torstai 20. lokakuuta 2011

Ne epäurheilijan taustat

Täytynee kertoa vähän taustoistani. En ole koskaan ollut kovin innostunut liikunnasta. Ainoa laji josta olen pitänyt on ollut ratsastus ja sekin on tällä hetkellä jäissä. Kuntosalilla olen yrittänyt käydä vaihtelevalla menestyksellä jo vuosia. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut jotakin epätavallista: olen innostunut juoksemaan. Koskaan en ole juoksemisesta pitänyt, olen kokenut sen raskaaksi ja pitkäveteiseksi. Niinä satunnaisina kertoina kun sain itseni raahattua lenkille (näin on tapahtunut alle kymmenen kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana), ajattelin vaan koko ajan kuinka pitkä matka on vielä jäljellä ja kuinka syvältä koko touhu on. Kuluneena kesänä kuitenkin rupesin lenkkeilemään silkasta tekemisenpuutteesta ja hämmästyksekseni huomasin ettei se olekaan niin raskasta ja inhottavaa. Hyvän musiikin tahdissa se on oikeastaan hyvinkin hauskaa.

Alkuvaikeuksien yli pääsin seuraamalla Kuntoplussan juoksuohjelmia, lähinnä puolimaratonkoulua omaan kuntooni soveltaen. Nyt olen kuitenkin luopunut tuosta. Puolimaratonkoulussa, siis siinä helpoimmassa, tulee nimittäin 12. viikosta alkaen monta viikkoa pitkä jakso, josta puuttuu kokonaan matalalla sykkeellä tapahtuva peruskuntotreeni. Itse koen olevani nyt juuri sellaisen tarpeessa. Ajattelin ottaa loka-marraskuussa paljon hitaita lenkkejä ja nostaa sykettä 1-2 ryhmäliikuntatunnilla viikossa. Katsotaan sitten joulukuussa uudestaan miltä tuntuu. Tavoitteena olisi kuitenkin puolimaraton keväällä, mahdollisesti Helsinki City Run. Viime aikoina on vaan ollut pientä ylikunnon tuntua (tai voi olla kyse myös flunssan jälkimainingeista, jotain nyt on kuitenkin vähän vialla) ja siksi haluan olla nyt hyvin varovainen.

Noiden lisäksi olen yrittänyt saada aikaiseksi ainakin kaksi salitreeniä viikossa ja kerran viikossa yritän käydä pilateksessa. Silloin tällöin tulee myös venyteltyä vähän pitempään, tosin aivan liian harvoin. Häviän notkeudessa keskimääräiselle lyhtypylväällekin joten tarvetta venyttelylle todellakin olisi. Työsarkaa siis riittää. Alkuinnostus on kova, kunhan ei vaan loppuisi vauhti kesken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti