keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tsemppiä ja antitsemppiä

Tämä päivä alkoi vuoden viimeisellä sienestysreissulla. Jonkun verran löytyi vielä sieniä, mutta monissa hyvissä sienipaikoissa ei ollut enää mitään. Varmaankin on lämpötila ollut juuri siinä rajoilla, että jotkut kohdat ovat käyneet riittävästi pakkasella. Pari kiloa vahveroita oli kuitenkin saaliina, kyllä niillä taas köyhä opiskelija hetken elää. Tekaisin sitten pikalounaaksi ihan tuoreista sienistä Yrttipurkin ohjeen mukaista sieni-nuudelipikaruokaa.

Rikoin tänään päätökseni ja kävin nopealla lenkillä, vaikka tarkoitus oli marraskuun loppuun saakka juosta vain hitaita lenkkejä. Kokeilin millaisen ajan saan viidellä kilometrillä. Meni melkein 36 minuuttia, monta minuuttia huonommin kuin kesällä. Tosin täytyy tunnustaa että pää oli se joka väsyi ensimmäisenä, jalat olisivat jaksaneet ainakin vähän reippaammin. Ja juostu reittikin oli mäkisempi kuin silloin kesällä, joten ihan suoraan tuota ei voi verrata siihen. Uskon kuitenkin edelleen että nyt on tarpeen jaksaa niitä hitaita lenkkejä ja lisätä vauhtia mukaan treeniin vasta sitten myöhemmin.

Tämänpäiväisellä lenkillä soittolistalta löytyi myös todellinen helmi, tosin ei ihan siinä mielessä kuin olisi ehkä toivonut. Kappaleessa itsessään ei ole muuten mitään vikaa, mutta tilanne ja ajoitus olivat aivan täydellisesti... väärät. Juoksemisen viimeisillä minuuteilla kaipaisi jotakin oikein tehokasta tsemppimusiikkia jotta jaksaisi taistella vielä sen viimeisen puoli kilometriä, johon sattui vielä kuulumaan aika ikävä ylämäki. Juuri tuolla hetkellä kuulokkeista alkoi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen Rajaton rakkaus, joka alkaa todella kannustavasti sanoilla "Niin jäi matka taas puolitiehen, itsestään oli luullut liikoja". Ei ehkä se ihan kaikkein kannustavin lenkkibiisi. Taidanpa vähän hioa soittolistaa ennen seuraavaa lenkkiä, jos sitten sujuisi paremmin vähän positiivisemman musiikin tahdissa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti