sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Karppaajan painajainen a.k.a. tuorepastaa ja parsakaalia

Kun ei voi puhua liikunnasta, puhutaan sitten ruuasta.

Minä pidän italialaisesta ruuasta. Pidän siitä että käytetään vain muutamaa ainesosaa, öljyä reippaasti ja mausteita vain juuri sen verran että ne korostavat ainesten omaa makua. Pidän siitä että se taipuu niin loistavasti helppoihin kasvisruokiin (kyllä, olen kasvissyöjä), sillä en ole kovin hyvä tai viitseliäs kokki ja kovin monimutkaiset ruuat jäävät useimmiten ihan suosiolla tekemättä. Pastakoneen hankkimisen jälkeen olemme usein tehneet tuorepastan itse ja väsänneet siitä jonkun hyvin yksinkertaisen ruuan.

Yhdeksi suosikeista on noussut tuorepasta parsakaalilla, jonka alkuperäinen ohje on Jack Bishopin kirjasta The Complete Italian Vegetarian Cookbook. Kuvaa en laittanut koska tästä ei minun käsissäni tule yleensä kovin kuvauksellista, mutta maku on sitäkin parempi, chili ja valkosipuli tuovat juuri sopivasti potkua muuten niin pehmeän makuiseen ruokaan. Meillä molemmat ruokailijat ovat (nykyään) suht liikunnallisia ja ruokaakin siis tarvitaan reippaasti, joten meillä tähän kahden hengen annokseen kuluu kaksi mötikkää parsakaalia ja kahden kananmunan tuorepasta. Mitään laihdutusruokaa tämä ei muutenkaan ole (eikä sellaisten ohjeita kannata täältä varmaan vastaisuudessakaan etsiä).

Tarvitset:
Tuorepastaa
Parsakaalia
½ dl öljyä
4 valkosipulinkynttä
chiliä
suolaa
parmesanjuustoa

Pilko parsakaali. Keitä pasta runsaassa vedessä ja lisää parsakaali veteen pari minuuttia ennen kuin pasta on kypsää. Keitä kypsäksi ja valuta, ota kuitenkin osa keitinvedestä talteen myöhempää tarvetta varten. Kuumenna öljy isossa pannussa, esim. wokkipannu. Lisää valkosipuli ja chili öljyyn ja kuumenna hetki. Lisää pasta-parsakaaliseos pannulle ja sekoita. Pyörittele muutama minuutti kuumalla pannulla, lisää tarvittaessa pastan keitinvettä ettei ruoka kuivu liikaa. Mausta tarvittaessa suolalla. Jaa kippoihin, ripottele päälle parmesania ja tarjoile heti.

Köh.

No niin, syksyn toinen flunssa on täällä. Edellinen nosti kuumetta toista viikkoa, toivottavasti tämä menee ohi vähemmällä. Nyt on ainakin paremmin mahdollisuuksia levätä. Ohjelmassa ei siis juoksua eikä combatia, vaan teetä ja kaakaota sohvalla (siis teen ja kaakaon nauttimista sohvalla, ei niiden kaatamista siihen...toivottavasti). Huomenna täytyy käydä koulussa kun alkaa yksi uusi kurssi ja on lisäksi isohkon harjoitustyön infotilaisuus, mutta muuten pystyn lepäilemään kotona.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Tekniikka on ystävä, en vaan tiedä kenen

Kun pääosa urheilusta tapahtuu lenkkeilemällä, olisi melko oleellista edes jotenkin seurata missä on käynyt, kuinka pitkiä lenkkejä tekee ja millä nopeudella. Kännyköissä ja sykemittareissahan on tätä nykyä saatavilla kaiken maailman jäljityssovelluksia, jotka mittaavat matkaa ja piirtävät kartan kuljetusta reitistä. Tässä taloudellisessa tilanteessa allekirjoittaneella ei ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliita laitteita lenkkeilyä (tai mitään muutakaan) varten ja olen koko ajan kuvitellut että nuo urheilusovellukset vaativat vähän älykkäämmän puhelimen kuin tuo minun 3710 foldini. Olinkin kiljaista riemusta kun huomasin että saa tuohon ainakin Endomondon, ei ollut aikaisemmin käynyt mielessäkään tarkistaa kun eihän tuohon yleensä mitään hienouksia saa.

Teoriassa siis kaikki hyvin, sain ohjelmiston ladattua ja se lähtee kiltisti käyntiin. Siitä eteenpäin homma ei sujukaan ihan niin kivuttomasti, kun tuon puhelimenrääpäleen GPS-paikannus ei tahdo millään löytää itseään. Eilen kuntosalilta lähtiessä se haki sijaintia koko kotimatkan ajan (n. 25 minuuttia) eikä lopultakaan löytänyt. Asetuksia olen kokeillut muuttaa mutta en ole huomannut siitä olevan mitään apua. Joskus se sijainti on kuitenkin löytynyt, joten todistetusti tuo ominaisuus ei ole ihan kokonaan pois pelistä. Se ei vaan ihan aina jaksa toimia. Jostain syystä en ole kovin yllättynyt ongelmista, kun tuo puhelin on muutenkin vähän maanantaikappale. Muuten kaikin puolin kiva, pienikokoinen, kätevä musiikkisoitin ja muutenkin tykkään tuon ominaisuuksista ihan kympillä, kunhan se vaan toimisi. Vähän turhan monta vikaa tullut vastaan tämän pari vuotta kestäneen yhteisen taipaleen aikana. Vai onkohan tuo edes niin vanha?

Olisin ihan oikeasti valmis maksamaan ylimääräistä siitä että saisin puhelimen joka suht todennäköisesti toimisi niin kuin pitää. En tarvitse (enkä edes halua) mitään sen kummempia ominaisuuksia kuin tuossa nykyisessäni, mutta olisin valmis maksamaan vaikka satasen ylimääräistä jos saisin tuon saman puhelimen mukana takuun että se toimii neljä vuotta kunnolla.

Niin, se Endomondo. Kävin lenkillä ja GPS-signaali löytyi kilometrin päässä kotoa ja katosi taas puoli kilometriä ennen kotiin saapumista, sekä pari kertaa matkan aikana. Sen verran sain reittiä talteen että sain jonkunlaisen kartan ladattua nettiin ja pääsin kokeilemaan ohjelmistoa. Hyvältähän tuo vaikuttaisi, mutta ei väkisin. Ilman reitin jäljitystä en saa tuosta mitään uutta irti. Pelkkänä sekuntikellona sitä ei kannata ainakaan tuolla puhelimella käyttää, koska en pysty tekemään puhelimella mitään muuta samaan aikaan. Jos laitan musiikkisoittimen päälle ennen Endomondon käynnistystä, se pyörii kyllä siellä taustalla kiltisti mutta en pääse siihen uudestaan käsiksi ilman että suljen koko Endomondon. Kännykän sekuntikelloon ja matkan mittaamiseen kartasta (Kuntoplussan reittisuunnittelu, Retkikartta tai pääkaupunkiseudulla hyvin toimivaksi osoittautunut pyöräilyn ja kävelyn reittiopas) on siis tyytyminen, kunnes saan riivittyä kasaan rahat johonkin vähän toimivampaan GPS-masiinaan.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vaihtelua

Eilinen juoksulenkki painoi vähän jaloissa ja ajattelin ensin pitää välipäivän, mutta omituisella tavalla sitä on jäänyt koukkuun treenaamiseen, ei millään malttaisi levätä. Tein kompromissin ja annoin jaloille vapaapäivän. Tie vei siis kuntosalille, missä tein runsaan puolen tunnin treenin ylävartaloon keskittyen ja osallistuin sitten vielä ohjattuun puolen tunnin keskivartalotreeniin. Olen aikaisemmin käynyt toisen ohjaajan pitämällä samaisella tunnilla ja se oli suoraviivaisempaa voimalla runttaamista. Tänään taas oli selkeästi enemmän tasapainoa ja koko keskivartalon hallintaa vaativia liikkeitä. Ihana, ihana tunti, jäi mielettömän hyvä olo vaikka olin lopussa niin poikki ettei tahtonut jaksaa loppuun saakka. Nyt on niin energinen ja ennen kaikkea hyväryhtinen olo ettei mitään rajaa. Lisää tällaista!

Tsemppiä ja antitsemppiä

Tämä päivä alkoi vuoden viimeisellä sienestysreissulla. Jonkun verran löytyi vielä sieniä, mutta monissa hyvissä sienipaikoissa ei ollut enää mitään. Varmaankin on lämpötila ollut juuri siinä rajoilla, että jotkut kohdat ovat käyneet riittävästi pakkasella. Pari kiloa vahveroita oli kuitenkin saaliina, kyllä niillä taas köyhä opiskelija hetken elää. Tekaisin sitten pikalounaaksi ihan tuoreista sienistä Yrttipurkin ohjeen mukaista sieni-nuudelipikaruokaa.

Rikoin tänään päätökseni ja kävin nopealla lenkillä, vaikka tarkoitus oli marraskuun loppuun saakka juosta vain hitaita lenkkejä. Kokeilin millaisen ajan saan viidellä kilometrillä. Meni melkein 36 minuuttia, monta minuuttia huonommin kuin kesällä. Tosin täytyy tunnustaa että pää oli se joka väsyi ensimmäisenä, jalat olisivat jaksaneet ainakin vähän reippaammin. Ja juostu reittikin oli mäkisempi kuin silloin kesällä, joten ihan suoraan tuota ei voi verrata siihen. Uskon kuitenkin edelleen että nyt on tarpeen jaksaa niitä hitaita lenkkejä ja lisätä vauhtia mukaan treeniin vasta sitten myöhemmin.

Tämänpäiväisellä lenkillä soittolistalta löytyi myös todellinen helmi, tosin ei ihan siinä mielessä kuin olisi ehkä toivonut. Kappaleessa itsessään ei ole muuten mitään vikaa, mutta tilanne ja ajoitus olivat aivan täydellisesti... väärät. Juoksemisen viimeisillä minuuteilla kaipaisi jotakin oikein tehokasta tsemppimusiikkia jotta jaksaisi taistella vielä sen viimeisen puoli kilometriä, johon sattui vielä kuulumaan aika ikävä ylämäki. Juuri tuolla hetkellä kuulokkeista alkoi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen Rajaton rakkaus, joka alkaa todella kannustavasti sanoilla "Niin jäi matka taas puolitiehen, itsestään oli luullut liikoja". Ei ehkä se ihan kaikkein kannustavin lenkkibiisi. Taidanpa vähän hioa soittolistaa ennen seuraavaa lenkkiä, jos sitten sujuisi paremmin vähän positiivisemman musiikin tahdissa. :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Jipii, ylämäki!

Syksyisessä maisemassa laskevan auringon valossa tehdyltä lenkiltä kotiuduttu, oli taas erityisen mukava lenkki. Venytin sitä edellisellä kerralla liian lyhyeksi jäänyttä reittiä kilometrin verran. Hauska (siis ei todellakaan) ylläri oli se, että tuo pidennys lisäsi lenkkiin leppoisan (siis ei todellakaan) yli puolen kilometrin ylämäen. Oikeasti hauska ylläri oli kuitenkin se, ettei se ylämäki juurikaan haitannut tahtia. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä siitä kuinka nopeasti kunto on kohonnut, alkuvaiheessa ihan pikkuinenkin mäki tuntui valtavalta ja nyt sellaisia ei enää edes huomaa.

Unohdin katsoa kelloa lähtiessäni mutta runsas tunti tuli hölköteltyä. Matkasta osaan heittää vain täysin hihasta tulevan arvion että kahdeksan kilometrin luokkaa taisi olla. Tahti oli taas sellainen että hengitys pysyi tasaisena, sehän siinä on tärkeintä. Muuten en olekaan näillä rauhallisilla lenkeillä kovin kiinnostunut hölkätystä matkasta, mutta seuraan kunnon kehittymistä siitä, mihin asti pääsen samassa ajassa samalla rasitustasolla.

Päivän paras lenkkibiisi oli tänään Poets of the Fallin Locking Up The Sun.


Kotiin päästyäni tein vielä 100 punnerrusta -ohjelman toisen päivän treenin. Ensimmäisen treenin tein joskus keskellä viime viikkoa ja siihen koko homma olisi ehkä helposti jäänytkin. Eilen combatissa alkoi kuitenkin kismittää ihan tosissaan etten jaksanut lihaskunto-osuuksia yhtä hyvin kuin monet muut ja vakaasti päätin että minustakin tulee sellainen kuin nuo muut. Onhan sen oltava mahdollista. 100 punnerrusta ei ole mikään varsinainen tavoitteeni, mutta olen sellainen ihminen joka tarvitsee selkeät ohjeet joita seurata, muuten treeni jää helposti kokonaan tekemättä. Siksi sain juoksuharrastuksen käyntiin juoksukoulua seuraamalla ja siksi ajattelin seurata tuotakin ohjelmaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Elävien kirjoissa taas

Kuten arvata saattaa, eilinen päivä meni niin harakoille kuin vaan voi. Kädet tärisivät pitkälle iltapäivään enkä uskaltanut edes illalla lenkille. Pää olisi tahtonut mutta leposyke oli melkein 90 joten oli varmasti ihan hyvä ratkaisu antaa kropan toipua rauhassa. Tänään on sitten ollut jonkinlaista pientä ryhtiliikettä ilmassa, olen ainakin saanut siivoiltua ja illalla on liikuntaakin tiedossa kun ohjelmassa on uusi lempilajini combat. Sitä ennen jatkan vielä siivoamista ja vilkuilen toisella silmällä telkusta esteratsastusta.

Kovin usein en viihteellä nykyisin käy, enkä siis suostu ottamaan minkäänlaista morkkista siitä että tuli tällä kertaa juhlittua vähän rankemmin. Ihan kiltistikin olin. Porukassa tuli nähtyä myös jonkunlaisia ylilyöntejä, joskus se oma alkoholinsietokyky on ilmeisesti aikuisillekin epäselvä.

Ja niin, se lompakon pesu ei siis tapahtunut mitenkään tarkoituksella. Pesin siis Miehen housut jotka herra itse oli pyykkikoriin laittanut. Varmuuden vuoksi tarkistin etutaskut kun Mieheltä usein jää sinne kolikoita. Takataskuja ei sitten tullut tarkistettua, minkä huomasin virheeksi tasan siinä vaiheessa kun otin pyykkiä koneesta ja sieltä märän pyykin joukosta tipahti lattialle lompakko. Sydän jätti muutaman lyönnin välistä kun mies kaivoi sieltä setelin kokoisia vettyneitä sinertävänharmahtavia paperilappusia, joissa ei ollut minkäänlaisia kuvioita jäljellä. Eivät onneksi olleet sitten kuitenkaan ikinä olleetkaan seteleitä, eikä ilmeisesti tapahtunut muutenkaan mitään peruuttamatonta vahinkoa. Vaan taidanpa tästedes tarkistaa kaikki taskut ennen kuin lykkään vaatteet sinne pesukoneeseen.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Hyödytöntä päivää itse kullekin

Arvatkaapa (koko te tuhatpäinen lukijajoukkoni...) mitä hyödyllistä olen tehnyt tänään? No en sitten mitään. En ole urheillut, en ole opiskellut minuuttiakaan. En ole tehnyt ruokaa enkä kotitöitä. En kertakaikkiaan mitään. Ilta sujuu ihan yhtä tuottoisissa merkeissä kun lähden viettämään opiskelijaporukalla iltaa oikein pitkän kaavan kautta. Pitkällä tarkoitetaan tässä tilanteessa melko aikaista aloitusta, luultavasti yhdistettynä myöhäiseen kotiutumiseen. Melkoisella todennäköisyydellä huominen päivä sujuu siis yhtä tuottoisissa merkeissä.

Lyhyestä virsi... no ei tätä voi kauniiksi sanoa, mutta sitäkin lyhyempi. Nyt on nimittäin jo kiire.

PS. Eilen sen sijaan olin ihan huippuahkera, kun pyykinpesun lomassa pesin myös Miehen lompakon.

torstai 20. lokakuuta 2011

Viisi minuuttia pidempi tunti

Ihanan aurinkoisen syyspäivän kunniaksi kävin iltapäivälenkillä. Hölköttelin tunnin rauhallisesti sellaista vauhtia, jolla pysyin juuri hengästymisen rajan alla. Ylikunto tai flunssan jälkimainingit, olkoon mikä oli, tuntuu vähitellen olevan mennyttä kauraa, sillä kun olin siinä kohdassa lenkkiä jossa pari viikkoa sitten tuli tunti täyteen, oli nyt kulunut vasta 55 minuuttia. Periaatteen vuoksi pitikin tehdä ylimääräisiä mutkia että sain hölkättyä kokonaisen tunnin. Juoksin siis tunnissa viisi minuuttia pidemmälle. :) Kartasta mitattuna matkaa taittui suunnilleen 7 kilometriä, mistään huimasta tukka putkella viipottamisesta ei siis todellakaan ollut kysymys.

Soittolistalta päivän parhaat lenkkifiilikset tarjosi tänään Bon Jovin Captain Crash And The Beauty Queen From Mars.

Ne epäurheilijan taustat

Täytynee kertoa vähän taustoistani. En ole koskaan ollut kovin innostunut liikunnasta. Ainoa laji josta olen pitänyt on ollut ratsastus ja sekin on tällä hetkellä jäissä. Kuntosalilla olen yrittänyt käydä vaihtelevalla menestyksellä jo vuosia. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut jotakin epätavallista: olen innostunut juoksemaan. Koskaan en ole juoksemisesta pitänyt, olen kokenut sen raskaaksi ja pitkäveteiseksi. Niinä satunnaisina kertoina kun sain itseni raahattua lenkille (näin on tapahtunut alle kymmenen kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana), ajattelin vaan koko ajan kuinka pitkä matka on vielä jäljellä ja kuinka syvältä koko touhu on. Kuluneena kesänä kuitenkin rupesin lenkkeilemään silkasta tekemisenpuutteesta ja hämmästyksekseni huomasin ettei se olekaan niin raskasta ja inhottavaa. Hyvän musiikin tahdissa se on oikeastaan hyvinkin hauskaa.

Alkuvaikeuksien yli pääsin seuraamalla Kuntoplussan juoksuohjelmia, lähinnä puolimaratonkoulua omaan kuntooni soveltaen. Nyt olen kuitenkin luopunut tuosta. Puolimaratonkoulussa, siis siinä helpoimmassa, tulee nimittäin 12. viikosta alkaen monta viikkoa pitkä jakso, josta puuttuu kokonaan matalalla sykkeellä tapahtuva peruskuntotreeni. Itse koen olevani nyt juuri sellaisen tarpeessa. Ajattelin ottaa loka-marraskuussa paljon hitaita lenkkejä ja nostaa sykettä 1-2 ryhmäliikuntatunnilla viikossa. Katsotaan sitten joulukuussa uudestaan miltä tuntuu. Tavoitteena olisi kuitenkin puolimaraton keväällä, mahdollisesti Helsinki City Run. Viime aikoina on vaan ollut pientä ylikunnon tuntua (tai voi olla kyse myös flunssan jälkimainingeista, jotain nyt on kuitenkin vähän vialla) ja siksi haluan olla nyt hyvin varovainen.

Noiden lisäksi olen yrittänyt saada aikaiseksi ainakin kaksi salitreeniä viikossa ja kerran viikossa yritän käydä pilateksessa. Silloin tällöin tulee myös venyteltyä vähän pitempään, tosin aivan liian harvoin. Häviän notkeudessa keskimääräiselle lyhtypylväällekin joten tarvetta venyttelylle todellakin olisi. Työsarkaa siis riittää. Alkuinnostus on kova, kunhan ei vaan loppuisi vauhti kesken.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Aloituspotku

Uudemmat kuviot kertoo ihan siitä tavallisesta elämästä tai ainakin sellaisen tavoittelusta. Blogia kirjoittaa huonokuntoinen yli-ikäinen opiskelija, joka laiskojen vuosien jälkeen yrittää vihdoinkin ottaa niskalenkin itsestään, hankkia lihaksia luiden päälle, toivottavasti valmistua joskus ja hankkia muutenkin elämän. Blogi heijastelee elämääni ja on siis toivottavasti treenipainotteinen, mutta mukaan mahtuu varmasti myös arkipäiväistä taaperrusta ja satunnaista tyttöilyäkin esimerkiksi kynsilakkojen muodossa. Ehkä joskus jokunen sana Miehestäkin, joka sitä arkipäivää värittää niin hyvässä kuin pahassakin.

Tästä se lähtee!