Koska tällä hetkellä sopivien liikuntalajien valikoima on erinäisistä syistä kovin suppea, päätin kokeilla jotain mitä olen pyöritellyt mielessäni jo jonkun aikaa. Lähdin nimittäin uimaan. En ole käynyt uimahallissa ehkä kymmeneen vuoteen ja hiukan jännitti mitä koko touhusta tulee. Ironista tässä uimattomuudessani on se, että Miehellä on ihan kunnon kilpauintitausta ja hän ramppaa edelleen uimassa vähän väliä. Olen hänelle päivitellytkin epäilyksiäni, kysynyt kaikkia mieleen tulevia tekniikkakysymyksiä ja pähkäillyt voiko käydä niin etten jaksa uida kuin yhden altaanmitan (ja se "kyllä siellä sellaisiakin ihmisiä käy" ei ollut ihan se rohkaiseva vastaus mitä olin toivonut). Olenhan minä siis lomamatkoilla ja kesämökillä pulikoinut vedessä mutta aika vähiin on sekin jäänyt, eikä sillä ole muutenkaan oikean uinnin kanssa juuri mitään tekemistä.
Tänään sitten rohkaisin mieleni, kaivoin uimapukuni esiin ja lähdin uimahallille. Ensimmäinen yritys kariutui erittäin nopeasti, tajusin jo rappukäytävässä unohtaneeni kotiavaimet. Jos ne on joskus pakko unohtaa niin ei sen olisi juuri nyt tarvinnut tapahtua, Mies on nimittäin juuri tällä hetkellä toisella puolella maata. Huoltomiehelle soittoa siis, takaisin sisään päästyäni ensimmäiseksi avaimet kouraan, ovi takalukkoon ettei tuo pääse toistumaan ja suunta uudestaan kohti uimahallia.
Uimahallilla seurasin sivusilmällä muiden toimintaa ja otin parhaani mukaan esimerkkiä. Suihkun saaminen päälle meinasi olla huomattavan vaikeaa, mutta siinä onnistuttuani kaikki muu sujui ihan kuin vanhalta konkarilta. Siis paitsi se uinti. En olisi uskonut että juoksun ja kuntosalitreenien ja kaiken muun jälkeen uinti voi viedä voimat alta aikayksikön, mutta niin se teki. Osittain on varmasti kysymys tottumisesta ja tekniikasta, osittain täytyy vaan katsoa peiliin ja todeta ettei ole tainnut tulla treenattua kroppaa kovin kokonaisvaltaisesti. 350 metriä tuli yhteensä räpiköityä, sitten oli pakko tunnustaa että on syytä luovuttaa ennen kuin alan näyttää liian pahasti pulassa olevalta. Vastoin odotuksiani ihmiset olivat altaassa oikein mukavia, kysyivät voiko ohittaa kun kokosin itseäni altaan päässä eivätkä jyränneet muita (odotukseni olivat jotain tämän tapaista, ei siis ehkä mikään ihme että yllätyin positiivisesti).
Olisin kuvitellut että minun taustallani ainakin puoli kilometriä menisi sujuvasti, edes lepotaukojen kanssa, mutta ei. Sen verran tuo otti ylpeyden päälle että minua taidetaan tulevaisuudessa nähdä useamminkin uimahallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti