Done and done!

Tänään oli uudenvuodenlupauksieni kannalta ratkaisun paikka, sain nimittäin samanaikaisesti täytettyä kaksi jäljelläolevaa lupausta. Ensinnäkin tänään oli vuoden 180. päivä, jona liikuin vähintään puoli tuntia. Toiseksi, tänä vuonna on nyt tullut liikuttua 20 eri tavalla.

Viimeiset kaksi liikuntalajia olivat kahvakuula, jota tuli tuossa eräänä lumituiskuisena päivänä heiluteltua olohuoneessa, sekä vesijuoksu jota tuli tänään testattua hetken mielijohteesta. Olin uimahallissa ja uintiradoilla oli ruuhkaa mutta vesijuoksijoiden radalla ihan tyhjää, joten päätin että onhan sitä kokeiltava. Täytyy tunnustaa että näistä kahdesta viimeisestä liikuntalajista kumpikaan ei oikein kunnolla kolahtanut. Ehkä ne vaatisivat vähän lisää tutustumista ennen kuin niistä voi antaa kunnollisen tuomion.

En olisi uskonut että menee ihan näin tiukille, mutta tulipahan täytettyä nuo. 180 päivästä en ole ollut huolissani, se jäi näin myöhäiseksi vain koska olen onnistunut sairastelemaan ikävän paljon. Sen sijaan tuo 20 lajia osoittautui yllättävän haastavaksi. Suurin osa vuoden liikunnoista on ollut juoksua, uintia ja kuntosalia, joten aika moni noista lajeista jäi yhden kerran kokeiluksi.

Tässä vielä lista lajeista, joilla olen tänä vuonna hanuriani liikuttanut:

1. Juoksu 
2. Crosstrainer
3. Cabaret Strip
4. Venyttely
5. Kuntosali
6. Pilates
7. Uinti
8. Kävely
9. Spinning
10. Core
11. Combat
12. Hathajooga
13. Tallityöt
14. Raviurheilu
15. Rullaluistelu
16. Pyöräily
17. Fitness Fusion
18. Geokätköily
19. Kahvakuula
20. Vesijuoksu

Nenäklipsi

Tänne aina silloin tällöin putkahtaa ihmisiä googlettamalla uimarin nenäklipsiä, joten voisin vähän avata omia kokemuksiani. Enää en uidessa sitä käytä ellen tee jotain erikoista, mutta kyllä sitä jonkun aikaa tuli ihan jatkuvasti käytettyä. Niitähän on pehmeitä ja kovia, minulla on Speedon pehmeä klipsi. Ihan arvalla valkkasin että minkälaisen ostan, ei ole mitään sen kummempaa asiantuntemusta noista. Näin jälkeenpäin voin antaa vinkin että kannattaa hankkia vähän värikkäämpi klipsi, tuollaista valkoista/läpinäkyvää on aika ikävää etsiä altaan pohjalta...

Otin tuon käyttöön aloittaessani uinnin opettelua, kun varsinkin vapaauinnissa oli yhtä tuskaa opetella hengittämään oikein, koska tuntui että joka kerran päätä kääntäessä meni kaikki pään ontelot täyteen vettä. Se teki uinnista aika epämiellyttävää ja koska oli ihan riittävästi muutakin opeteltavaa, päätin tehdä homman itselleni mukavammaksi ja ostin tuollaisen. Se toimi oikein hyvin, pysyi kiltisti paikallaan eikä tuntunut uidessa ollenkaan. Koska olin vasta opettelemassa oikeaoppista hengitystä, en tuntenut mitenkään oudoksi etten pystynyt hengittämään nenän kautta ulos.

Muutaman kuukauden tuota tuli käytettyä jokaisella uintikerralla. En tiedä mistä johtui, mutta muutaman kuukauden käytön jälkeen se alkoi valua ja sain korjata sitä joka käännöksessä paremmin. Kerran sitten tympäännyin sen valumiseen, nakkasin sen altaan reunalle ja jatkoin uintia ilman sitä. Tässä vaiheessa olin jo sen verran tottunut uintiin että hengityksen ja pään asennon hallinta oli helpompaa, enkä enää imaissut koko nenää täyteen vettä.

Nyt olen uinut jo aika kauan ilman nenäklipsiä ja olen tottunut hengittämään ulos sekä suun että nenän kautta, joten en enää käyttäisi sitä. Eikä sinne nenään enää mene yhtään vettä. Mies aina silloin alkuvaiheessa sanoi että jos minulla menee nenään vettä, se johtuu siitä että hengitän sisään vedessä. Minä tietenkin väitin että en varmasti, mutta kyllä se taisi niin kuitenkin olla. Nykyisin voin ihan hyvin sukellella vaikka miten päin eikä nenään mene vettä, koska olen oppinut ihan oikeasti olemaan hengittämättä sitä.

Viime aikoina olen käyttänyt nenäklipsiä vain harjoitellessani volttikäännöstä. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa että ongelma on sama kuin alunperin vaparia opetellessa: kaikkeen ei voi keskittyä, joten teen hommasta vähän helpompaa ja mukavampaa itselleni. Eiköhän se tuossakin saa jäädä pois kunhan opin käännöksen paremmin. Klipsi on edelleen se sama, kyllä se mukana pysyy uidessa ihan riittävän hyvin vaikka ei ihan täydellisesti pysykään paikallaan.

Jos on siis ongelmana että nenään menee vettä uidessa, voin lämpimästi suositella nenäklipsin käyttöä. Se tekee uinnista paljon mukavampaa ja eihän sitä ole pakko aikojen loppuun asti käyttää, helppohan siitä on luopua kun siltä tuntuu.

Vesipetoilua

Uinti on nyt vienyt allekirjoittaneen ihan mukanaan. Tällä viikolla pulikointia on tullut runsas neljä tuntia, aika huikeaa entiselle veden ja uimisen inhoajalle (vaikka oikeisiin kilpauimareihin verrattuna edelleen aika vähän, mutta silti). On se vaan totta että vesi alkaa tuntua ihan eilaiselta kun siinä viettää paljon aikaa. Se kannattelee aivan eri tavalla ja voin keskittyä siihen mitä olen tekemässä, kun itse veteen ei tarvitse kiinnittää huomiota. 

Kuva täältä

Myös sukeltamisesta on tullut paljon mukavampaa, vesi ei enää tunnu siltä kuin se yrittäisi hukuttaa minut ja etten pysty hengittämään, vaan nykyisin voin ihan rennosti sukellella ja hengailla veden alla ilman että erityisemmin ajattelen hengittämistä, kyllähän sitä sitten tulee ihan automaattisesti noustua hengittämään kun se on ajankohtaista.

Kuva täältä

Vapaauinti on tullut huomattavasti sujuvammaksi, en enää ole muiden tiellä vaan välillä yllätän itsenikin, kun lähden uimaan jonkun nopeana pitämäni uimarin perään ja otankin hänet kiinni. Olen kovasti harjoitellut vartalonkiertoa, käsivetoa ja käden ojennusta eteen ja näköjään jotain on osunut kohdalleen kun olen yhtäkkiä tullut nopeammaksi.

Kuva täältä

Vielä pitäisi opetella volttikäännös. Ottaa päähän kun en osaa sitä, pääsisin niin paljon sujuvammin jatkamaan matkaa päädystä. Olen jonkun verran harjoitellut mutta ei se vielä oikein suju niin että sitä voisi uinnin seassa käyttää. Ei se itse käännös vaikea ole, sen kun painaa pään alas ja vetää vähän jalkoja koukkuun niin siitähän menee automaattisesti ympäri. Vaikeaa on ehtiä tehdä jotakin sen aikana, kuten hahmottaa missä kädet, jalat ja seinä ovat. Koko homma nimittäin tapahtuu ihan uskomattoman nopeasti. Eka yritys oli aika hämmentävä kun painoin pään alas ja seuraava asia mitä tajusin oli se kun tulin pää edellä pintaan, naama edelleen samaan suuntaan tietenkin.

Pää alas ja siitä se sit lähtee... (kuva täältä)

Treenikirjallisuutta

Tällä kertaa haluaisin kertoa kirjoista, joiden avulla rakentelen itselleni kuntosaliohjelmia. Olen tainnut mainita nämä jo joskus kauan sitten, mutta tarkempi katsaus on jäänyt tekemättä.

Mies on pari vuotta sitten tilannut nämä Amazonista, hinnat näyttävät tällä hetkellä liikkuvan vähän kymmenen punnan yläpuolella. Sarjaan kuuluu muitakin kirjoja, ainakin pyöräilyä ja tanssia. En ihan tiedä millä perusteella Mies päätti tilata juuri nämä, mutta olen tyytyväinen että tilasi koska nämä ovat olleet hyödyllisiä. Ja ei, kukaan ei maksa minulle mitään näiden mainostamisesta vaikka se voi siltä vähän kuulostaakin. :)

Strength Training Anatomy on lihaskuntoliikkeiden raamattu, johon palaan jatkuvasti tarkistaakseni miten jokin liike pitikään tehdä tai kun kaipaan vaihtelua treeniin.

Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti paljon liikkeitä ja mihin ne vaikuttavat. Lihasryhmät on värikoodattu ja jokaisen sivun yläkulmassa on täplät jotka näyttävät mihin kaikkiin lihasryhmiin juuri kyseinen liike vaikuttaa. Liikkeet selitetään sekä sanoin että kuvin ja lisäksi kerrotaan mitkä ovat tyypillisiä virheitä ja mihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota.

Nimensä mukaisesti tämä kirja huomioi myös ruumiinrakenteessa olevia eroja ja kertoo miten liikkeisiin ja niiden tuloksiin vaikuttaa esimerkiksi kuinka pitkät raajat tai kuinka laaja rintakehä treenaajalla on.

Ja tietty venyttelyäkään ei ole unohdettu, kaikille lihasryhmille on annettu joitain perusvenytyksiä. Myös tässä näytetään tarkasti mihin liike vaikuttaa ja mihin on tärkeää kiinnittää huomiota.

Tarkemmin yksittäisen lajin lihaskuntotreenaukseen autttavat sitten nämä muut kirjat. Näiden tukena käytän kuitenkin yllämainittua kirjaa, koska siinä on laajempi valikoima liikkeitä ja yksityiskohtaisemmat selitykset.

Viime aikoina uinti-innostukseni seurauksena minulla on eniten ollut käytössä Swimming Anatomy.

Tässä esitetään jokaiselle lihasryhmälle ja tärkeille lihaksille perusliikkeitä ja niiden variaatioita nimenomaan uimarin tarpeiden kannalta. Jokaisen sivun reunassa näytetään mihin uintilajiin juuri tämä liike auttaa (listassa on lajien lisäksi symboli myös startille/käännöksille). Yksittäisiin lihasryhmiin vaikuttavien liikkeiden lisäksi kirjassa on myös koko kroppaa treenaavia liikkeitä.

Turvallisuusvinkkejä on paljon ja muutenkin tässäkin kirjassa selitetään aika tarkasti miten mikäkin liike kuuluu tehdä, vaikkei sentään ihan niin yksityiskohtaisesti kuin voimaharjoittelukirjassa.

Running Anatomy on ollut vähän vähemmällä käytöllä, koska juoksu on sen verran suoraviivaisempi laji ja siinä on paljon helpompi itsekin hahmottaa mitä lihaksia pitää treenata. Tässäkin kirjassa esitellään samalla tavalla lihaskuntoliikkeitä ja mitä ne vastaavat lihakset juostessa tekevät. Lisäksi tässä on koko kropan liikkeitä sekä treenivinkkejä esimerkiksi ponnistuksen räjähtävyyden kehittämiseen.

Lisäksi tässä kirjassa (kuten näissä kaikissa muissakin) on yksityiskohtaisesti selitetty mitä raajoissa tapahtuu liikunnan aikana. Nämä ovat selkeästi asiantuntevia ja hyvin havainnollistettuja osioita näissä kaikissa kirjoissa.

Stretching Anatomy on ollut aika vähäisellä käytöllä, yleensä tulen venytelleeksi aina samoilla liikkeillä (ja sitäkin liian harvoin).

Kirjassa on venyttelyliikkeitä varmasti ihan joka ikiselle lihakselle, joten tähän kannattaa turvautua jos tarvitsee venyttää jotain omituista lihasta eikä keksi miten se parhaiten tapahtuisi. Lisäksi joka kappaleessa on taulukoitu mitä lihaksia mikäkin liike venyttää

Venyttelyliikkeiden lisäksi kirjassa on ohjelmia, jotka antavat suuntaa minkä verran on hyvä venytellä riippuen omasta notkeudesta ja lähtökohdista.

Minun on nyt tunnustettava että viimeiseksi jäänyt Yoga Anatomy on ollut melkein kokonaan vailla käyttöä. Ei ole juuri koskaan tullut joogattua. Tämä on kuitenkin oikein pätevän oloinen kirja, selittää tarkasti sisäelinten ja luuston toimintaa, tasapainon jakautumisen ja esittelee paljon asanoita ja niissä käytettäviä lihaksia.

Voin siis oikein lämpimästi suositella tätä kirjasarjaa, nämä ovat selkeästi asiantuntijoiden tekemiä ja loppuun asti mietittyjä.

Kuukausiraportti 11/2012

No voi että, kun on vaikeaa nyt päivittää tätä blogia. Koulussa on kaikkien harjoitustöiden takarajat ja tentit ja kaikki, ja niiden takia tämä on ihan suosiolla jäänyt. Tarkoitus ei todellakaan ole hylätä tätä blogia vaan kovasti on aikeissa olla taas aktiivisempi. Tässä olisi kuitenkin pahasti jäljessä tuleva raportti tavoitteiden edistymisestä marraskuussa:

20 lajia:

Ei yhtään uutta lajia marraskuussa. Saldo tältä vuodelta on edelleen 18. Kahvakuula kököttää tuossa nurkassa ja odottaa käyttöönottoa, joten sitä tulee varmasti joku päivä heiluteltua kun ei viitsi pahimmissa lumimyrskyissä salillekaan lähteä tarpomaan. Sen lisäksi puuttuisi vielä yksi laji, se on ihan auki. Saa nähdä minkälainen villi kortti siitä tulee, pitäisiköhän käydä kokeilemassa zumbaa tai jotain muuta hassua ryhmäliikuntaa? Tai hiihtoa tai luistelua? Tai vesijuoksua? Tai pulkkamäen laskemista (on se liikuntaa!)...

180 päivää:

Uimahallilla olen viipottanut tämän syksyn aikana jatkuvasti ja vielä marraskuussa tuli flunssan niin salliessa kuljettua melkein kaikki matkat pyörällä. Sitkeä flunssa aiheutti kuitenkin sen verran taukoa että marraskuussa liikuntapäiviä kertyi vain kymmenen, mikä tekee vuoden ensimmäisten 11 kuukauden saldoksi 168. 180 päivän tavoite siis täyttyy, kunhan vaan pysyn terveenä ja pystyn liikkumaan joulukuussa suht normaalisti.

Jalat, jalat!

Olipa taas flunssa, näin kauan sitä kipeyttä loppujen lopulta kesti. Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa niin terve että uimaan meneminen tuli taas kysymykseen. Uinnista ei ikinä pitäisi joutua pitämään taukoja, vesi tuntui taas niin raskaalta, vähän kuin uisi siirapissa. No, tuntumaahan ei saa takaisin muuten kuin uimalla joten otin heti eilen uusiksi. Eipä tuo tuntunut yhtään sen paremmalta, mutta kai se taas tästä lähtee.

Eilen mukana oli myös Mies, joka antoi taas vähän palautetta vapaauintitekniikastani. Olen aikaisemman palautteen seurauksena oppinut tekemään käsivedot paremmin, mutta nyt hän puuttui potkuihini. Potkiessani jalkani eivät ole tarpeeksi lähellä toisiaan, minkä takia lantioni ei pääse kiertämään vaan vartalonkierto rajoittuu olkapäihin ja lapoihin. Vartalonkierron ääriasennossa jalkojen pitäisi olla jossain määrin päällekkäin, mitä minulla ei päässyt tapahtumaan ollenkaan. Taas piti tihrustaa videoita että ymmärsi kunnolla mitä Mies tuolla tarkoitti, Ian Thorpen uintia katsomalla ymmärsin kyllä heti.

Loppuajan uin sitten jalat korostetun lähellä toisiaan, mikä tuntui jotenkin kamalan huteralta. Lisää treeniä siis, ja lisää lihaksia keskivartaloon että saan kontrolloitua vartalon asentoa paremmin. Vaikeaa tuo uinti.

Edes jotain

Hyvin varovainen paluu liikunnan pariin tehty tänään, ihan iisisti hyötyliikunnan merkeissä. Ajoin koulumatkat pyörällä ja kun oli muitakin asioita hoidettavana, tein suosiolla isomman kierroksen toiseen suuntaan niin sain koulumatkasta kaiken hyödyn irti. Tuon kiertotien ansiosta kilometrejä kertyi noin 21, ei siis mikään ihan huikea urheilusuoritus mutta juuri sopiva flunssastapaluuvetristely (huh mikä sanahirviö).

Nokka vuotaa kovasti niin kuin se tekee nyt muutenkin koko ajan, toivottavasti tuo nuha ei ole yhtä sitkeä kuin tämä tauti on muuten ollut. Muuten on kyllä ihan hyvä olo. Huomenna saa sitten nähdä joko olisin riittävästi kunnossa tekemään jotain muuta, kun ei ole ollut kuumetta ja yskää enää pitkään aikaan eikä tuosta nuhasta tunnu kummempaa haittaa olevan. Salille tai uimaan en todellakaan lähde ennen kuin lakkaan niistämästä, mutta ehkä tästä jo jotain voisi ruveta tekemään.

Flunssaa liikkeellä

Viime päivät ovat kuluneet näissä tunnelmissa:

Nyt voin sanoa että taitaa olla joku ihan kunnon pöpö liikkeellä, on nimittäin sen verran kipeää porukkaa tuttujen keskuudessa. Itse taisin päästä vähällä, viisi päivää olen ollut kipeänä ja nyt kuume on ihan rehellisesti poissa, mutta muuten en todellakaan ole terve, yskin ja kurkku tuntuu metrin paksuiselta ja nukkuminen on vaikeaa kun tuntuu ettei pysty hengittämään normaalisti. Miehellä tuli viikko täyteen ja yskii edelleen aika pahasti ja valittelee että tuntuu keuhkoissa, varmaan saa kohta käydä näyttäytymässä lääkärille jos ei rupea tuosta tokenemaan. Myös ystäväni valitteli ihan samoja oireita, hän on ollut kipeänä yli viikon. Jokin hengitykseen käyvä tauti siis. Ystäväni kanssa olen puhunut vain puhelimessa, joten sitä kautta tämä ei ole tarttunut vaan tätä taitaa muuten vaan olla liikkeellä.

Kaikki kiva on siis pois laskuista, turhauttaa kun tahtoisin treenaamaan enkä voi mennä. Mitään riskejä en tämän kanssa aio ottaa, odotan että olen kunnolla terve ennen kuin palaan ollenkaan liikunnan pariin. Sohvalla makaaminen jatkukoon siis.

Kuukausiraportti 10/2012

Kääk miten aika juoksee! Opiskeluntäyteinen syksy on kovassa vauhdissa ja treenattua on tullut mutta blogi on jäänyt ihan omiin oloihinsa. Tässä kuitenkin pikainen raportti jäljelläolevista tavoitteista kuluneelta kuukaudelta

20 lajia:

Lokakuussa liikkuminen jakaantui lähinnä salitreenin, uinnin ja pyöräilyn kesken. Yhtään uutta lajia ei sekaan tullut, edelleen siis listalla 18 lajia. 

180 päivää:

Intoa on riittänyt. Lokakuussa tuli liikuttua 20 päivää ja se tekee koko vuoden saldosta jo 158. On siis ihan rajoilla että tämä tavoite saattaisi täyttyä jo marraskuun aikana.

Nyt taidankin lähteä tuon viimeisen lauseen innoittamana viipottamaan kuntosalille. Palataan taas!

Jumi

Tällä viikolla olen potkaissut uudet treenit käyntiin. Tein itselleni uuden kaksijakoisen saliohjelman ja kummatkin osat on tullut tehtyä kerran. Lisäksi olen käynyt uimassa useamman kerran. Nyt olo on juuri sellainen kuin kuvitella saattaa: äkillinen treenimuutos voi aiheuttaa pienenpientä lihasjumia. Vatsalihakset ovat niin kipeät että jos niitä joutuu käyttämään, tulee aina mietittyä että onko tämä ihan pakko tehdä juuri näin vai voisiko tämän tehdä joillain muilla lihaksilla. Kyljistä on löytynyt jänniä lihaksia ja muutenkin olo on vähän jyrän alle jäänyt. Ja samalla on kuitenkin hyvä olo. Tällainen lihaskipu tuntuu henkisesti hyvältä vaikka fyysisesti se tekeekin asioista vähän vaikeita.

Eka uintikerta oli ihan kamala. Oli ehtinyt kertyä vähän liikaa taukoa edellisestä kerrasta ja uinti on juuri sellainen laji josta taukoja ei kannata pitää. Vesi tuntui inhottavalta ja kaikki oli kamalan hankalaa. Tuo on kuitenkin helpottanut kerta kerralta, eilen vesi jo tuntui mukavalta ja pehmeältä ja jotenkin ei niin märältä. Vähän kuin olisi uinut pumpulipilvissä. Hengittäminen tuntui luontevammalta koska en varonut vettä niin paljon.

Eilen Mies oli mukanani uimassa ja antoi palautetta tekniikastani. Käsivetojen korjaamiseen on tarve keskittyä tässä lähiaikoina, uin kuulemma aivan liian suorilla käsillä ja kulutan siihen aivan turhaa energiaa. Syytä on siis puuttua tuohon nyt kun huonot tavat eivät ole vielä ehtineet juurtua.

Palautumisviikko

Kuten odotettavaa oli, maanantaina liikkuminen oli aika vaikeaa. Raahustin sohvan ja jääkaapin väliä ankkatyyliin, kun muuta eivät lihakset sallineet. Kylmägeeli oli paras ystäväni. Onneksi ei ollut pakko mennä kouluun, siinä kunnossa se olisi ollut hankalaa. Yöunetkin jouduin ottamaan sammakkoasennossa koska se oli ainoa asento jossa lonkissa ei tuntunut ikävältä. Tiistaina oli vielä toinen lonkka vähän jumissa, mutta sain sen kanssa ihan hyvin pyöräiltyä kouluun. Pyöräily onkin ollut ainoaa liikuntaa mitä tällä viikolla on ennen tätä päivää tullut. Alkuviikosta oli pienenpieniä flunssaoireita ja halusin antaa itselleni kunnolla aikaa palautua.

Tänään kävin viikon ensimmäisellä lenkillä. Ulkona oli hieno auringonpaiste ja jalat tuntuivat vievän sinne melkein väkisin. Juoksentelin ihan fiiliksen mukaan ja aika paljon tekikin mieli juosta metsäpoluilla. Hyppelin juurien ja kivien yli ja spurttailin ylämäkiä ihan pelkästä juoksemisen riemusta. Endorfiini tekee ihmisen onnelliseksi. :) On aivan uskomattoman ihanaa olla kunnossa.

Nyt olisi suunnitelmissa keskittyä jonkun aikaa enemmän voimaharjoitteluun ja uintiin. Tuntuu jotenkin niin orvolta jos ei ole minkäänlaista etukäteen suunniteltua ohjelmaa, joten päätin nyt lähteä etenemään noilla.

Kuukausiraportti 9/2012

Huomattavan positiivisissa fiiliksissä pääsee raportoimaan uudenvuodenlupausten etenemisestä syyskuussa.

Puolimaraton: 

Done! Pääkaupunkijuoksu eilen!

20 lajia: 

Syyskuussa tähän listaan tuli tavallaan kolme lajia lisää. "Tavallaan" siksi, koska havaitsin unohtaneeni pyöräilyn listasta vaikka olen tehnyt sitä vaikka kuinka paljon kesän aikana. Kaksi muuta lajia tuli ihan oikeasti kokeiltua syyskuussa ensimmäistä kertaa: Fitness Fusion ja geokätköily. Saldo koko vuodelta on siis jo ilahduttavat 18.
1. Juoksu 
2. Cross training 
3. Cabaret Strip

4. Venyttely
5. Kuntosali
6. Pilates
7. Uinti
8. Kävely
9. Spinning
10. Core
11. Combat
12. Hathajooga
13. Tallityöt
14. Raviurheilu
15. Rullaluistelu
16. Pyöräily
17. Fitness Fusion
18. Geokätköily

180 päivää:
Syyskuussa tuli 17 liikuntapäivää. Osa näistä oli vain pyöräilyä kouluun ja takaisin, mutta kaikki lasketaan (ja sitä paitsi siinä menee kuitenkin puoli tuntia yhteen suuntaan). Yhteensä tänä vuonna on kertynyt jo 138 liikuntapäivää. 42 vielä jäljellä, se tarkoittaa kolmelle viimeiselle kuukaudelle 14 päivää/kk.

Puolimaraton: check!

Pääkaupunkijuoksu läpäisty ja vihdoinkin sain sen puolimaratonin pois kummittelemasta. Oli sen lykkääntyminen jo ihan tarpeeksi rassannutkin kun tarkoitus oli juosta se jo toukokuussa.

Aika lailla odotuksieni mukaan meni, rauhallisesti ja tasaista tahtia. Ensimmäiset n. 3 km otin alkuverryttelyn kannalta ja menin sellaista vauhtia kuin hyvältä tuntui. Tuon jälkeen huomasin että nopeus alkoi nousta vaikken tehnyt sen eteen mitään, jalat lämpenivät siis. Tuon jälkeen ohittelin ihmisiä aika tasaista tahtia. 16 kilometriin asti kaikki sujui ihan hyvin, sitten pohkeet menivät jumiin. Loppumatka oli vaikea. Pari kertaa yritin kävellä, mutta se jumitti pohkeita vielä pahemmin joten pakko oli vaan hölkätä. Vauhti oli sellaista hissuttelua että kaikki matkan aikana ohittamani juoksijat taisivat mennä siinä ohi, mutta minkäs sille voi kun ei vaan pääse reippaammin. Loppuajaksi tuli 2.34, ihan odotuksien mukainen aika.

Maaliintulon jälkeen olikin sitten hankalaa, jalat olivat niin ikävän tuntuiset etten tiennyt miten päin olisin. Hieroin niitä, liikuskelin ja napsin tarjolla olleita välipaloja (suolakurkku on maailman parasta) niin vähitellen ne rauhoittuivat. Epäilyttää kyllä pääsenkö huomenna sängystä ylös, sen verran kankeasti liikun jo nyt.

Reitti oli kiva, metsän keskellä ulkoilupolulla koko matka. Juomapisteitä olisin toivonut hieman useamman, niitä oli matkan varrella vain kolme ja väleissä ehti tulla kunnolla jano. Sää oli mukava, aurinkokin näyttäytyi useampaan otteeseen.

Ensimmäinen uudenvuodenlupaus on nyt sitten lunastettu. 1 down, 2 to go.

Äääk!

Tänään se totuuden hetki sitten on. Taivas on harmaa ja vettä sataa, mutta sadetutkan mukaan sen pitäisi kyllä väistyä ennen puolimaratonin alkua. Panikoin että muistanko ottaa mukaan kaiken tarpeellisen ja että kestävätkö jalat, koska jalkaongelmat ovat olleet niin kovasti kiusana. Vaan turhapa sitä kai on panikoida, kestävät jos kestävät ja jos eivät niin ei siihenkään ehkä ihan koko maailma lopu. Viime hetken valmisteluina vaihtelen vielä mukaan tulevaa musiikkia, ettei soitin ole täynnä kaikkea mikä ei yhtään sovi tilanteeseen.

Jännittää!

Geokätköilyä

Vaihtelu virkistää, sanotaan. Olen aina tykännyt metsässä rymyämisestä ja eilen päätin hetken mielijohteesta ja pienen googlettamisen seurauksena lähteä kokeilemaan millaista on geokätköily. Hetken aikaa siihen meni että sain rekisteröidyttyä tarpeellisille sivustoille ja setvittyä miten saan kännykkäni tulkitsemaan koordinaatteja jokseenkin oikein.

Ensimmäiseksi valitsin kotini lähellä olevan helpoksi mainitun kätkön. Hetken aikaa sain pyöriä edestakaisin sitä etsiessäni, varsinkin kun en ollut ihan varma mitä pitäisi osata katsoa. Lopulta se kuitenkin löytyi melko kivuttomasti. Tästä rohkaistuneena päätin yrittää muitakin kätköjä ja siihen se helppous sitten loppuikin. Seuraavan kätkön olisi pitänyt olla helppo, mutta en vaan löytänyt sitä vaikka vihje oli ihan päivänselvä ja seisoin varmasti ihan kätkön vieressä. Lopulta annoin periksi ja lähdin seuraavalle kätkölle, joka olikin mainittu hankalammaksi. Kävin vähän vilkuilemassa sitä, mutta en tuhlannut siihen kovinkaan paljon aikaa koska tiesin etten osaa katsoa ympäristöä yhtään sillä silmällä.

Tässä vaiheessa ilta oli jo pimentynyt. Päätin jättää tuon hankalan paikan ja käydä katsomassa kotimatkallani olevaa kätköä, jonka pitäisi olla ihan helppo peruskätkö. Tuo sijaitsi metsässä vilkkaiden kävelyteiden vieressä ja minulla oli taskulamppu, joten olin optimistinen että ihan hyvin sinne voi mennä. Löysin itse paikan helposti ja aloin taskulampun kanssa etsiskellä kätköä. Nettikommenteissa tuota oli pidetty ihan mukavana ja mielenkiintoisena kätköpaikkana, vaikkakin vähän sotkuisena. Taskulampun valossa ensimmäisenä silmiini osui kuitenkin nuotiopaikka ja erinäistä huumeidenkäyttövälineistöä. Pimeässä metsässä tuo oli juuri se viimeinen pisara, ja tuossa vaiheessa päätin että itsetuhoisten hommaa koko harrastus, minä lähden kotiin.

Ehkä tuo voisi olla ihan mukavaakin jossain vähän rauhallisemmalla paikalla,mutta tämän kokeilun perusteella luulen että suunnistus olisi kuitenkin enemmän minun tyyliseni laji. Pidän metsässä viipottamisesta mutta kaiken maailman lahonneiden oksien näpeltäminen ja käsien työntäminen kallionkoloihin ei tuntunut kovin miellyttävältä, puhumattakaan tuosta viimeisen rastin sijainnista. Minulla on selvästikin hiukan erilainen käsitys "mukavasta" ja "vähän sotkuisesta" kuin lajin harrastajilla. Varmaan käyn vielä joskus kokeilemassa uudestaan, mutta ei tuo ihan niin koukuttavaa ollut kuin mitä nettisivuilla varoiteltiin.

Vähiin käy ennen kuin...

...vielä vähemmäksi. Nyt on siis puolimaratonia edeltävän hissuttelun aika. Sääret ovat pikkuisen kipuilleet juoksemisesta viime aikoina, joten voi olla että käyn koko viikolla vain jonkun ihan pienen vetristelylenkin ja muuten annan niiden levätä. Uimassa voisi kyllä käydä niin ei jämähdä ihan kokonaan. Ja koulumatkat ajan pyörällä joten tuleehan siinäkin liikuttua. Ei kuitenkaan mitään kovin rankkaa etten väsytä itseäni turhaan.

kuva täältä

Fiilikset ovat ihan hyvät, liikunta on tuntunut hyvältä ja kevyeltä. Vauhti ei edelleenkään ole mitään kovin huimaa mutta ainakin tuntuu juostessa siltä että jaksaisin vaikka loputtomiin. Se on aika uskomaton tunne. Olen hyvin luottavainen että sunnuntaina pääsen kuittaamaan tuon vihdoinkin tehdyksi ja sitten pääsen treenailemaan enemmän kaikkea muuta, uintia ja salia ja sellaista.

PS. Suuret onnittelut niille jotka eilen Espoon Rantamaratonilla ylittivät itsensä!

Fitness Fusion

Tänään yksi uudenvuodenlupauksistani siirtyi taas yhden askeleen lähemmäs, kun tutustuin uuteen (siis itselleni uuteen) ryhmäliikuntatuntiin. Kävin nimittäin kokeilemassa Elixialla pari vuotta pyörinyttä FitnessFusionia. Elixian nettisivujen kuvaus tunnista on seuraavanlainen:

East Meets West! Fitness Fusion–tunti on 55min kokonaisuus, joka sisältää vaikutteita joogasta ja pilateksesta. Kehonhallintaan ja henkiseen hyvinvointiin keskittyvä tunti käyttäen tasapaino– ja voimaliikkeitä.

Henkisestä hyvinvoinnista en tiedä (samalla tavalla tuo siihen vaikutti kuin kaikki muukin vastaava liikunta), mutta muuten tuo ainakin oli juuri sitä mitä lupasikin. Tunnilla tehtiin joogan ja pilateksen tyyppisiä liikkeitä jatkuvana nauhana, liikkeessä oltiin melkein koko ajan ja hiki tuli vaikka homma sinänsä olikin rauhallista. Hengitykseen ei tällä tunnilla juurikaan kiinnitetty huomiota (kunhan vaan muistutettiin silloin tällöin että sitäkin kannattaa tehdä), mutta itseään kehotettiin kuuntelemaan, omia taukoja sai pitää jos siltä tuntui ja monista liikkeistä oli erilaisia versioita sen mukaan minkä itse tuntee hyväksi. Tunti sisälsi esikuviensa tyylisiä voima- ja tasapainoliikkeitä ja niiden lisäksi ihan kohtuullisen paljon venyttelyä ja kaikennäköistä selän ja muidenkin ruumiinosien notkistelua.

Aika lailla näin, tosin hännän taivuttelu jäi vähän vähemmälle huomiolle :)

Monipuolinen kevyempi tunti siis. Minusta tuntuu että jos pilateksesta olisi vähän dynaamisempaan suuntaan viety versio niin se olisi juuri tämä.

Jos ei ole minkäänlaista pohjaa joogasta tai pilateksesta, kannattaa käydä niissä ensin, koska tällä tunnilla liikkeiden tekniikkaa ei käyty läpi. Ilman aikaisempaa kokemusta homma voi mennä aika satunnaiseksi sutimiseksi ja voi olla vaikeaa hahmottaa millä lihaksilla olisi tarkoitus tehdä mitäkin. Toimii tuo toki aloittelijoillekin, ei ollut mitenkään vaikeasti seurattava tunti eikä vaatinut mitään ihmeellistä kuntoa. Sanoisin kuitenkin että tuosta saa enemmän irti jos on jonkunlaista pohjaa. Ihan suositeltava tunti palauttavana liikuntana ja sopii erityisesti niille joilla menee hermo pilateksen tyyppisillä hitailla tunneilla, mutta jotka kuitenkin tahtoisivat tuollaista keskivartaloa notkistavaa ja vahvistavaa liikuntaa.

Treenimusiikkia á la 90's

Vietin teinivuoteni suurimmalta osin 90-luvulla ja siitä syystä kyseisen ajan musiikki on edelleen kovin lähellä sydäntäni. Ysärimusiikin joukosta löytyy oikein kelpoa treenimusiikkia (tai sitten ne tehoavat vai minuun koska nostalgia saa minut unohtamaan treenin rankkuuden). Tässä joitakin ainakin itselläni toimivia treenibiisejä:

Captain Jack: Captain Jack

Leila K: Electric

Babylon Zoo: Spaceman

Scatman John: Scatman

Sash!: Equador

Faithless: Insomnia

Hanson: Where's the Love

Jalat vie ja järki luovuttaa

Tänään juoksin runsaan tunnin peruskuntolenkin. Syke ja kulutus jäivät vähän arvailujen varaan, sillä sykemittarista hukkui signaali puolivälissä. Siihen asti se oli vähän väliä huomautellut että syke nousee liian korkeaksi ja luulen että lenkin loppupuoliskolla se nousi ihan huoletta liian ylös, kun ei enää ollut laitetta joka sitä olisi vahtinut. Yritin kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti, joten ei kai se niin kovin draamaattista ole vaikka se syke olisi pikkuisen noussutkin, ei se ainakaan ihan holtittoman ylös päässyt. Heitin sykevyön pesukoneeseen heti lenkiltä tultuani, olen ollut vähän turhan laiska pesemään sitä ja siksi se varmaan nyt heittäytyi lakkoon.

Juoksu tuntui todella hyvältä. Fiilistelin vaan sitä tunnetta kun jalat vaan vievät ja jossain vaiheessa huomaa ettei ole ajatellut mitään pitkään aikaan. Uskomattoman rentouttavaa. Lenkin aikana satoi kevyesti mutta eipä tuokaan mitään haitannut, en juurikaan edes huomannut sitä enää vauhtiin päästyäni. Kovasti oli porukkaa shortseissa ja t-paidassa juoksentelemassa tuolla, ei siis tainnut se pikkuinen sade haitata muitakaan.

Lenkkimusiikki voisi tällaisena päivänä olla vaikkapa hyväntuulista Tiktakia:

(jos video ei toimi niin pahoitteluni, tuli liitettyä tuo vähän eri tavalla kuin normaalisti. Jos tuo nyt ei jollakulla näy niin kyseessä on siis Tiktakin Mutta mä rakastan sua)

Pitkis ja energiageeli

Puolimaratonin lähestyessä kovaa vauhtia kävin tänään viipottamassa toisiksiviimeisen pitkiksen ennen sitä (ainakin toivoisin että saan vielä yhden juostua ennen h-hetkeä). 14 kilometriä tuli taivallettua, ei siis mikään ihan huippupitkä mutta ihan sopiva. Jaloissa riitti virtaa vaikka kuinka ihan loppuun asti, tietää hyvää sitä ajatellen että kolmen viikon päästä siihen pitäisi tulla vielä 7 km lisää.

Ravitsemuspuoli ei mennyt ihan täydellisesti. Toki siinä mielessä sujui, että sitä energiaa tosiaan oli, muuten vointi ei vaan ollut kovin huippu. Heti aluksi oli jo hiukan huono olo. Napsin vähän suklaata alkumatkasta ja se paransi oloa ja sai askeleeseen lentoa. Minulla oli kokeeksi mukana myös yksi geelijuoma, kun en ole sellaista koskaan ennen käyttänyt. Ei tainnut olla ihan minun juttuni, otin sitä runsaan tunnin jälkeen ja tuli ihan kamalan huono olo vaikka en todellakaan juonut koko juomaa. Pitää ehkä kokeilla uudestaan joskus kun ei ole jo valmiiksi vähän huono olo, jospa tuo sitten toimisi paremmin. Energiaa se tuntui kyllä antavan ja meni alaskin helposti, siinä mielessä se olisi ihan hyvä eväs puolimaratonille, kunhan vatsakin hyväksyisi sen.

Tässä siis taas muistutuksena miksi juomat ja sellaiset kannattaa testata ennen kisaa eikä vasta itse tapahtumassa.

Huomenna on sitten taas paluu arkeen ja kouluun. Saa nähdä kuinka ehtii ja jaksaa liikkua, koska luvassa on aika kiireinen syksy. Toivottavasti jaksan, koska siitä saakin sitten niin paljon energiaa.

Samsung Galaxy Pocket

Tänne blogiin on tultu monta kertaa googlettamalla Galaxy Pocketia, joten voisin sanoa siitä muutaman sanan.

Ihana. Toimiva. Sopiva.

Ja jos sitten vähän pitemmälti kertoisin, niin ostin tuon tosiaan lähinnä GPS- ja MP3-käyttöön. Halusin aika pienen puhelimen enkä oikeastaan olisi halunnut kosketusnäytöllistä, mutta nopeasti tuohon on tottunut. Ei tuo kovin paljon pienempi ole kuin vaikka iPhone, mutta vähän kuitenkin. Tykkäisin vielä pienemmästä puhelimesta, mutta ei löytynyt muita kivoja malleja kuin noita kosketusnäytöllisiä eikä niitä saa tuon pienempinä, joten sillä mennään.

Edellisen puhelimeni kanssahan minulla oli vaikeuksia GPS:n kanssa, lähinnä se ettei se toiminut. Tämän kanssa ei ole ongelmia ollut, toimii ihan nappiin. Pystyn aina vilkaisemaan pikaisesti kartasta että mihin jokin tie johtaa tai mihin suuntaan pitää mennä, erittäin hyödyllistä sekä lenkkeillessä että muuten vaan kaupungilla viipottaessa. Sports Tracker on aina käynnissä lenkeillä ja kirjanpito matkoista, ajoista, reitistä ja nopeuksista tapahtuukin sillä ihan itsestään. Nyt sykemittarin hankittuani lisään vaan sykkeet itse jälkeenpäin, muuten saan kaiken valmiiksi mitattuna. Ja jos eksyn kesken lenkin, voin vilkaista kartasta että missäpäin olen juoksennellut ja miten pääsen takaisin kotiin.

Musiikkisoitinkin on oikein mainio. Perushommat onnistuvat, siihen saa tehtyä soittolistoja ja sen kummempaa en oikeastaan kaipaakaan.

Kamera ei ole mikään kovin huippu, mallia sillä otetuista kuvista on vaikkapa täällä.

Ihan riittävän pieni.

Koska olen oikein kömpelö, olen tehnyt puhelimelle myös iskukokeita. :) Se ei ole moksiskaan asfaltille putoamisesta, vähän tulee naarmuja kuoreen ja joskus on lähtenyt takakansi ja akku irti, mutta kokoamisen jälkeen se toimii ihan normaalisti. Näytölle ei ole käynyt mitään vaikka siinä ei ole mitään suojusta (nyt tämän kirjoitettuani alkaa mietityttää kerjäänkö väkisin ongelmia, tällä kömpelyydellä ehkä kannattaisi hankkia puhelimen ympärille jonkunlainen suojus...).

Miinuspuolia on tullut vastaan kaksi. Ensimmäinen on se ettei puhelimen sivussa olevaa äänenvoimakkuuden säätöä saa lukkoon (ainakaan en ole keksinyt miten se tapahtuu) joten painelen sitä aina vahingossa, varsinkin jos juoksen puhelin kädessä. Toinen ongelma tuon kanssa on ollut se, että puhelua puhuessa näytön lukitus aukeaa kun näyttöä napauttaa kaksi kertaa ja olen ilmeisesti onnistunut pari kertaa tekemään niin vahingossa poskella. Itse en huomaa mitään, mutta vastapuoli kuulee ihmeellisiä piippauksia kun painelen vahingossa näyttöä. Pidänkin nykyisin puhelinta vähän kauempana etten tökkisi sitä vahingossa.

Yhden lajin kokoinen unohdus

Siis mitä ihmettä? Tajusin yhtäkkiä että uudenvuodenlupauksia seuratessani olen täysin jättänyt huomioimatta pyöräilyn! Olen pyöräillyt kesän aikana vaikka kuinka paljon. Jotenkin se on vaan jäänyt. Tänä vuonna onkin siis kasassa jo 16 lajia!

Tämä tuli mieleen kun kävin tänään 1,5 tunnin pyörälenkillä. Tarkoitus oli käydä hakemassa tavaroitani isältäni ja pidensin lenkkiä sen verran kuin hyvältä tuntui, jotta sain vähän enemmän liikuntaa. Mukavaahan tuo oli, vaikka paremmalla polkupyörällä homma tuntuisi aika paljon sujuvammalta. Pyöräni on aika raskas ja ajelen sillä silloin tällöin kaiken maailman ryteiköissä, joten renkaatkin ovat sen mukaisesti leveät ja pitävät. Maantieajossa tuota saa sitten pusertaa eteenpäin (positiivisena puolenahan tässä on että saa kunnon treenin...). Ajoasentokaan ei ole mikään kaikkein mukavin, mutta mitäpä siitä. Sain ainakin hien pintaan ja näin maisemia ja vaihtelua. 

Huomenna sitten taas juoksemaan ja ehkä fiiliksen mukaan jotain muutakin treeniä.

Kuukausiraportti 8/2012

Puolimaraton:

Vähän masentavaa toistaa itseäni jatkuvasti, mutta tätä ei ole edelleenkään juostu ja treeni ei ole edennyt toivotulla tavalla ja mitä muuta minä olenkaan edellisinäkin kuukausina tästä sanonut. Mutta sen voin kertoa että nyt on sellainen kiukku tästä aiheesta päällä, että kuukauden päästä tässä kohdassa kyllä pitäisi lukea että tehty on. Pääkaupunkijuoksu on 30.9 ja sinne on tähtäin.

20 lajia:

Ei uusia lajeja, viidellätoista mennään edelleen.

180 päivää:

14 liikuntapäivää sain kasaan elokuussa. Kokonaissaldo tältä vuodelta on 121, yllättävän hyvin aikataulussa siis edelleen. Täytynee asettaa ensi vuodelle vähän kovempi tavoite.

Niskasta kiinni, osa 2

Nyt seuraa valittamista mitättömyyksistä. Tiedän että pienet on murheet, mutta joskus nämäkin höyryt täytyy vaan päästää ulos.

Miten voi ihminen rikkoa itseään jollain äärimmäisen pienellä ja ärsyttävällä tavalla koko ajan? Edellisessä postauksessa mainittu nahkojen rullalle vetäisy parani hitaasti (siinä on vieläkin rupi, mutta enää se ei ole kipeä) ja kun se alkoi olla parempi, toisen pohjelihaksen alaosa meni niin jumiin etten pystynyt edes kävelemään normaalisti muutamaan päivään. Tuon helpottaessa edes vähän pystyin uimaan, mutta sitten repäisin luomen auki ja uimapuku hankasi sitä niin ettei sen kanssa oikein voinut uida. Ja tämän jälkeen sitten sain toisen korvan tukkoon niin etten kuullut mitään moneen päivään ja sen puhdistaminen vaati kolme erillistä käyntiä työterveydessä. Ja nyt on sitten tasapainoaisti hiukan hukassa viimeisellä kerralla tehdyn korvan huuhtelun jäljiltä ja lisäksi tuo korva on edelleen aika arka.

Tästä seurauksena on nyt sitten se, että tuon ensimmäisen nilkkaongelman jälkeen olen käynyt ainoastaan uimassa pari kertaa ja kerran salilla treenaamassa yläkroppaa, siinä ovat olleet liikuntani. Nyt tuntuu siltä että olen taas sen verran ehjä (korva on vähän kipeä ja välillä huimaa, mutta muuten kaikki alkaa olla jees) että tänään on päästävä juoksemaan. Juu, myönnän kyllä että olisin pysynyt jotenkin liikkumaan ja että osittain kysymys oli vaan motivaation puutteesta, tuntui että ihan turhaa yrittää mitään kun heti tulee jokin pieni ongelma joka kuitenkin estää senkin lajin harrastamisen.

Onhan tuohon liikkumattomuuteen vaikuttanut sekin, että minulla oli viimeinen työviikko ja muutenkin viimeinen viikko Turussa ja oli aika paljon asioita tehtävänä, en olisi kovin hyvin ehtinytkään. Nyt olen taas kotona Helsingissä ja edessä on normaalia opiskelijan arkea. Tavallaan helpotus että pääsee taas asumaan omassa kodissa, mutta toisaalta harmitti lähteä Turusta ja työpaikasta koska viihdyin siellä niin valtavan hyvin.

http://weheartit.com/entry/36459338/via/foryouyouyou

Nyt siis: tässä on niska ja tässä olen minä, joka otan siitä kiinni. Lenkkarit jalkaan ja ulos.

Pientä ja sitäkin ärsyttävämpää

Ja taas kun uskoin että nyt se treeniputki lähtee, onnistuin telomaan itseni. Vielä niin ärsyttävän pienesti, että riepoo olla tuollaisen takia levossa. Sain siis vedettyä nilkasta nahkat rullalle eikä se ole tahtonut umpeutua oikein millään. Kipeäkin se on ja turvoksissa. Nyt, ehkä viisi päivää myöhemmin, se on vihdoinkin umpeutunut. Edelleenkään en voi juosta sen kanssa, koska se on suoraan akillesjänteen kohdalla ja kaikki pohkeen venyttämistä aiheuttava liikunta on ensinnäkin hyvin kivuliasta ja toiseksikin saattaisi vetää ruven uudestaan auki. Olen kyllä tutkiskellut sitä sen verran että kipu vaikuttaisi tosiaan olevan ainoastaan ihossa, ei akillesjänteessä, vaikka se tuntuukin aika laajalla alueella.

Ja niin, ylä- ja keskivartaloahan voin treenata ihan normaalisti, mutta kun tahtoisin juosta! Tahtoisin uida! Tahtoisin tehdä juuri tasan kaikkea mitä en voi tuon takia nyt tehdä! Pyöräillä voisin varovasti jos oli klossipolkimet, mutta tavallisilla polkimilla on vähän turhan suuri riski että jalka lipeää eteenpäin ja lyön juuri tuon kohdan polkimeen. Sellaista kun tulee tehtyä polkiessa vähän väliä, nuo minun pyörän vanhat polkimet ovat sen verran kuluneet.

Voi plääh.

Varokaa, impiä uimassa!

Hehheh, on taas niin väsynyttä otsikointia ettei ole tosikaan... Impivaaran uimahallissa tuli siis käytyä polskuttelemassa. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyä siitä miten helpolta liikunta tuntuu nyt kun on saanut veriarvot ylemmäs. Vähän väliä tulee sellainen olo että "ai onko tämä näin helppoa". Ei se varmaan niin helpolta tuntuisi jos ei olisi kokenut miltä tuntuu silloin kun on vaikeaa. Kun ei pysty juoksemaan kahta kilometriä putkeen ilman että tulee paha olo ja sata metriä on ihan maksimi mitä pystyy uimaan ilman taukoa. Suhteellista tuo helppous, tänään uin 50 minuutissa 1100 metriä ja olin ihan onnessani kun en joutunut edes kovasti ponnistelemaan tuon matkan eteen. Kummasti sitä oppii arvostamaan pieniäkin parannuksia kunnossa.

Uiskentelin ihan rauhallisesti vapaauintia, yritin keskittyä käsivedon tekniikkaan kun se viuhtoo nyt ihan miten sattuu. Viereisillä radoilla oli uimaseuran treenejä ja tunsin itseni ihan amatööriksi, mutta ei se oikeastaan vaivannut sen enempää. Tiesin tekeväni juuri sellaista treeniä mitä minun tilanteessani juuri nyt kuuluukin tehdä, ei minun kuulu ottaa siitä paineita että muut uivat lujaa ja minä ihan hitaasti. Lähdin vaan uimaan sitä omaa uintia ja tekemään parhaani ja katsomaan mihin se riittää, tai jotain.

Kuljin uimahallille pyörällä, matkaa tulee suuntaansa 4,5 kilometriä. Ei mitään kovin kummoista siis, mutta ihan kiva alku- ja loppuverryttely. Liikunta tulee varmaan tällä viikolla painottumaan enemmän spinningiin ja uintiin ja juoksu saa olla pienellä tauolla, koska viikonlopun pitkiksen jäljiltä toinen sääri ottaa nokkiinsa tärähdyksistä. Toivottavasti tuo on vaan hetkellistä eikä mikään rasitusvamma, olen omasta mielestäni palannut liikunnan pariin niin rauhallisesti ettei ole edes reilua jos jalat siitä huolimatta oireilisivat liian äkillisestä rasituksesta. Nyt välttelen kuitenkin vähän aikaa tärähdyksiä niin eiköhän se siitä.

Hemoglobiinista vielä sen verran että se on mitattu viimeksi ennen juhannusta. Se nousi ihan tasaista tahtia ja oli silloin jo aika lähellä normaalin alarajaa, niin ei koettu tarpeelliseksi tarkkailla sitä ihan koko ajan. Täytynee syyskuun alussa Helsinkiin palatessa käydä taas mittauttamassa. Rautaa olen edelleen mussuttanut sen minkä muistan, harmillisen usein olen unohtanut ja niin ei todellakaan pitäisi minun tilanteessani tehdä. Toisaalta epäilen edelleen että vika olisi jossain muualla kuin ruokavaliossa, mutta sen varmaan näkee sitten kun lakkaa syömästä näin suuria määriä rautaa.

Pitkiksempi

Olin etukäteen suunnitellut juoksevani tänään 1,5-2 tunnin lenkin. Olin kuitenkin tänään aika epileväinen sen sujumisesta, koska jalkani olivat aika kipeät pari päivää sitten tapahtuneesta ylenmääräisestä korkokengillä kävelystä. Päätinkin edetä tuntemusten mukaan ja jättää lenkin lyhyemmäksi jos siltä tuntuu. Ensimmäiset puoli tuntia mietinkin etten yli tuntia ainakaan juokse, sen verran ikävältä tuntui. Juoksu ei kuitenkaan pahentanut tuntemuksia joten jatkoin rauhassa hynyttämistä ja lopulta tuli tehtyä matkaa tunti ja 40 minuuttia. 

Harvemmin näkee puita jotka ovat hajonneet tästä päästä

Loppua kohden vauhti nousi: jalat turtuivat tai veri alkoi kiertää niissä paremmin eikä enää tuntunut niin kovin kauhealta. Alun hitauden takia matkaksi tuli tuossa ajassa vain 11,5 kilometriä. Olisin voinut kyllä jatkaa pitempäänkin, mutta juoksentelin eri suunnalla kuin yleensä enkä tuntenut reittiä ja tuossa vaiheessa satuin eksymään takaisin kodin lähistölle. Olisi tuntunut vähän hölmöltä jäädä kiertämään korttelia vain siksi että saisin muutaman minuutin lisää lenkkiin. Ihan hyvähän tuokin oli vaikka puolimaratonille valmistautuessa pitkis saisikin olla vähän pitempi. Nyt jalat tuntuvat vähän raukeilta mutta eivät enää yhtään niin kipeiltä, huomenna sitten tietää pahensiko juokseminen tilannetta vai oli siitä jopa jotain apua.

Kuvat tuli napsittua Samsung Galaxy Pocketillani, joka on aina lenkeillä mukana musiikkisoittimena ja matkamittarina.

Spinu ja core

Pitkästä aikaa tuli käytyä spinningissä. Kävin helpolla tunnilla, koska edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa. Sen päälle kävin vielä keskivartalotreenissä, kun ei tuo lihaskuntotreeni tunnu nyt oikein sujuvan ominpäin. Oikein hyvä fiilis oli. Luulen kyllä että "helposta tunnista" huolimatta lihakset ovat huomenna aivan jumissa. Yritin ehkäistä sitä venyttelemällä äsken pitkään samalla kun tiirasin telkkaria.

Olen viime aikoina tuntenut hieman mielenkiintoa triathlonia kohtaan. Pääsyyllinen tähän lienee eräs lajia pitkään harrastanut työkaverini ja takapiruina monet siitä kirjoittavat bloggaajat. Saa nähdä meneekö tuo ohi, juoksuun aion joka tapauksessa keskittyä ainakin puolimaratoniin asti. Jos sen päälle huvittaa pyöräillä tai uida niin teen niitä ihan fiiliksen mukaan. Alustavaa pyöräilytreeniä saa ihan hyvin spinningistäkin, ainakin työkaverin mielestä kannattaa nyt hankkia sillä ytyä reisilihaksiin. Kunnollisen polkupyörän voin hankkia sitten vaikka keväällä jos triathlon vielä kiinnostaa.

Kuukausiraportti 7/2012

Lyhyestä virsi kaunis, näin meni heinäkuu:

Puolimaraton:

Motivaatiopula on ollutta ja mennyttä, loppukuusta sain juoksutreenistä taas kiinni. En ole vielä ilmoittautunut puolimaratonille, mutta tähtäin on 30.9 juostavassa Pääkaupunkijuoksussa.

20 lajia:
Ei liene mikään yllätys ettei heinäkuussa tullut yhtään uutta lajia, edelleen 15 lajia kasassa siis.

180 päivää:
Liikuntapäiviä kertyi 14, ihan hyvin siis, varsinkin kun otetaan huomioon että ne kertyivät suurimmalta osin kuun loppupuolella. Tahti on siis nyt taas palautumassa hyväksi.

Oho, kesä tuli

Tämä kesä on ollut säiden puolesta niin tahmea ettei kroppa näköjään osaa oikein toimia kun yhtäkkiä onkin lämmintä. Tänään oli suunnitelmissa juosta 1,5 tunnin lenkki. Yritin pitää sykkeen peruskuntoalueella, mutta helle ei tehnyt siitä ihan helppoa. Vauhtini oli normaalia kävelyvauhtia hitaampaa ja silti ylämäet saivat sykkeen nousemaan liikaa. Olin ottanut vesipullon mukaan, mutta puolen tunnin kohdalla siitä oli enää muutama lämmin pisara jäljellä ja silloin totesin ettei tänään ole sittenkään pitkän lenkin aika. Käännyin siis kotiinpäin, lenkin kokonaispituudeksi tuli 45 minuuttia enkä päässyt siinä ajassa edes viittä kilometriä.

Mikään dramaattinen luovutus tämä ei ollut, vaihdoin pitkän lenkin päittäin seuraavan treenin kanssa ja juoksen sen siis seuraavalla kerralla. Sen verran täytyy kuunnella itseään ettei mitään lämpöhalvausta ja nestehukkaa mene hankkimaan. Treeniaikaa on ihan riittävästi jäljellä, olen aika vahvasti kallistunut puolimaratonin juoksemiseen syyskuun lopussa.

Liikuntainto ei siis ole ihan yhtä huonossa jamassa kuin bloginkirjoitusinto. Kieltäydyn nyt ottamasta tästä mitään paineita, minun blogihan tämä on. Onhan sitä kesällä muutakin tekemistä, joten tästä eteenpäinkin mennään sillä päivitystahdilla mikä sattuu hyvältä tuntumaan.

Kyllä vaan, olen juossut

Siitä se sitten lähti, se juoksumotivaatio. Sunnuntaina juoksin ensimmäisen kympin sitten keväisen sairastumiseni. Vauhti oli mitä oli, hidasta köpöttelyä, mutta herkästi se syke edelleen nousee. Laitoin sykemittarin hälyttämään jos syke ei pysy pk-alueella ja tuntui että se huuteli koko ajan. Tuosta hidastelusta oli kuitenkin se ilo, että kympin täyttyessä olin ihan hyvävoimainen ja olisin jaksanut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Sain siitä ihan uudenlaista uskoa puolimaratontreeniin.

Eilen annoin koipien levätä. Tänään ajattelinkin sitten pitää vähän kovemman treenipäivän, koska en luultavasti pääse seuraaviin pariin päivään kunnolla liikkumaan. Kävin aamulla ennen töitä juoksemassa vauhtikuntolenkin, kymmenen minuuttia verryttelyä ja puoli tuntia juoksua. Ei siinäkään päässyt juoksemaan samanlaisia vaihtoja kuin vielä viime vuonna, mutta eri haittaa kun tietää tilanteen etenevän koko ajan oikeaan suuntaan. Nyt olen matkalla kuntosalille, käyn treenaamassa yläkropan niin voin sitten hyvillä mielin ottaa pari päivää rennommin.

Käännös parempaan, mars!

Kävin lenkillä. Pakkohan se oli kun olin niin täällä julistanut. Juoksin intervalleja ja sykemittarin avulla sain aivan uuden käsityksen tuostakin. Vaikka kuinka olen aina kuvitellut osaavani juosta oikeaa vauhtia (tai ehkä liian hiljaa), todellisuudessa juoksenkin liian kovaa. Luulin juoksevani ihan tavallisia intervalleja vauhtikunto-sykkeellä, mutta sykemittari huuteli vähän väliä että syke nousee liian ylös. Toki nuo sykemittarin laskemat rajat ovat arvioituja, eihän se pysty pelkästään laskemalla mitään tarkkoja arvoja arvioimaan enkä ole edes testannut maksimisykettä. Ajattelin tänään ottaa mäkivetoja lenkin loppuun, mutta jalat olivat sen verran väsyneet etten varmaan olisi niillä jaksanut enää spurtata tarpeeksi päästäkseni lähellekään maksimisykettä. Ehkä seuraavalla kerralla.

Mutta siis jee! Vajaa viisi kilometriä taittui matkaa ja jäi hyvä fiilis, taidanpa juosta huomennakin. Lenkin päätteeksi tein vielä punnerruksia. En ole salitreeniäkään tehnyt aikoihin enkä osannut yhtään arvioida missä kunnossa olen, joten päätin tehdä punnerrusohjelman kuntotestin. 16 punnerrusta meni suorin vartaloin. Ihan positiivinen tulos, oletin etten olisi saanut edes noin montaa. En kuitenkaan usko että aloitan punnerrusohjelmaa ainakaan nyt alusta. Olen vieläkin vähän kyllästynyt siihen ja mieluummin yritän palata monipuolisemman salitreenin pariin.

Syyllinen

Tunnustan. Lusmusin tänään lenkillä käynnistä. Tein niin myös eilen. Sen sijaan kävin ostamassa sipsejä ja Daim-kakun ja olen istunut illan sohvalla niiden kanssa.

Tunnustan myös että illat ovat viime aikoina kuluneet näin aivan liian usein. Ja että vyötäröni on alkanut kasvattaa näin kesän kunniaksi ikiomaa uimarengasta.

Enkä oikein tiedä miksi. Juokseminen tuntuu hyvältä, mutta silti en vaan saa lähdettyä riittävän usein. Olen yrittänyt hankkia inspiraatiota uusilla liikuntavaatteilla ja sykemittarilla (josta aion ehdottomasti puhua enemmänkin!) ja saan käytyä lenkillä pari kertaa viikossa, mutta se on todella vähän verrattuna vuoden takaiseen. Itse asiassa se on vähemmän kuin edes viime talven pakkasilla, vaikka nyt juoksukeli olisi ihanteellinen.

Nyt kun olen tehnyt tilanteesta julkisen, uskon että kyllä tämä tästä. En kehtaa jatkaa tätä rataa jos joudun kertomaan siitä täällä. Tänään on liian myöhäistä tehdä mitään tai muuten en saa unta, mutta huomenna aion käydä lenkillä riippumatta siitä miten paljon sataa. Tulen sitten kirjoittamaan siitä tänne, saatte tulla haukkumaan laiskaksi jos en huomenna raportoi lenkkitunnelmia. :)

Eiköhän tuolla lupauksella ala löytyä vähän treenimotivaatiota, paljon vaikeampaa jatkaa tätä herkkujen mussuttamista sohvalla nyt kun on kertonut siitä julkisesti.

Kuukausiraportti 6/2012

Menipä tämä kuukausi ihan uskomattoman nopeasti! Tässä kiireisen kesäkuun yhteenveto:

Puolimaraton:

Ei mitään uutta tästä. Muutaman todella hyvän ja ihanan juoksutreenin sain tehtyä ja juoksunopeus on kovasti noussut. Veriarvotkin alkavat jo olla aika lähellä normaalin rajaa. Juhannuksesta asti olen ollut flunssassa, mutta olen optimistinen syksyn puolimaratonin suhteen. En ole vielä lyönyt lukkoon mihin tapahtumaan menen sen kipittämään, mutta uskon vakaasti juoksevani sen tämän vuoden aikana. Nyt vaan odottelen viimeistenkin flunssaoireiden hiipumista että uskallan taas treenata.

20 lajia:

Ei mitään uutta kesäkuussa, saldo tältä vuodelta on edelleen 15. Kuudessa kuukaudessa pitäisi kerätä vielä viisi lajia, se ei tunnu ihan ylivoimaiselta tehtävältä. :)

180 päivää:

Kesäkuussa liikuntapäivät jäivät ihan oikeasti vähiin. Kaikkea muuta säpinää vaan oli niin paljon etten voinut venyä joka paikkaan ja viimeisellä viikolla flunssa aiheutti lepoa. Tästä tuli tähän mennessä ylivoimaisesti vuoden hiljaisin kuukausi, liikuntapäiviä kertyi 8. Ensimmäisen vuodenpuolikkaan aikana on tullut liikuttua 93 päivää, joten tahmeasta kesäkuusta huolimatta koko vuoden tavoite etenee ihan sopivaa tahtia.

Juhannusflunssa

Niin rauhallinen kuin kaupunkijuhannukseni olikin, olen ilmeisesti onnistunut palelluttamaan koipeni ja sitä kautta hankkimaan flunssan, kuten aina kun jalkojani palelee. Olo on nimittäin ollut pari päivää aika puolikuntoinen, taitaa olla vähän lämpöä ja nyt on poskionteloissa epäilyttäviä tuntemuksia. Ei siis mitään uutta, eihän tässä viime aikoina ole mitenkään liikaa tullut oltua terveenä. Liikuntatauko alkaa olla ihan pysyvä tilanne, harmittaa ihan vietävästi. Varsinkin kun nyt juokseminen on tuntunut niin hyvältä. Eihän tällainen pieni flunssa toivon mukaan kauan kestä, kunhan maltan levätä pari päivää. Tuntuu vaan siltä etten ikinä pääse treenaamaan kunnolla kuin pari viikkoa putkeen, sitten tulee aina jokin takapakki.

Vaihteeksi sohvalla makoillessani olen kuluttanut aikaa tutustumalla uuteen puhelimeeni. Jos teksti on omituista tai sen joukossa on täysin asiaankuulumattomia sanoja, ei syytä huoleen. En ole tullut hulluksi, kirjoitan vaan blogger-sovelluksella ja Swype-näppäimistöllä, joka osaa arvata sanoja aivan uskomattomalla tavalla. Valitettavasti nakkisormeni tekevät hommasta Swypelle välillä hieman liian vaikeaa, minkä seurauksena tekstiin saattaa päätyä astetta erikoisempia sanoja. Esimerkiksi äskeisestä "uskomattomasta" tuli ensin ydinvoimaa ja ostoslistaltani löytyi pastillien sijasta xylitolpsykologeja...

Kaupunkijuhannus

Hyvää juhannusaattoa kaikille lukijoille! Vietän omaan perinteiseen tapaani vastanrannankiiski-juhannusta, eli olen kaupungissa. Sain Miehen seurakseni tänne lounaisnurkkaan (hän jäi kesäksi asumaan Helsinkiin ja vietämme siis tämän kesän eri kaupungeissa) ja aiomme nauttia tyhjästä kaupungista. Minusta on ihanaa olla juhannuksena kaupungissa, kun kerrankin on hiljaista ja autiota. Mökille voi mennä koska tahansa ja siellä on aina yhtä rauhallista, kaupungissa tätä pääsee kokemaan harvoin.

Liikunnassa on nyt taas hieman hiljaisempaa. Taisin aloittaa juoksemisen liian innokkaasti ja rankasti, sillä jalkani on nyt ärtynyt. Pohkeen alaosa tuntuu ikävältä ja saman jalan jalkateräkin tuntuu juostessa oudolta. Pidän siis nyt vähän taukoa ja annan jalan toipua, eihän tässä ole mikään kiire mihinkään. Vietän juhannuksen leppoisasti piknikkien ja loikoilun merkeissä ja palaan juoksupoluille kun jalkani on saanut levätä. Nyt tuntuu että maltan kyllä odottaa, koska tiedän jo kuinka hyvältä juokseminen tuntuu sitten kun on kunnossa.

Juokseminen on onnea

Ihanaa, juokseminen alkaa tuntua siltä miltä pitäisikin. Tänään aamupäivällä kävin tunnin lenkillä, jonka loppupuolelle sisällytin muutaman intervallin. Jalat tuntuivat kevyiltä ja voimakkailta. Uskomatonta ajatella miltä ne tuntuivat ennen anemian löytymistä ja kuinka en heti tajunnut että jotain on pakko olla vialla. Juoksunopeuskin on kasvanut huomattavasti, jo nyt keskinopeuteni on noussut huonoimpaan vaiheeseen verrattuna melkein 1,5 km/h.

Juokseminen on toisestakin syystä kivaa. Minulla on uusi rakas, nimeltään Samsung Galaxy Pocket. Halusin juuri tuon, koska se on riittävän pieni että sitä voi pitää mukana lenkkeillessä ja ties missä, mikään valtavan iso puhelin ei tulisi minun käytössäni kuuloonkaan. Ensi töikseni ostamisen jälkeen latasin siihen Sports Trackerin ja lenkit tuntuvat nyt paljon mielekkäämmiltä. Tuossa puhelimessa oikeasti toimii GPS (vanhassa nokialaisessanihan se ei toiminut kuin vahingossa) ja näen reaaliajassa nopeuteni. Lisäksi voin rauhassa tutkia kaikenlaisia uusia metsäpolkuja miettimättä miten saan reitin mitattua kartasta, kun nyt se tulee mitattua automaattisesti vaikka menisin missä ryteikössä. Eksymistäkään ei tarvitse miettiä, sillä tuo piirtää kartan josta näen reittini ja voin siitä suoraan tarkistaa mihin suuntaan olen menossa.

Väliaikaisiin kotiseutuihin tutustuminen on siis oikein hyvässä mallissa niin lenkkeilyn kuin muunkin arkielämän osalta. Täytyy tunnustaa että viihdyn paremmin kuin olisin ikinä uskonut, en pitäisi mitenkään mahdottomana että jäisin ihan pysyvästi majailemaan tänne maamme kauniiseen lounaisnurkkaan.

Jalkatreeni + 2 päivää

Toissapäivänä tein pitkästä aikaa salitreenin. Olin ajatellut että aloittaisin ahkeramman treenaamisen kun Hb ylittää 100. Viime mittauksessa se jäi pikkuisen tuon alle, mutta luulisin että nyt se on kivunnut ihan hyvin tuon rajan yli, koska ainakin tähän asti sen nousu on ollut ihan tasaista. Olen suunnitellut itselleni jo aikaa sitten uuden kolmijakoisen saliohjelman. Nyt kun salitauko venähtikin odotettua pitemmäksi, en enää muistanut mitä olen joillakin lappuun kirjoittamillani liikkeillä tarkoittanut ja olisi pitänyt tarkistaa liikkeet treenikirjoista (jotka ovat tietenkin Helsingissä, kun itse olen Turussa). Jalkatreeni oli kuitenkin selkeä, joten se sai kunnian aloittaa.

On jokseenkin käsittämätöntä miten mahdotonta on aloittaa tauon jälkeen rauhallisesti. Treeni tuntui ihan hyvältä, joten tuli tehtyä ihan kohtuullisen raskailla painoilla. Olisi pitänyt muistaa että salitreenin liian rankan aloittamisen jälkeen on ensimmäisen päivän vähän jumissa ja toisena päivänä melkein liikuntakyvytön. Eilisen päivän vielä pärjäsin, vaikka kävelinkin vähän kuin ankka. Viime yönä sitten alkoi tosissaan tuntua että olisi kannattanut ottaa kevyemmin. Heräsin aamuyöllä lihasten poltteeseen ja kesti ikuisuus ennen kuin sain nukuttua velä vähän. Tuntui kuin jalat olisivat olleet liekeissä. Tämän päivän aikana tuo tunne on onneksi alkanut helpottaa, varsinkin kun en ole joutunut istumaan kovin pitkiä aikoja paikallani. Aika hurjalta se tuntui, enkä keksinyt mitään mikä siihen olisi helpottanut. Mitään jäägeelejä meillä ei tietenkään ole, enkä usko että sellaisen käyttö olisi muutenkaan varsinaisesti helpottanut nukkumista.

Jos pitää hakea jotain positiivista aamuyöllä jalat tulessa kärvistelystä niin olihan se ihan opettavaista, tuli ainakin selväksi mihin lihaksiin tuo treeni vaikuttaa. Sain nyt selviteltyä ne unohtamani liikkeet muiden päivien treeneistä ja huomenna ajattelin käydä tekemässä seuraavan treenin. Toivottavasti tästä kokemuksesta viisastuneena osaan ottaa vähän kevyemmin.

Kuukausiraportti 5/2012

Plaaah, nyt tökkii. Tässä edellisiin raportteihin verrattuna nihkeä tilannekatsaus:

Puolimaraton:

En juossut HCR:ää, en. Veriarvojen kanssa tuli painittua ja juoksu vaihtui kävelyyn. Olihan se ihan lohdullista että hitaaseen vauhtiin oli jokin oikeakin syy ja ettei ole normaalia että jalat painavat niin paljon. Nyt alkaa Hb lähestyä sataa ja askel nousee jo aivan eri tavalla, innolla odotan miltä juoksu tuntuu sitten kun Hb on oikeasti normaali. Vielä 30 pinnaa ylöspäin, onhan sellaisella pakko olla iso vaikutus. Kovin montaa kertaa en ole juossut, sen verran kuitenkin että olen jo nyt huomannut selkeän eron. Uusi yritys puolimaratonista sitten syksyllä, toivottavasti pääsee kesällä treenaamaan täysiverisesti. :)

20 lajia:

Toukokuussa kuvaan astui rullaluistelu. Yksi uusi laji siis, yhteensä alkuvuodelta on kasassa 15 lajia.

180 päivää: 

Kuvittelin jotenkin ettei toukokuussa olisi kertynyt paljon yhtään liikuntapäiviä, kun tuntuu että motivaatio oli aivan hukassa. Kuun lopussa muutin vielä kesätöihin toiseen kaupunkiin ja uusiin maisemiin ja työrytmiin totuttelu tuntuvat vieneen kaikki mehut. Tilastosta näkyvät faktat ovat kuitenkin positiivisempia kuin omat mielikuvani. Olin aika äimissäni kun laskin että pitkien kävelylenkkien ja muutaman rullaluistelukerran avulla toukokuussa kertyi 14 liikuntapäivää, siis vain yksi päivä vähemmän kuin keskimääräinen tavoite. Ja tämä siis oli se ihan minimi jolla sain itseni hillittyä hyppimästä seinille, pää olisi tahtonut enemmän liikuntaa. Olihan tuo tietysti matalatehoista, mutta on se silti kova saavutus että laiskojen vuosien jälkeen elimistö on vihdoinkin hyväksynyt liikunnallisen elämäntavan normaalitilanteeksi ja että 14 päivää kevyttä liikuntaa tuntuu siltä kuin ei olisi edes tehnyt mitään.

Hölkkäsin!

Tänään paloi hermot tähän juoksemattomuuteen ja päätin kokeilla hölkötellä ihan pienen kevyen lenkin. Tuli sitten samalla vähän katseltua uutta ympäristöä ja annoin itselleni luvan kävellä heti jos alkaa tuntua yhtään huonolta. En ole saanut viimeisimpien verikokeiden tuloksia vielä, mutta luulisin Hb:n olevan jossain 90 paikkeilla. Ei siis kovin korkea, mutta paljon parempi kuin kuukausi sitten.

Lähdin ihan varovasti liikkeelle ja askel tuntui uskomattoman ilmavalta. Ero kuukauden takaiseen tunteeseen oli aivan valtava, silloin jalat tuntuivat heti alkuun ihan voimattomilta, nyt ne nousivat aivan eri tavalla. Hölköttelin rauhallisesti runsaan kolme kilometriä Aurajoen rannoilla. Sää oli ihana, aurinko paistoi ja lämpötila taisi olla juuri hellerajan päällä ja minä sain laittaa kesäiset juoksuvaatteet päälle! 

Jalat eivät tuntuneet hyytyvän missään vaiheessa ja sykekin pysyi nyt paljon paremmin aisoissa. Vielä kuukausi sitten jaloissa alkoi painaa jo ennen ensimmäisen kilometrin täyttymistä ja kahteen kilometriin mennessä tuli useamman kerran niin paha olo että oli pakko lopettaa juokseminen. Tänään ei ollut sellaisesta merkkiäkään, askel pysyi tasaisena ja ilmavana ja sykekin pysyi alhaalla. Tästä rohkaistuneena uskallan alkaa tehdä useamminkin rauhallisia hölkkälenkkejä, kovatehoisempi treeni saa toistaiseksi vielä odottaa veriarvojen nousua.

Pikainen päivitys

Taas on tullut huomattua että jos jotakin haluaa oppia kunnolla, siitä ei kannata pitää kovin pitkiä taukoja. Pidin muutaman päivän taukoa rullaluistelusta ja voi kuinka vaikeaa se taas olikaan. Tuntui että tasapaino oli ehtinyt kadota ihan täysin. Kyllä se sitten taas palautui, mutta täytyy näköjään pitää parempaa treenitiheyttä jos haluaa säilyttää jonkunlaisen tuntuman. Tosin voi olla että koko laji menee joksikin aikaa jäihin. Muutan nimittäin tänä viikonloppuna kesäksi Turkuun ja mukaan on jo muutenkin tulossa niin paljon tavaraa, etten taida saada rulliksia mahtumaan ainakaan alkajaisiksi mukaan.

Kävin tänään taas verikokeissa. Pari viikkoa sitten otetuissa kokeissa Hb oli 82. Eihän tuo mikään valtavan korkea luku edelleenkään ole, mutta ainakin suunta on oikea. Näiden uusien kokeiden tuloksia saan odottaa taas viikon, koska Hb:n lisäksi otettiin taas muitakin kokeita, josko vihdoinkin löytyisi jokin selitys tälle.

Tämä päivitys jää nyt tyngäksi, koska tekemistä on niin paljon etten ehdi höpistä enempää. Palaan varmaankin asiaan kunhan olen saanut siirrettyä itseni ja aivan liian suuren osan omaisuudestani 165 kilometriä sivummalle.

Rullaluistelusuojukset testattu

Kas, en tajunnutkaan etten ole kirjoittanut noin moneen päivään. Aika tuntuu kuluvan niin hirvittävän nopeasti. Kahden viikon kuluttua minä jo lähden kesätyöpaikkakunnalleni ja sitä ennen tapahtuu vielä miljoona asiaa.

Tuolla minä tämän kesän vietän... (kuva täältä)

Rullaluistimia on tässä viikon aikana tullut ulkoilutettua kolme kertaa. Kaksi kertaa olen kaatunut. Ensimmäisellä kerralla luistimen kärki tökkäsi kiveyksen reunaan, toisella kerralla vauhti karkasi alamäessä ja sitten sen mäen alapäässä olikin pieni töyssy joka ihan sievästi vetäisi jalat alta. Jälkimmäisellä kerralla olin todella kiitollinen suojuksistani. Polvisuojat jättivät nimittäin asfalttiin kunnon jarrutusjäljet, sen verran reippaasta vauhdista siihen sukelsin. Rannesuojiinkin tuli komeat naarmut päällimmäiseen nahkaan. Minun nahkaani ei tullut mitään jälkeä. Erittäin rohkaisevaa, kaatumista ei enää jännitä samalla tavalla kun on nähnyt mitä suojat kestävät.

Olen uskaltautunut tekemään pari pientä lenkkiä luistimilla, siinä samalla on tullut havainnoitua millaisia harjoittelumaastoja tästä lähistöltä löytyy, millaisia mäet ovat ja millainen pohja niissä on. Älkääkä nyt säikkykö että olen vaaraksi liikenteelle, olen hyvin tarkka siitä millaisissa paikoissa sohlaan. Varsinkin alamäkiin mennessä arvioin aina tilanteen etukäteen, ennen kaikkea miten pitkälle on näkyvyyttä ja miten paljon mäen alapäässä on matkaa jarruttaa ennen kuin on vaaraa törmätä mihinkään.

Ihan läheltä löytyisi hyviä paikkoja mäkiharjoitteluun, mutta olen yrittänyt hillitä itseäni ja luistella vaan ihan rauhallisesti. Pienissäkin ylämäissä nousee syke luvattoman helposti ja voimat loppuvat aika äkkiä. Nyt olen sentään oppinut hellittämään enkä pakota itseäni jatkamaan väkisin, vaan pysähdyn lepäämään heti jos voimat alkavat loppua. Sellainen päätös on paljon helpompi tehdä kun tietää mistä voimien loppuminen johtuu, ja ettei väkisin treenaaminen ainakaan auta asiaa. En turhan takia viitsi rasittaa itseäni liiaksi kun ei ole kunnon tietoa mistä anemia johtuu, saatan olla tietämättäni ihan oikeastikin sairas. Huomenna saan tietää mitä veriarvot ovat viime viikolla näyttäneet, sitten näkee imeytyykö rauta ollenkaan. Voinnissa en ole huomannut mitään muutosta.