Heti alkuun haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joille otsikon kappale jäi korvamadoksi. Niin se jäi minullekin.
Tarkoitukseni oli tänään käydä aamupäivällä kevyellä lenkillä ja illalla kuntosalilla. Vaikka olenkin tunnetusti lumisateessa juoksun mestari, tämänpäiväinen pyry on vähän liikaa ja tuossa hangessa kevyt lenkki olisi varmaan ollut täysi mahdottomuus. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen taivalsinkin kevyehkölle spinningtunnille. Hillitsin itseäni ettei syke karkaisi ihan pilviin, tuossa lajissa se tapahtuu niin uskomattoman helposti. Sain tehtyä hyvän peruskuntotreenin (heh, kirjoitin ensin persuskunto - no, ei sekään olisi ihan väärin ollut...) ja siihen päälle rääkkäsin vielä keskivartaloa coressa. Illalla olisi tarkoitus käydä vielä salilla yläkroppaa treenaamassa. Punnerrusohjelmasta on tänään vuorossa kolmannen viikon toinen päivä. Keskimmäisessä sarakkeessa mennään, toistoja tulee siis 14+19+14+14+vähintään 19 1,5 minuutin tauoilla. Kovia numeroita ovat nuo, mutta minä pystyn siihen. Tai tipahdan otsalleni yrittäessäni.
Kahden treenin päiviä on alkanut ilmestyä ihan yllättäen elämääni, ikinä ennen en ole tällaista kokenut eikä tämä ollut mitenkään kovin suunniteltua. Kysyin Mieheltä (jolla on monien vuosien kokemus rankasta treenaamisesta) mitä pitää syödä jos treenaa kaksi kertaa päivässä. Ajattelin lähinnä jaksamisen ja palautumisen kannalta, mutta Miehen vastaus oli että silloin saa syödä ihan mitä haluaa. Pointtinsa tuossakin, kun liikkuu paljon niin elimistö ihan huutaa terveellistä, ravitsevaa ruokaa. Kun rupesin treenaamaan salilla jotenkin tosissani ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla oli usein kovan treenin jälkeen valtava himo rasvaiseen ruokaan ja suklaaseen. Pidin sitä silloin vaan sellaisena tavallisena herkunhimona. Jossain vaiheessa aloin pitää Kiloklubin sivuilla ruokapäiväkirjaa ihan vaan nähdäkseni mistä ruokailuni oikeasti koostuivat ja sieltä huomasin että ravintoni sisälsi aivan uskomattoman vähän rasvaa. Rupesin tietoisesti syömään enemmän rasvaa, lorautan aamupuuroon öljyä ja käytän reippaasti salaatinkastikkeita niin kas kummaa, tuo treeninjälkeinen rasvanhimo on kadonnut. Kyllä se elimistö näköjään kertoo mitä se tarvitsee jos vain osaa kuunnella.
Viimeiset kolme päivää elimistöni on tarvinnut laskiaispullia mantelimassalla. Syytän Miestä siitä etten tunne mitään tunnontuskia jokapäiväisestä pullastani. Muuten ruokavalio on kyllä oikein asiallinen, muutenhan treenistä ei tulisi mitään.
Tarkoitukseni oli tänään käydä aamupäivällä kevyellä lenkillä ja illalla kuntosalilla. Vaikka olenkin tunnetusti lumisateessa juoksun mestari, tämänpäiväinen pyry on vähän liikaa ja tuossa hangessa kevyt lenkki olisi varmaan ollut täysi mahdottomuus. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen taivalsinkin kevyehkölle spinningtunnille. Hillitsin itseäni ettei syke karkaisi ihan pilviin, tuossa lajissa se tapahtuu niin uskomattoman helposti. Sain tehtyä hyvän peruskuntotreenin (heh, kirjoitin ensin persuskunto - no, ei sekään olisi ihan väärin ollut...) ja siihen päälle rääkkäsin vielä keskivartaloa coressa. Illalla olisi tarkoitus käydä vielä salilla yläkroppaa treenaamassa. Punnerrusohjelmasta on tänään vuorossa kolmannen viikon toinen päivä. Keskimmäisessä sarakkeessa mennään, toistoja tulee siis 14+19+14+14+vähintään 19 1,5 minuutin tauoilla. Kovia numeroita ovat nuo, mutta minä pystyn siihen. Tai tipahdan otsalleni yrittäessäni.
Kahden treenin päiviä on alkanut ilmestyä ihan yllättäen elämääni, ikinä ennen en ole tällaista kokenut eikä tämä ollut mitenkään kovin suunniteltua. Kysyin Mieheltä (jolla on monien vuosien kokemus rankasta treenaamisesta) mitä pitää syödä jos treenaa kaksi kertaa päivässä. Ajattelin lähinnä jaksamisen ja palautumisen kannalta, mutta Miehen vastaus oli että silloin saa syödä ihan mitä haluaa. Pointtinsa tuossakin, kun liikkuu paljon niin elimistö ihan huutaa terveellistä, ravitsevaa ruokaa. Kun rupesin treenaamaan salilla jotenkin tosissani ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla oli usein kovan treenin jälkeen valtava himo rasvaiseen ruokaan ja suklaaseen. Pidin sitä silloin vaan sellaisena tavallisena herkunhimona. Jossain vaiheessa aloin pitää Kiloklubin sivuilla ruokapäiväkirjaa ihan vaan nähdäkseni mistä ruokailuni oikeasti koostuivat ja sieltä huomasin että ravintoni sisälsi aivan uskomattoman vähän rasvaa. Rupesin tietoisesti syömään enemmän rasvaa, lorautan aamupuuroon öljyä ja käytän reippaasti salaatinkastikkeita niin kas kummaa, tuo treeninjälkeinen rasvanhimo on kadonnut. Kyllä se elimistö näköjään kertoo mitä se tarvitsee jos vain osaa kuunnella.
Viimeiset kolme päivää elimistöni on tarvinnut laskiaispullia mantelimassalla. Syytän Miestä siitä etten tunne mitään tunnontuskia jokapäiväisestä pullastani. Muuten ruokavalio on kyllä oikein asiallinen, muutenhan treenistä ei tulisi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti