Edes jotain

Hyvin varovainen paluu liikunnan pariin tehty tänään, ihan iisisti hyötyliikunnan merkeissä. Ajoin koulumatkat pyörällä ja kun oli muitakin asioita hoidettavana, tein suosiolla isomman kierroksen toiseen suuntaan niin sain koulumatkasta kaiken hyödyn irti. Tuon kiertotien ansiosta kilometrejä kertyi noin 21, ei siis mikään ihan huikea urheilusuoritus mutta juuri sopiva flunssastapaluuvetristely (huh mikä sanahirviö).

Nokka vuotaa kovasti niin kuin se tekee nyt muutenkin koko ajan, toivottavasti tuo nuha ei ole yhtä sitkeä kuin tämä tauti on muuten ollut. Muuten on kyllä ihan hyvä olo. Huomenna saa sitten nähdä joko olisin riittävästi kunnossa tekemään jotain muuta, kun ei ole ollut kuumetta ja yskää enää pitkään aikaan eikä tuosta nuhasta tunnu kummempaa haittaa olevan. Salille tai uimaan en todellakaan lähde ennen kuin lakkaan niistämästä, mutta ehkä tästä jo jotain voisi ruveta tekemään.

Yhden lajin kokoinen unohdus

Siis mitä ihmettä? Tajusin yhtäkkiä että uudenvuodenlupauksia seuratessani olen täysin jättänyt huomioimatta pyöräilyn! Olen pyöräillyt kesän aikana vaikka kuinka paljon. Jotenkin se on vaan jäänyt. Tänä vuonna onkin siis kasassa jo 16 lajia!

Tämä tuli mieleen kun kävin tänään 1,5 tunnin pyörälenkillä. Tarkoitus oli käydä hakemassa tavaroitani isältäni ja pidensin lenkkiä sen verran kuin hyvältä tuntui, jotta sain vähän enemmän liikuntaa. Mukavaahan tuo oli, vaikka paremmalla polkupyörällä homma tuntuisi aika paljon sujuvammalta. Pyöräni on aika raskas ja ajelen sillä silloin tällöin kaiken maailman ryteiköissä, joten renkaatkin ovat sen mukaisesti leveät ja pitävät. Maantieajossa tuota saa sitten pusertaa eteenpäin (positiivisena puolenahan tässä on että saa kunnon treenin...). Ajoasentokaan ei ole mikään kaikkein mukavin, mutta mitäpä siitä. Sain ainakin hien pintaan ja näin maisemia ja vaihtelua. 

Huomenna sitten taas juoksemaan ja ehkä fiiliksen mukaan jotain muutakin treeniä.

Katsojan roolissa

Tänään se HCR sitten oli ja meni. Itse todistin hommaa valitettavasti vain sivusta mutta minkäs teet, vähän liikaa tuollainen urakka tässä terveydentilassa. Sää oli hieno ja kaikki vaikutti ihan loistavalta, harmitti ihan vietävästi katsoa sitä sivusta. En ollut maksanut peruutusturvaa, joten en pystynyt siirtämään ilmoittautumista ensi vuodelle. Kävin sitten kuitenkin hakemassa HCR-paidan vaikken juoksemaan päässytkään, eiköhän se päällä juokseminen tuo ainakin treenimotivaatiota tulevana kesänä. Ilmoittautumisen yhteydessä olleessa expossa jaettiin myös kaikennäköistä sälää muroista ja kahvista hammastahnaan ja deodoranttiin.

Aika paljon on nyt tullut käveltyä, koska hypin muuten ihan seinille kotona. Olen pysähdellyt kuuntelemaan linnunlaulua (tunnistan ehkä kaksi lintulajia äänen perusteella, mutta ihan kivaa niitä on kuunnella ja yrittää painaa mieleen aina joku laulu, että voi kotona tarkistaa mikä lintu se oli) ja katselemaan miten luonto muuttuu joka päivä vihreämmäksi. Ihan mukavaa tuokin, vaikka aika turhauttavaa kun on tottunut kovempaan vauhtiin.

Olen myös miettinyt muita mahdollisia liikuntamuotoja, joita voisin nyt tehdä. Polkupyöräni on juuri tullut korjauksesta missä siihen vaihdettiin kaikennäköistä (tai ei välttämättä vaihdettu, kun monta osaa oli ihan puhtaasti varastettu, lisättiin vaan puuttuvat osat) ja nyt sen pitäisi olla taas pelikunnossa. Eräs sukulaiseni käytti sen huollossa enkä ole vielä käynyt hakemassa sitä kotiin. Kunhan saan sen haettua, tulee varmaan pyöräiltyä taas. Pyöräilemällä voisin saada vaihtelua maisemiin ja sitä kaipaamaani reippaampaa vauhtiakin ilman että tarvitsee hengästyttää itseäni. 

Eilen kävin hakemassa äitini luota rullaluistimeni, jotka ovat kymmenisen vuotta nököttäneet siellä kellarissa. En koskaan ollut tarpeeksi sisukas että olisin oppinut luistelemaan niillä, annoin aina periksi parin kaatumisen jälkeen ja tympäännyin sitten koko hommaan. Se on jäänyt harmittamaan, kun eihän se niin mahdottoman vaikeaa voi oikeasti olla. Nyt sitten mietin että kokeilisin vielä kerran. Pitäisi vaan keksiä joku syrjäinen asfalttipohjainen paikka jossa voisin harjoitella rauhassa, ei ihan innosta lähteä tuohon kerrostalojen keskelle kaikkien ikkunoiden alle. Tuossa keskellä lattiaa (!) ne rullaluistimet (ja valtava läjä suojuksia) nyt kuitenkin ovat ja tuijottavat minua syyllistävästi, etten vaan taas luovuttaisi niin helposti.

Spin-off

Viikon olen ollut ilman tärähdyksiä aiheuttavaa liikuntaa ja nyt pariin päivään tuossa viallisessa jalassa ei ole tuntunut mitään. Harkitsin tänään lenkille lähtöä ja painelin jalkapöytää kokeeksi. Olin ihan innoissani kun voi painella vaikka kuinka eikä satu. Oli todella, todella järkevää, alkoihan se sitten taas sattua kun sitä riittävästi kiusasi. Ei siis edelleenkään lenkille, ja jos nyt oikeasti yrittäisi olla härkkimättä sitä jalkaa ja antaisi sen parantua rauhassa.

Kuntosalille vei siis tänäänkin tie, tuntuu että kohta voisi suosiolla muuttaa sinne. Joka ikisen lenkin korvaaminen crosstrainerilla tai kuntopyörällä (tähän joku sanoisi että voihan tuolla ulkonakin pyöräillä, ja niin voisikin jos ei joku *piip* olisi käynyt vapauttamassa minun polkupyörääni kaikista ylimääräisistä osista kuten ketjusta ja venttiileistä) ja sen lisäksi varsinaiset salitreenit, pilatekset ja kaikki sellaiset tekevät sen että tulee vietettyä ihan kohtuullisen paljon aikaa siellä.

Treenistä ei mitään kummempaa sanottavaa. Vähän pyöräilyä, salitreeni ja lopuksi vähän normaalia loppuverkkaa pitempi aerobinen crosstrainerilla. Ihan täysillä en jaksanut keskittyä, tuntuu että ei millään nappaisi. Tulipahan tehtyä kuitenkin. Tiedä sitten miksi tuntuu ettei oikein jaksaisi, ehkä se on tämä pimeys tai ehkä on muuten vaan vauhti loppumassa, tähän asti liikunta onkin sujunut epäilyttävän helposti. Joululomaan asti pitäisi jaksaa tsempata, silloin on luvassa ihan tervetullut maisemanvaihdos ja toivon mukaan kotiin palataan taas akut täynnä virtaa. Kunhan vaan jaksaa nämä viimeiset viikot.

Ai niin muuten. Tuolla ensimmäisessä kirjoituksessa varoittelin että tunkisin tänne kaiken muun sekasotkun lisäksi vielä kynsilakkoja ja muuta sellaista. En kuitenkaan halua tehdä tästä blogista ihan niin sekavaa, joten perustin noille Erittäin Tärkeille Asioille oman nurkkauksensa tänne.