Viimeinen ennakkoäänestyspäivä

Muistutuksena että tänään on viimeinen ennakkoäänestyspäivä, vielä siis ehtii käydä raapustamassa numeron lappuun jos ei sunnuntaina pääse. Itse tajusin juuri äsken että tuskin tulee oltua sunnuntaina kotosalla ja en taida päästä silloin siis äänestämäänkään, joten nyt se on mentävä. Sieltä sitten pilatekseen ja ehkä jonkunlaisen salitreeninkin saisi tänään tehtyä.

Meksikolainen keitto ja ruokailun vaikeus

Tänään meillä tehtiin meksikolaista kasviskeittoa tämän ohjeen mukaan. Pieniä muutoksia tuli tehtyä, salsaa ei löytynyt ja korvattiin se ihan sujuvasti jollain samantyyppisellä vietävän tulisella kastikkeella. Eikä meillä mitään mietoa chilijauhetta ole. Lisäksi Mies yhtäkkiä syödessään tajusi että hänhän ei pidä korianterista. Ihan yllättäen tuli tämä, ei nimittäin ole ihan ensimmäinen kerta kun meillä on maustettu ruokaa tuoreella korianterilla.

En laita kuvaa kun ei se ole kovin houkuttelevan näköinen ruoka. Sellainen keitonnäköinen. Hyvää se kuitenkin oli, tortillanaksuthan ovat aina hyviä ja tulinen kastike oli hyvää ja se varsinainen keitto meni sitten siinä sivussa. :) Tulisuutta voi säätää ihan oman maun mukaan, me pidämme tulisesta ruuasta ja chiliä ja tulista kastiketta tuli laitettua aika reippaalla kädellä. Noita lukuunottamatta tuossa ei ole muita tulisia aineksia joten tuosta saa tehtyä täysin miedonkin version.

Lautaselle siis lastataan ensin keittoa ja sen päälle nakataan korianteria ja salsaa (tai salsankorviketta kuten meillä) ja kourallinen tortillanaksuja. Sitten tuleekin se vaikea osuus, tässä minä epäonnistuin: lautanen pitäisi saada kannettua pöytään ilman että kaataa puolet tulikuumasta keitosta syliinsä matkan varrella. Oli aivan liian vaikeaa, toinen käsi vaan lipesi. Olen ihan tyytyväinen siitä että sain kuitenkin kopin enkä pudottanut koko lautasta. Jalassa on nyt punainen läiskä, toivottavasti ei tule kovin paljon kummempaa jälkeä, ikävästi tuppaavat nuo palovammat tulemaan viiveellä. Vaan tulipahan ainakin pestyä keittiön lattia, jotain positiivista tässäkin.

Mutta ruoka oli siis hyvää. Ja helppo tehdä, varsinkin jos nakittaa Miehen pilkkomaan kasvikset.

Sopivasti pakkasta

Viimeisen muutaman päivän aikana kroppani on vihdoinkin lakannut vihoittelemasta ja olen pystynyt taas juoksentelemaan normaalisti. Salitreeniin tuo vielä vaikuttaa, esimerkiksi askelkyykkyjä en pysty vieläkään tekemään. Tilanne on kuitenkin huikeasti parempi kuin vielä viikko sitten.

Tänään kävin vapaan aamupäivän (tai ei se oikeasti olisi ollut vapaa, oli vaan niin turha luento koulussa että jätin suosiolla menemättä) kunniaksi "pitkällä" lenkillä. 8,4 kilometriä tuli hölkötettyä ja aikaa kului runsas tunti. Taka-ajatuksena oli käydä tekemässä kunnon lenkki ennen kuin ne ennustetut kunnon pakkaset tulevat, koska silloin en takuuvarmasti lähde ulos juoksemaan ja hermoni ovat aivan liian lyhyet kokonaisen tunnin kuluttamiseen juoksumatolla. Hevosten parissa kuluttamieni vuosien aikana olen saanut viettää aivan riittävästi aikaa ulkona säällä kuin säällä, nyt iloitsen siitä että ratsastustauossa on edes jokin positiivinen puoli: vapaus olla sisätiloissa.

Pakkasta oli vajaa kymmenen astetta, ihan sopivasti. Nenä ei jäätynyt eikä kylmä ilma ottanut henkeen. Tuli vaan todettua että lapaseni eivät hengitä yhtään, oli pakko ottaa välillä lapaset pois kun kädet olivat ihan hiestä märät. Aikaisemmat lenkit olen juossut ohuemmilla hanskoilla, nyt ajattelin että olisi jo lapasille tarvetta mutta ei noiden kanssa näköjään kannata lähteä lenkille. Täytynee kaivella ratsastushanskavarastoani, sieltä luulisi löytyvän vaikka minkälaisia talvihanskoja.

Uimassa, part II

Menin heti tänään kokeilemaan uintia uudestaan, niin paljon rassasi tuo eilinen tulos. Eipä se paljoa parantunut, 400 metriä tuli uitua tänään. Tein kuitenkin joitakin oivalluksia tekniikasta ja loppua kohden vedot alkoivat viedä paremmin eteenpäin (kunnes voimat alkoivat loppua) joten olen toiveikas että eiköhän tuon vielä joskus opi. Ostin saman tien kymmenen kerran kortin, jos alkaa motivaatio hiipua ja hermo mennä niin tuon pitäisi varmistaa se että sinne halliin tulee palattua, eihän niitä maksettuja kertoja voi jättää käyttämättäkään.

Reippailun täydensin kävelemällä kotiin. Matkaa oli viitisen kilometriä ja jouduin vähän soveltamaan reittiä kun en tiennyt mihin kohtiin on vedetty ladut, aika tasan tunnin sain kulutettua tuohon matkaan. Pakkasta oli juuri sopivasti, tai pitäisi ehkä sanoa että vaatetusta oli juuri sopivasti. Ainoa pakkasesta kärsinyt kohta oli hupun ulkopuolelle jäänyt märkä letinpää joka jäätyi hassulle mutkalle. :)

Amatööri uimassa

Koska tällä hetkellä sopivien liikuntalajien valikoima on erinäisistä syistä kovin suppea, päätin kokeilla jotain mitä olen pyöritellyt mielessäni jo jonkun aikaa. Lähdin nimittäin uimaan. En ole käynyt uimahallissa ehkä kymmeneen vuoteen ja hiukan jännitti mitä koko touhusta tulee. Ironista tässä uimattomuudessani on se, että Miehellä on ihan kunnon kilpauintitausta ja hän ramppaa edelleen uimassa vähän väliä. Olen hänelle päivitellytkin epäilyksiäni, kysynyt kaikkia mieleen tulevia tekniikkakysymyksiä ja pähkäillyt voiko käydä niin etten jaksa uida kuin yhden altaanmitan (ja se "kyllä siellä sellaisiakin ihmisiä käy" ei ollut ihan se rohkaiseva vastaus mitä olin toivonut). Olenhan minä siis lomamatkoilla ja kesämökillä pulikoinut vedessä mutta aika vähiin on sekin jäänyt, eikä sillä ole muutenkaan oikean uinnin kanssa juuri mitään tekemistä.

Tänään sitten rohkaisin mieleni, kaivoin uimapukuni esiin ja lähdin uimahallille. Ensimmäinen yritys kariutui erittäin nopeasti, tajusin jo rappukäytävässä unohtaneeni kotiavaimet. Jos ne on joskus pakko unohtaa niin ei sen olisi juuri nyt tarvinnut tapahtua, Mies on nimittäin juuri tällä hetkellä toisella puolella maata. Huoltomiehelle soittoa siis, takaisin sisään päästyäni ensimmäiseksi avaimet kouraan, ovi takalukkoon ettei tuo pääse toistumaan ja suunta uudestaan kohti uimahallia.

Uimahallilla seurasin sivusilmällä muiden toimintaa ja otin parhaani mukaan esimerkkiä. Suihkun saaminen päälle meinasi olla huomattavan vaikeaa, mutta siinä onnistuttuani kaikki muu sujui ihan kuin vanhalta konkarilta. Siis paitsi se uinti. En olisi uskonut että juoksun ja kuntosalitreenien ja kaiken muun jälkeen uinti voi viedä voimat alta aikayksikön, mutta niin se teki. Osittain on varmasti kysymys tottumisesta ja tekniikasta, osittain täytyy vaan katsoa peiliin ja todeta ettei ole tainnut tulla treenattua kroppaa kovin kokonaisvaltaisesti. 350 metriä tuli yhteensä räpiköityä, sitten oli pakko tunnustaa että on syytä luovuttaa ennen kuin alan näyttää liian pahasti pulassa olevalta. Vastoin odotuksiani ihmiset olivat altaassa oikein mukavia, kysyivät voiko ohittaa kun kokosin itseäni altaan päässä eivätkä jyränneet muita (odotukseni olivat jotain tämän tapaista, ei siis ehkä mikään ihme että yllätyin positiivisesti). 

Olisin kuvitellut että minun taustallani ainakin puoli kilometriä menisi sujuvasti, edes lepotaukojen kanssa, mutta ei. Sen verran tuo otti ylpeyden päälle että minua taidetaan tulevaisuudessa nähdä useamminkin uimahallissa.

Joskus sattuu

Vietettyäni viikonlopun surullisissa merkeissä oli tänään ohjelmassa paluu arkeen. Suru ei onneksi osunut aivan lähelle minua, jolloin minulla oli viikonloppuna voimia tukea niitä joille se oli kipeämpää. Nyt kuitenkin palasin kotiin, normaaliin päivärytmiin ja myös liikuntojen pariin.

Aamun aloitin ihanalla pitkällä venyttelysessiolla ja illalla kävin lenkillä, joka oli kaikkea muuta kuin ihana. Eihän tuo lumisade vielä mitään, tai vastatuuli, tai se muhju mitä kapeampiin kohtiin polkua on kertynyt, tai ne kuluneet lenkkarit joilla ylämäessä ei meinaa päästä eteenpäin kun luistavat niin paljon. Tuntuu että toistan itseäni, mutta kaikista muista haasteista huolimatta häntäluu oli taas se mihin treeni tökkäsi. Se oli nyt jostain syystä oikein erityisen kipeä. En tiedä johtuuko siitä ettei ole nukkunut omassa sängyssä vai pitkästä autossa istumisesta vai mistä, mutta se ei tänään vaan sietänyt oikein mitään. Jouduin pitämään puolen tunnin lenkillä pari taukoa kun ihan lyhyetkin askeleet tuntuivat tärähtävän liikaa. En saanut pidettyä keskivartaloa siinä asennossa missä olisin halunnut eikä kävelykään tuntunut yhtään paremmalta. Välipäivä luvassa siis huomennakin. Huolestuttaa puolimaratonin puolesta, eihän siitä tällä menolla tule yhtään mitään jos ei pysty edes harjoittelemaan.

Sisua yritin hakea ehdottomasta suosikkitreenibiisistäni: Bon Jovin Love's the Only Rule. Albumilla kappale kuulostaa tältä (pahoittelut etten löytänyt parempaa videota, tässä videossa oikeinkirjoituksessa on hieman toivomisen varaa):

Juostessa ajatuksissani ei kuitenkaan pyörinyt tuo versio vaan tämä live-esitys Helsingistä viime kesältä. Jon Bon Jovilta menee ristiside tuossa 1:23 kohdalla ja hän vetää siitä huolimatta tuon jälkeen ihan kunnon keikan. Todistettuani itsekin tuon sisun livenä, tuo kappale antaa aina sellaisen tsempin etten edes kehtaa ihan pikkuasioiden takia luovuttaa. Ja onhan se muutenkin hyvä kappale. :)

Lumipyry ja hetken hiljaisuus

Toiset lumipyry liimaa kotiin, minut se ajoi kuntosalille. Yritin mennä aamulla kouluun, missä minulla olisi ollut tunti ohjelmaa, pari tuntia taukoa ja sitten lisää koulua. Bussini oli kuitenkin niin paljon myöhässä ettei lopulta enää kannattanut mennä sinne ensimmäiselle tunnille. Olin alunperin aikonut mennä koulun jälkeen kuntosalille ja minulla oli siis kamppeet mukana, joten hyppäsin toiseen bussiin ja hyödynsin ylimääräisen ajan käymällä kuntosalilla jo tuossa välissä. Juoksin alkulämmittelyksi vartin aika reippaasti ja yritin sitten tehdä kuntosaliohjelmaani. Erittäin hyvä yritys, ei vaan ihan onnistunut. Häntäluu ei sietänyt joitakin liikkeitä joten joudun heti muuttamaan tuota uutta saliohjelmaani, taitaa tulla sittenkin aika ylävartalopainotteista treeniä jonkun aikaa. Normaalielämässä tuo ei vaivaa ellen satu istumaan lattialla suoraan sen päälle, mutta näköjään tietyt liikkeet eivät sovi sille ollenkaan. Vaan minkäs teet, kai se aikanaan paranee.

Iltapäivällä menivätkin sitten lähipäivien suunnitelmat uusiksi. Mitenkään tarkempiin yksityiskohtiin menemättä, sain kuulla suvusta suru-uutisia joiden takia tulen olemaan pois maisemista hetken aikaa, ainakin viikonlopun yli.