Tänään oli taas ohjelmassa combat. Sain erittäin hyvän muistutuksen siitä kuinka tärkeää on oikeanlainen tankkaus, se nimittäin epäonnistui tänään. Kotoa lähtöä tehdessäni tajusin että ruuasta on liian kauan ja en jaksa tunnilla jos en syö jotakin. Söin sitten banaanin puoli tuntia ennen combatin alkua, mikä oli selvästi liian lyhyt aika. Vatsa oli liian täynnä ja aerobisissa osuuksissa oli hetkittäin pakko tehdä puoliteholla ettei tule liian paha olo.
Tunnilla oli tänään eri ohjelma kuin mihin olen yleensä tottunut. Voi johtua ihan vaan huonosta hapestanikin, mutta tuo tuntui paljon raskaammalta. Vaikka jouduin ottamaan välillä kevyemmin, olin hiestä aivan läpimärkä. Hikeä valui silmiin ja nenää pitkin ja paidan lisäksi myös housut olivat hiestä märät. Aivan uusia kokemuksia ex-sohvaperunalle. Olisi ollut varmasti aika loistava treeni jos ei olisi ollut paha olo. Lihaskunto-osuuksista varsinkin keskivartalosetti oli aivan loistava ja siitä sai taas uusia vinkkejä omatoimiseenkin treenaamiseen.
Henkinenkin kantti oli kovilla. Edellisessä ohjelmassa liikkeitä kierrätettiin melko tiheästi niin että juuri ja juuri jaksoi aina loppuun asti ja ihan viimeisillä voimillaan pusersi ne viimeiset toistot, kun tiesi kuinka paljon on jäljellä ja mitä seuraavaksi tulee. Tänään tuntui että samoja liikkeitä tehtiin pitempään ja silloin ei vaan enää jaksanutkaan, kun ei ollut osannut säästellä voimiaan. Minulle sopii ehdottomasti paremmin se että tietää kauanko mitäkin tehdään. On paljon helpompaa vakuuttaa itselleen että kyllä puoli minuuttia vielä jaksaa, kuin että psyykkaa itseään jaksamaan vaikka ei tiedä onko jäljellä 10 sekuntia vai kaksi minuuttia.
Jalkaterä muistuttelee olemassaolostaan siihen malliin että taitaa varmuuden vuoksi olla syytä jättää vähäksi aikaa kaikki jalkaan tärähdyksiä aiheuttava liikunta pois. Aerobisena treeninä luvassa lienee siis lähitulevaisuudessa enimmäkseen crosstreenausta (onhan tuo sana..? no nyt ainakin on) ja kuntopyöräilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti