Puolimaraton: check!

Pääkaupunkijuoksu läpäisty ja vihdoinkin sain sen puolimaratonin pois kummittelemasta. Oli sen lykkääntyminen jo ihan tarpeeksi rassannutkin kun tarkoitus oli juosta se jo toukokuussa.

Aika lailla odotuksieni mukaan meni, rauhallisesti ja tasaista tahtia. Ensimmäiset n. 3 km otin alkuverryttelyn kannalta ja menin sellaista vauhtia kuin hyvältä tuntui. Tuon jälkeen huomasin että nopeus alkoi nousta vaikken tehnyt sen eteen mitään, jalat lämpenivät siis. Tuon jälkeen ohittelin ihmisiä aika tasaista tahtia. 16 kilometriin asti kaikki sujui ihan hyvin, sitten pohkeet menivät jumiin. Loppumatka oli vaikea. Pari kertaa yritin kävellä, mutta se jumitti pohkeita vielä pahemmin joten pakko oli vaan hölkätä. Vauhti oli sellaista hissuttelua että kaikki matkan aikana ohittamani juoksijat taisivat mennä siinä ohi, mutta minkäs sille voi kun ei vaan pääse reippaammin. Loppuajaksi tuli 2.34, ihan odotuksien mukainen aika.

Maaliintulon jälkeen olikin sitten hankalaa, jalat olivat niin ikävän tuntuiset etten tiennyt miten päin olisin. Hieroin niitä, liikuskelin ja napsin tarjolla olleita välipaloja (suolakurkku on maailman parasta) niin vähitellen ne rauhoittuivat. Epäilyttää kyllä pääsenkö huomenna sängystä ylös, sen verran kankeasti liikun jo nyt.

Reitti oli kiva, metsän keskellä ulkoilupolulla koko matka. Juomapisteitä olisin toivonut hieman useamman, niitä oli matkan varrella vain kolme ja väleissä ehti tulla kunnolla jano. Sää oli mukava, aurinkokin näyttäytyi useampaan otteeseen.

Ensimmäinen uudenvuodenlupaus on nyt sitten lunastettu. 1 down, 2 to go.

Äääk!

Tänään se totuuden hetki sitten on. Taivas on harmaa ja vettä sataa, mutta sadetutkan mukaan sen pitäisi kyllä väistyä ennen puolimaratonin alkua. Panikoin että muistanko ottaa mukaan kaiken tarpeellisen ja että kestävätkö jalat, koska jalkaongelmat ovat olleet niin kovasti kiusana. Vaan turhapa sitä kai on panikoida, kestävät jos kestävät ja jos eivät niin ei siihenkään ehkä ihan koko maailma lopu. Viime hetken valmisteluina vaihtelen vielä mukaan tulevaa musiikkia, ettei soitin ole täynnä kaikkea mikä ei yhtään sovi tilanteeseen.

Jännittää!

Geokätköilyä

Vaihtelu virkistää, sanotaan. Olen aina tykännyt metsässä rymyämisestä ja eilen päätin hetken mielijohteesta ja pienen googlettamisen seurauksena lähteä kokeilemaan millaista on geokätköily. Hetken aikaa siihen meni että sain rekisteröidyttyä tarpeellisille sivustoille ja setvittyä miten saan kännykkäni tulkitsemaan koordinaatteja jokseenkin oikein.

Ensimmäiseksi valitsin kotini lähellä olevan helpoksi mainitun kätkön. Hetken aikaa sain pyöriä edestakaisin sitä etsiessäni, varsinkin kun en ollut ihan varma mitä pitäisi osata katsoa. Lopulta se kuitenkin löytyi melko kivuttomasti. Tästä rohkaistuneena päätin yrittää muitakin kätköjä ja siihen se helppous sitten loppuikin. Seuraavan kätkön olisi pitänyt olla helppo, mutta en vaan löytänyt sitä vaikka vihje oli ihan päivänselvä ja seisoin varmasti ihan kätkön vieressä. Lopulta annoin periksi ja lähdin seuraavalle kätkölle, joka olikin mainittu hankalammaksi. Kävin vähän vilkuilemassa sitä, mutta en tuhlannut siihen kovinkaan paljon aikaa koska tiesin etten osaa katsoa ympäristöä yhtään sillä silmällä.

Tässä vaiheessa ilta oli jo pimentynyt. Päätin jättää tuon hankalan paikan ja käydä katsomassa kotimatkallani olevaa kätköä, jonka pitäisi olla ihan helppo peruskätkö. Tuo sijaitsi metsässä vilkkaiden kävelyteiden vieressä ja minulla oli taskulamppu, joten olin optimistinen että ihan hyvin sinne voi mennä. Löysin itse paikan helposti ja aloin taskulampun kanssa etsiskellä kätköä. Nettikommenteissa tuota oli pidetty ihan mukavana ja mielenkiintoisena kätköpaikkana, vaikkakin vähän sotkuisena. Taskulampun valossa ensimmäisenä silmiini osui kuitenkin nuotiopaikka ja erinäistä huumeidenkäyttövälineistöä. Pimeässä metsässä tuo oli juuri se viimeinen pisara, ja tuossa vaiheessa päätin että itsetuhoisten hommaa koko harrastus, minä lähden kotiin.

Ehkä tuo voisi olla ihan mukavaakin jossain vähän rauhallisemmalla paikalla,mutta tämän kokeilun perusteella luulen että suunnistus olisi kuitenkin enemmän minun tyyliseni laji. Pidän metsässä viipottamisesta mutta kaiken maailman lahonneiden oksien näpeltäminen ja käsien työntäminen kallionkoloihin ei tuntunut kovin miellyttävältä, puhumattakaan tuosta viimeisen rastin sijainnista. Minulla on selvästikin hiukan erilainen käsitys "mukavasta" ja "vähän sotkuisesta" kuin lajin harrastajilla. Varmaan käyn vielä joskus kokeilemassa uudestaan, mutta ei tuo ihan niin koukuttavaa ollut kuin mitä nettisivuilla varoiteltiin.

Vähiin käy ennen kuin...

...vielä vähemmäksi. Nyt on siis puolimaratonia edeltävän hissuttelun aika. Sääret ovat pikkuisen kipuilleet juoksemisesta viime aikoina, joten voi olla että käyn koko viikolla vain jonkun ihan pienen vetristelylenkin ja muuten annan niiden levätä. Uimassa voisi kyllä käydä niin ei jämähdä ihan kokonaan. Ja koulumatkat ajan pyörällä joten tuleehan siinäkin liikuttua. Ei kuitenkaan mitään kovin rankkaa etten väsytä itseäni turhaan.

kuva täältä

Fiilikset ovat ihan hyvät, liikunta on tuntunut hyvältä ja kevyeltä. Vauhti ei edelleenkään ole mitään kovin huimaa mutta ainakin tuntuu juostessa siltä että jaksaisin vaikka loputtomiin. Se on aika uskomaton tunne. Olen hyvin luottavainen että sunnuntaina pääsen kuittaamaan tuon vihdoinkin tehdyksi ja sitten pääsen treenailemaan enemmän kaikkea muuta, uintia ja salia ja sellaista.

PS. Suuret onnittelut niille jotka eilen Espoon Rantamaratonilla ylittivät itsensä!

Fitness Fusion

Tänään yksi uudenvuodenlupauksistani siirtyi taas yhden askeleen lähemmäs, kun tutustuin uuteen (siis itselleni uuteen) ryhmäliikuntatuntiin. Kävin nimittäin kokeilemassa Elixialla pari vuotta pyörinyttä FitnessFusionia. Elixian nettisivujen kuvaus tunnista on seuraavanlainen:

East Meets West! Fitness Fusion–tunti on 55min kokonaisuus, joka sisältää vaikutteita joogasta ja pilateksesta. Kehonhallintaan ja henkiseen hyvinvointiin keskittyvä tunti käyttäen tasapaino– ja voimaliikkeitä.

Henkisestä hyvinvoinnista en tiedä (samalla tavalla tuo siihen vaikutti kuin kaikki muukin vastaava liikunta), mutta muuten tuo ainakin oli juuri sitä mitä lupasikin. Tunnilla tehtiin joogan ja pilateksen tyyppisiä liikkeitä jatkuvana nauhana, liikkeessä oltiin melkein koko ajan ja hiki tuli vaikka homma sinänsä olikin rauhallista. Hengitykseen ei tällä tunnilla juurikaan kiinnitetty huomiota (kunhan vaan muistutettiin silloin tällöin että sitäkin kannattaa tehdä), mutta itseään kehotettiin kuuntelemaan, omia taukoja sai pitää jos siltä tuntui ja monista liikkeistä oli erilaisia versioita sen mukaan minkä itse tuntee hyväksi. Tunti sisälsi esikuviensa tyylisiä voima- ja tasapainoliikkeitä ja niiden lisäksi ihan kohtuullisen paljon venyttelyä ja kaikennäköistä selän ja muidenkin ruumiinosien notkistelua.

Aika lailla näin, tosin hännän taivuttelu jäi vähän vähemmälle huomiolle :)

Monipuolinen kevyempi tunti siis. Minusta tuntuu että jos pilateksesta olisi vähän dynaamisempaan suuntaan viety versio niin se olisi juuri tämä.

Jos ei ole minkäänlaista pohjaa joogasta tai pilateksesta, kannattaa käydä niissä ensin, koska tällä tunnilla liikkeiden tekniikkaa ei käyty läpi. Ilman aikaisempaa kokemusta homma voi mennä aika satunnaiseksi sutimiseksi ja voi olla vaikeaa hahmottaa millä lihaksilla olisi tarkoitus tehdä mitäkin. Toimii tuo toki aloittelijoillekin, ei ollut mitenkään vaikeasti seurattava tunti eikä vaatinut mitään ihmeellistä kuntoa. Sanoisin kuitenkin että tuosta saa enemmän irti jos on jonkunlaista pohjaa. Ihan suositeltava tunti palauttavana liikuntana ja sopii erityisesti niille joilla menee hermo pilateksen tyyppisillä hitailla tunneilla, mutta jotka kuitenkin tahtoisivat tuollaista keskivartaloa notkistavaa ja vahvistavaa liikuntaa.

Treenimusiikkia á la 90's

Vietin teinivuoteni suurimmalta osin 90-luvulla ja siitä syystä kyseisen ajan musiikki on edelleen kovin lähellä sydäntäni. Ysärimusiikin joukosta löytyy oikein kelpoa treenimusiikkia (tai sitten ne tehoavat vai minuun koska nostalgia saa minut unohtamaan treenin rankkuuden). Tässä joitakin ainakin itselläni toimivia treenibiisejä:

Captain Jack: Captain Jack

Leila K: Electric

Babylon Zoo: Spaceman

Scatman John: Scatman

Sash!: Equador

Faithless: Insomnia

Hanson: Where's the Love

Jalat vie ja järki luovuttaa

Tänään juoksin runsaan tunnin peruskuntolenkin. Syke ja kulutus jäivät vähän arvailujen varaan, sillä sykemittarista hukkui signaali puolivälissä. Siihen asti se oli vähän väliä huomautellut että syke nousee liian korkeaksi ja luulen että lenkin loppupuoliskolla se nousi ihan huoletta liian ylös, kun ei enää ollut laitetta joka sitä olisi vahtinut. Yritin kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti, joten ei kai se niin kovin draamaattista ole vaikka se syke olisi pikkuisen noussutkin, ei se ainakaan ihan holtittoman ylös päässyt. Heitin sykevyön pesukoneeseen heti lenkiltä tultuani, olen ollut vähän turhan laiska pesemään sitä ja siksi se varmaan nyt heittäytyi lakkoon.

Juoksu tuntui todella hyvältä. Fiilistelin vaan sitä tunnetta kun jalat vaan vievät ja jossain vaiheessa huomaa ettei ole ajatellut mitään pitkään aikaan. Uskomattoman rentouttavaa. Lenkin aikana satoi kevyesti mutta eipä tuokaan mitään haitannut, en juurikaan edes huomannut sitä enää vauhtiin päästyäni. Kovasti oli porukkaa shortseissa ja t-paidassa juoksentelemassa tuolla, ei siis tainnut se pikkuinen sade haitata muitakaan.

Lenkkimusiikki voisi tällaisena päivänä olla vaikkapa hyväntuulista Tiktakia:

(jos video ei toimi niin pahoitteluni, tuli liitettyä tuo vähän eri tavalla kuin normaalisti. Jos tuo nyt ei jollakulla näy niin kyseessä on siis Tiktakin Mutta mä rakastan sua)