lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kuukausiraportti 6/2012

Menipä tämä kuukausi ihan uskomattoman nopeasti! Tässä kiireisen kesäkuun yhteenveto:

Puolimaraton:
Ei mitään uutta tästä. Muutaman todella hyvän ja ihanan juoksutreenin sain tehtyä ja juoksunopeus on kovasti noussut. Veriarvotkin alkavat jo olla aika lähellä normaalin rajaa. Juhannuksesta asti olen ollut flunssassa, mutta olen optimistinen syksyn puolimaratonin suhteen. En ole vielä lyönyt lukkoon mihin tapahtumaan menen sen kipittämään, mutta uskon vakaasti juoksevani sen tämän vuoden aikana. Nyt vaan odottelen viimeistenkin flunssaoireiden hiipumista että uskallan taas treenata.

20 lajia:
Ei mitään uutta kesäkuussa, saldo tältä vuodelta on edelleen 15. Kuudessa kuukaudessa pitäisi kerätä vielä viisi lajia, se ei tunnu ihan ylivoimaiselta tehtävältä. :)

180 päivää:
Kesäkuussa liikuntapäivät jäivät ihan oikeasti vähiin. Kaikkea muuta säpinää vaan oli niin paljon etten voinut venyä joka paikkaan ja viimeisellä viikolla flunssa aiheutti lepoa. Tästä tuli tähän mennessä ylivoimaisesti vuoden hiljaisin kuukausi, liikuntapäiviä kertyi 8. Ensimmäisen vuodenpuolikkaan aikana on tullut liikuttua 93 päivää, joten tahmeasta kesäkuusta huolimatta koko vuoden tavoite etenee ihan sopivaa tahtia.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Juhannusflunssa

Niin rauhallinen kuin kaupunkijuhannukseni olikin, olen ilmeisesti onnistunut palelluttamaan koipeni ja sitä kautta hankkimaan flunssan, kuten aina kun jalkojani palelee. Olo on nimittäin ollut pari päivää aika puolikuntoinen, taitaa olla vähän lämpöä ja nyt on poskionteloissa epäilyttäviä tuntemuksia. Ei siis mitään uutta, eihän tässä viime aikoina ole mitenkään liikaa tullut oltua terveenä. Liikuntatauko alkaa olla ihan pysyvä tilanne, harmittaa ihan vietävästi. Varsinkin kun nyt juokseminen on tuntunut niin hyvältä. Eihän tällainen pieni flunssa toivon mukaan kauan kestä, kunhan maltan levätä pari päivää. Tuntuu vaan siltä etten ikinä pääse treenaamaan kunnolla kuin pari viikkoa putkeen, sitten tulee aina jokin takapakki.

Vaihteeksi sohvalla makoillessani olen kuluttanut aikaa tutustumalla uuteen puhelimeeni. Jos teksti on omituista tai sen joukossa on täysin asiaankuulumattomia sanoja, ei syytä huoleen. En ole tullut hulluksi, kirjoitan vaan blogger-sovelluksella ja Swype-näppäimistöllä, joka osaa arvata sanoja aivan uskomattomalla tavalla. Valitettavasti nakkisormeni tekevät hommasta Swypelle välillä hieman liian vaikeaa, minkä seurauksena tekstiin saattaa päätyä astetta erikoisempia sanoja. Esimerkiksi äskeisestä "uskomattomasta" tuli ensin ydinvoimaa ja ostoslistaltani löytyi pastillien sijasta xylitolpsykologeja...

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kaupunkijuhannus

Hyvää juhannusaattoa kaikille lukijoille! Vietän omaan perinteiseen tapaani vastanrannankiiski-juhannusta, eli olen kaupungissa. Sain Miehen seurakseni tänne lounaisnurkkaan (hän jäi kesäksi asumaan Helsinkiin ja vietämme siis tämän kesän eri kaupungeissa) ja aiomme nauttia tyhjästä kaupungista. Minusta on ihanaa olla juhannuksena kaupungissa, kun kerrankin on hiljaista ja autiota. Mökille voi mennä koska tahansa ja siellä on aina yhtä rauhallista, kaupungissa tätä pääsee kokemaan harvoin.

Liikunnassa on nyt taas hieman hiljaisempaa. Taisin aloittaa juoksemisen liian innokkaasti ja rankasti, sillä jalkani on nyt ärtynyt. Pohkeen alaosa tuntuu ikävältä ja saman jalan jalkateräkin tuntuu juostessa oudolta. Pidän siis nyt vähän taukoa ja annan jalan toipua, eihän tässä ole mikään kiire mihinkään. Vietän juhannuksen leppoisasti piknikkien ja loikoilun merkeissä ja palaan juoksupoluille kun jalkani on saanut levätä. Nyt tuntuu että maltan kyllä odottaa, koska tiedän jo kuinka hyvältä juokseminen tuntuu sitten kun on kunnossa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Juokseminen on onnea

Ihanaa, juokseminen alkaa tuntua siltä miltä pitäisikin. Tänään aamupäivällä kävin tunnin lenkillä, jonka loppupuolelle sisällytin muutaman intervallin. Jalat tuntuivat kevyiltä ja voimakkailta. Uskomatonta ajatella miltä ne tuntuivat ennen anemian löytymistä ja kuinka en heti tajunnut että jotain on pakko olla vialla. Juoksunopeuskin on kasvanut huomattavasti, jo nyt keskinopeuteni on noussut huonoimpaan vaiheeseen verrattuna melkein 1,5 km/h.

Juokseminen on toisestakin syystä kivaa. Minulla on uusi rakas, nimeltään Samsung Galaxy Pocket. Halusin juuri tuon, koska se on riittävän pieni että sitä voi pitää mukana lenkkeillessä ja ties missä, mikään valtavan iso puhelin ei tulisi minun käytössäni kuuloonkaan. Ensi töikseni ostamisen jälkeen latasin siihen Sports Trackerin ja lenkit tuntuvat nyt paljon mielekkäämmiltä. Tuossa puhelimessa oikeasti toimii GPS (vanhassa nokialaisessanihan se ei toiminut kuin vahingossa) ja näen reaaliajassa nopeuteni. Lisäksi voin rauhassa tutkia kaikenlaisia uusia metsäpolkuja miettimättä miten saan reitin mitattua kartasta, kun nyt se tulee mitattua automaattisesti vaikka menisin missä ryteikössä. Eksymistäkään ei tarvitse miettiä, sillä tuo piirtää kartan josta näen reittini ja voin siitä suoraan tarkistaa mihin suuntaan olen menossa.

Väliaikaisiin kotiseutuihin tutustuminen on siis oikein hyvässä mallissa niin lenkkeilyn kuin muunkin arkielämän osalta. Täytyy tunnustaa että viihdyn paremmin kuin olisin ikinä uskonut, en pitäisi mitenkään mahdottomana että jäisin ihan pysyvästi majailemaan tänne maamme kauniiseen lounaisnurkkaan.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Jalkatreeni + 2 päivää

Toissapäivänä tein pitkästä aikaa salitreenin. Olin ajatellut että aloittaisin ahkeramman treenaamisen kun Hb ylittää 100. Viime mittauksessa se jäi pikkuisen tuon alle, mutta luulisin että nyt se on kivunnut ihan hyvin tuon rajan yli, koska ainakin tähän asti sen nousu on ollut ihan tasaista. Olen suunnitellut itselleni jo aikaa sitten uuden kolmijakoisen saliohjelman. Nyt kun salitauko venähtikin odotettua pitemmäksi, en enää muistanut mitä olen joillakin lappuun kirjoittamillani liikkeillä tarkoittanut ja olisi pitänyt tarkistaa liikkeet treenikirjoista (jotka ovat tietenkin Helsingissä, kun itse olen Turussa). Jalkatreeni oli kuitenkin selkeä, joten se sai kunnian aloittaa.

On jokseenkin käsittämätöntä miten mahdotonta on aloittaa tauon jälkeen rauhallisesti. Treeni tuntui ihan hyvältä, joten tuli tehtyä ihan kohtuullisen raskailla painoilla. Olisi pitänyt muistaa että salitreenin liian rankan aloittamisen jälkeen on ensimmäisen päivän vähän jumissa ja toisena päivänä melkein liikuntakyvytön. Eilisen päivän vielä pärjäsin, vaikka kävelinkin vähän kuin ankka. Viime yönä sitten alkoi tosissaan tuntua että olisi kannattanut ottaa kevyemmin. Heräsin aamuyöllä lihasten poltteeseen ja kesti ikuisuus ennen kuin sain nukuttua velä vähän. Tuntui kuin jalat olisivat olleet liekeissä. Tämän päivän aikana tuo tunne on onneksi alkanut helpottaa, varsinkin kun en ole joutunut istumaan kovin pitkiä aikoja paikallani. Aika hurjalta se tuntui, enkä keksinyt mitään mikä siihen olisi helpottanut. Mitään jäägeelejä meillä ei tietenkään ole, enkä usko että sellaisen käyttö olisi muutenkaan varsinaisesti helpottanut nukkumista.

Jos pitää hakea jotain positiivista aamuyöllä jalat tulessa kärvistelystä niin olihan se ihan opettavaista, tuli ainakin selväksi mihin lihaksiin tuo treeni vaikuttaa. Sain nyt selviteltyä ne unohtamani liikkeet muiden päivien treeneistä ja huomenna ajattelin käydä tekemässä seuraavan treenin. Toivottavasti tästä kokemuksesta viisastuneena osaan ottaa vähän kevyemmin.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kuukausiraportti 5/2012

Plaaah, nyt tökkii. Tässä edellisiin raportteihin verrattuna nihkeä tilannekatsaus:

Puolimaraton:
En juossut HCR:ää, en. Veriarvojen kanssa tuli painittua ja juoksu vaihtui kävelyyn. Olihan se ihan lohdullista että hitaaseen vauhtiin oli jokin oikeakin syy ja ettei ole normaalia että jalat painavat niin paljon. Nyt alkaa Hb lähestyä sataa ja askel nousee jo aivan eri tavalla, innolla odotan miltä juoksu tuntuu sitten kun Hb on oikeasti normaali. Vielä 30 pinnaa ylöspäin, onhan sellaisella pakko olla iso vaikutus. Kovin montaa kertaa en ole juossut, sen verran kuitenkin että olen jo nyt huomannut selkeän eron. Uusi yritys puolimaratonista sitten syksyllä, toivottavasti pääsee kesällä treenaamaan täysiverisesti. :)

20 lajia:
Toukokuussa kuvaan astui rullaluistelu. Yksi uusi laji siis, yhteensä alkuvuodelta on kasassa 15 lajia.

180 päivää: 
Kuvittelin jotenkin ettei toukokuussa olisi kertynyt paljon yhtään liikuntapäiviä, kun tuntuu että motivaatio oli aivan hukassa. Kuun lopussa muutin vielä kesätöihin toiseen kaupunkiin ja uusiin maisemiin ja työrytmiin totuttelu tuntuvat vieneen kaikki mehut. Tilastosta näkyvät faktat ovat kuitenkin positiivisempia kuin omat mielikuvani. Olin aika äimissäni kun laskin että pitkien kävelylenkkien ja muutaman rullaluistelukerran avulla toukokuussa kertyi 14 liikuntapäivää, siis vain yksi päivä vähemmän kuin keskimääräinen tavoite. Ja tämä siis oli se ihan minimi jolla sain itseni hillittyä hyppimästä seinille, pää olisi tahtonut enemmän liikuntaa. Olihan tuo tietysti matalatehoista, mutta on se silti kova saavutus että laiskojen vuosien jälkeen elimistö on vihdoinkin hyväksynyt liikunnallisen elämäntavan normaalitilanteeksi ja että 14 päivää kevyttä liikuntaa tuntuu siltä kuin ei olisi edes tehnyt mitään.