Nyt seuraa valittamista mitättömyyksistä. Tiedän että pienet on murheet, mutta joskus nämäkin höyryt täytyy vaan päästää ulos.
Miten voi ihminen rikkoa itseään jollain äärimmäisen pienellä ja ärsyttävällä tavalla koko ajan? Edellisessä postauksessa mainittu nahkojen rullalle vetäisy parani hitaasti (siinä on vieläkin rupi, mutta enää se ei ole kipeä) ja kun se alkoi olla parempi, toisen pohjelihaksen alaosa meni niin jumiin etten pystynyt edes kävelemään normaalisti muutamaan päivään. Tuon helpottaessa edes vähän pystyin uimaan, mutta sitten repäisin luomen auki ja uimapuku hankasi sitä niin ettei sen kanssa oikein voinut uida. Ja tämän jälkeen sitten sain toisen korvan tukkoon niin etten kuullut mitään moneen päivään ja sen puhdistaminen vaati kolme erillistä käyntiä työterveydessä. Ja nyt on sitten tasapainoaisti hiukan hukassa viimeisellä kerralla tehdyn korvan huuhtelun jäljiltä ja lisäksi tuo korva on edelleen aika arka.
Tästä seurauksena on nyt sitten se, että tuon ensimmäisen nilkkaongelman jälkeen olen käynyt ainoastaan uimassa pari kertaa ja kerran salilla treenaamassa yläkroppaa, siinä ovat olleet liikuntani. Nyt tuntuu siltä että olen taas sen verran ehjä (korva on vähän kipeä ja välillä huimaa, mutta muuten kaikki alkaa olla jees) että tänään on päästävä juoksemaan. Juu, myönnän kyllä että olisin pysynyt jotenkin liikkumaan ja että osittain kysymys oli vaan motivaation puutteesta, tuntui että ihan turhaa yrittää mitään kun heti tulee jokin pieni ongelma joka kuitenkin estää senkin lajin harrastamisen.
Onhan tuohon liikkumattomuuteen vaikuttanut sekin, että minulla oli viimeinen työviikko ja muutenkin viimeinen viikko Turussa ja oli aika paljon asioita tehtävänä, en olisi kovin hyvin ehtinytkään. Nyt olen taas kotona Helsingissä ja edessä on normaalia opiskelijan arkea. Tavallaan helpotus että pääsee taas asumaan omassa kodissa, mutta toisaalta harmitti lähteä Turusta ja työpaikasta koska viihdyin siellä niin valtavan hyvin.
 |
| http://weheartit.com/entry/36459338/via/foryouyouyou |
Nyt siis: tässä on niska ja tässä olen minä, joka otan siitä kiinni. Lenkkarit jalkaan ja ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti