvää saada ihan luvan kanssa lyödä ja potkia ja pomppia ja lyödä ja potkia vielä vähän lisää.