Pientä ja sitäkin ärsyttävämpää

Ja taas kun uskoin että nyt se treeniputki lähtee, onnistuin telomaan itseni. Vielä niin ärsyttävän pienesti, että riepoo olla tuollaisen takia levossa. Sain siis vedettyä nilkasta nahkat rullalle eikä se ole tahtonut umpeutua oikein millään. Kipeäkin se on ja turvoksissa. Nyt, ehkä viisi päivää myöhemmin, se on vihdoinkin umpeutunut. Edelleenkään en voi juosta sen kanssa, koska se on suoraan akillesjänteen kohdalla ja kaikki pohkeen venyttämistä aiheuttava liikunta on ensinnäkin hyvin kivuliasta ja toiseksikin saattaisi vetää ruven uudestaan auki. Olen kyllä tutkiskellut sitä sen verran että kipu vaikuttaisi tosiaan olevan ainoastaan ihossa, ei akillesjänteessä, vaikka se tuntuukin aika laajalla alueella.

Ja niin, ylä- ja keskivartaloahan voin treenata ihan normaalisti, mutta kun tahtoisin juosta! Tahtoisin uida! Tahtoisin tehdä juuri tasan kaikkea mitä en voi tuon takia nyt tehdä! Pyöräillä voisin varovasti jos oli klossipolkimet, mutta tavallisilla polkimilla on vähän turhan suuri riski että jalka lipeää eteenpäin ja lyön juuri tuon kohdan polkimeen. Sellaista kun tulee tehtyä polkiessa vähän väliä, nuo minun pyörän vanhat polkimet ovat sen verran kuluneet.

Voi plääh.