torstai 13. joulukuuta 2012

Vesipetoilua

Uinti on nyt vienyt allekirjoittaneen ihan mukanaan. Tällä viikolla pulikointia on tullut runsas neljä tuntia, aika huikeaa entiselle veden ja uimisen inhoajalle (vaikka oikeisiin kilpauimareihin verrattuna edelleen aika vähän, mutta silti). On se vaan totta että vesi alkaa tuntua ihan eilaiselta kun siinä viettää paljon aikaa. Se kannattelee aivan eri tavalla ja voin keskittyä siihen mitä olen tekemässä, kun itse veteen ei tarvitse kiinnittää huomiota. 

Kuva täältä
Myös sukeltamisesta on tullut paljon mukavampaa, vesi ei enää tunnu siltä kuin se yrittäisi hukuttaa minut ja etten pysty hengittämään, vaan nykyisin voin ihan rennosti sukellella ja hengailla veden alla ilman että erityisemmin ajattelen hengittämistä, kyllähän sitä sitten tulee ihan automaattisesti noustua hengittämään kun se on ajankohtaista.

Kuva täältä
Vapaauinti on tullut huomattavasti sujuvammaksi, en enää ole muiden tiellä vaan välillä yllätän itsenikin, kun lähden uimaan jonkun nopeana pitämäni uimarin perään ja otankin hänet kiinni. Olen kovasti harjoitellut vartalonkiertoa, käsivetoa ja käden ojennusta eteen ja näköjään jotain on osunut kohdalleen kun olen yhtäkkiä tullut nopeammaksi.

Kuva täältä
Vielä pitäisi opetella volttikäännös. Ottaa päähän kun en osaa sitä, pääsisin niin paljon sujuvammin jatkamaan matkaa päädystä. Olen jonkun verran harjoitellut mutta ei se vielä oikein suju niin että sitä voisi uinnin seassa käyttää. Ei se itse käännös vaikea ole, sen kun painaa pään alas ja vetää vähän jalkoja koukkuun niin siitähän menee automaattisesti ympäri. Vaikeaa on ehtiä tehdä jotakin sen aikana, kuten hahmottaa missä kädet, jalat ja seinä ovat. Koko homma nimittäin tapahtuu ihan uskomattoman nopeasti. Eka yritys oli aika hämmentävä kun painoin pään alas ja seuraava asia mitä tajusin oli se kun tulin pää edellä pintaan, naama edelleen samaan suuntaan tietenkin.

Pää alas ja siitä se sit lähtee... (kuva täältä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti