Viikon olen ollut ilman tärähdyksiä aiheuttavaa liikuntaa ja nyt pariin päivään tuossa viallisessa jalassa ei ole tuntunut mitään. Harkitsin tänään lenkille lähtöä ja painelin jalkapöytää kokeeksi. Olin ihan innoissani kun voi painella vaikka kuinka eikä satu. Oli todella, todella järkevää, alkoihan se sitten taas sattua kun sitä riittävästi kiusasi. Ei siis edelleenkään lenkille, ja jos nyt oikeasti yrittäisi olla härkkimättä sitä jalkaa ja antaisi sen parantua rauhassa.
Kuntosalille vei siis tänäänkin tie, tuntuu että kohta voisi suosiolla muuttaa sinne. Joka ikisen lenkin korvaaminen crosstrainerilla tai kuntopyörällä (tähän joku sanoisi että voihan tuolla ulkonakin pyöräillä, ja niin voisikin jos ei joku *piip* olisi käynyt vapauttamassa minun polkupyörääni kaikista ylimääräisistä osista kuten ketjusta ja venttiileistä) ja sen lisäksi varsinaiset salitreenit, pilatekset ja kaikki sellaiset tekevät sen että tulee vietettyä ihan kohtuullisen paljon aikaa siellä.
Treenistä ei mitään kummempaa sanottavaa. Vähän pyöräilyä, salitreeni ja lopuksi vähän normaalia loppuverkkaa pitempi aerobinen crosstrainerilla. Ihan täysillä en jaksanut keskittyä, tuntuu että ei millään nappaisi. Tulipahan tehtyä kuitenkin. Tiedä sitten miksi tuntuu ettei oikein jaksaisi, ehkä se on tämä pimeys tai ehkä on muuten vaan vauhti loppumassa, tähän asti liikunta onkin sujunut epäilyttävän helposti. Joululomaan asti pitäisi jaksaa tsempata, silloin on luvassa ihan tervetullut maisemanvaihdos ja toivon mukaan kotiin palataan taas akut täynnä virtaa. Kunhan vaan jaksaa nämä viimeiset viikot.
Ai niin muuten. Tuolla ensimmäisessä kirjoituksessa varoittelin että tunkisin tänne kaiken muun sekasotkun lisäksi vielä kynsilakkoja ja muuta sellaista. En kuitenkaan halua tehdä tästä blogista ihan niin sekavaa, joten perustin noille Erittäin Tärkeille Asioille oman nurkkauksensa tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti