sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Puolimaraton: check!

Pääkaupunkijuoksu läpäisty ja vihdoinkin sain sen puolimaratonin pois kummittelemasta. Oli sen lykkääntyminen jo ihan tarpeeksi rassannutkin kun tarkoitus oli juosta se jo toukokuussa.

Aika lailla odotuksieni mukaan meni, rauhallisesti ja tasaista tahtia. Ensimmäiset n. 3 km otin alkuverryttelyn kannalta ja menin sellaista vauhtia kuin hyvältä tuntui. Tuon jälkeen huomasin että nopeus alkoi nousta vaikken tehnyt sen eteen mitään, jalat lämpenivät siis. Tuon jälkeen ohittelin ihmisiä aika tasaista tahtia. 16 kilometriin asti kaikki sujui ihan hyvin, sitten pohkeet menivät jumiin. Loppumatka oli vaikea. Pari kertaa yritin kävellä, mutta se jumitti pohkeita vielä pahemmin joten pakko oli vaan hölkätä. Vauhti oli sellaista hissuttelua että kaikki matkan aikana ohittamani juoksijat taisivat mennä siinä ohi, mutta minkäs sille voi kun ei vaan pääse reippaammin. Loppuajaksi tuli 2.34, ihan odotuksien mukainen aika.

Maaliintulon jälkeen olikin sitten hankalaa, jalat olivat niin ikävän tuntuiset etten tiennyt miten päin olisin. Hieroin niitä, liikuskelin ja napsin tarjolla olleita välipaloja (suolakurkku on maailman parasta) niin vähitellen ne rauhoittuivat. Epäilyttää kyllä pääsenkö huomenna sängystä ylös, sen verran kankeasti liikun jo nyt.

Reitti oli kiva, metsän keskellä ulkoilupolulla koko matka. Juomapisteitä olisin toivonut hieman useamman, niitä oli matkan varrella vain kolme ja väleissä ehti tulla kunnolla jano. Sää oli mukava, aurinkokin näyttäytyi useampaan otteeseen.

Ensimmäinen uudenvuodenlupaus on nyt sitten lunastettu. 1 down, 2 to go.

Äääk!

Tänään se totuuden hetki sitten on. Taivas on harmaa ja vettä sataa, mutta sadetutkan mukaan sen pitäisi kyllä väistyä ennen puolimaratonin alkua. Panikoin että muistanko ottaa mukaan kaiken tarpeellisen ja että kestävätkö jalat, koska jalkaongelmat ovat olleet niin kovasti kiusana. Vaan turhapa sitä kai on panikoida, kestävät jos kestävät ja jos eivät niin ei siihenkään ehkä ihan koko maailma lopu. Viime hetken valmisteluina vaihtelen vielä mukaan tulevaa musiikkia, ettei soitin ole täynnä kaikkea mikä ei yhtään sovi tilanteeseen.

Jännittää!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Geokätköilyä

Vaihtelu virkistää, sanotaan. Olen aina tykännyt metsässä rymyämisestä ja eilen päätin hetken mielijohteesta ja pienen googlettamisen seurauksena lähteä kokeilemaan millaista on geokätköily. Hetken aikaa siihen meni että sain rekisteröidyttyä tarpeellisille sivustoille ja setvittyä miten saan kännykkäni tulkitsemaan koordinaatteja jokseenkin oikein.

Ensimmäiseksi valitsin kotini lähellä olevan helpoksi mainitun kätkön. Hetken aikaa sain pyöriä edestakaisin sitä etsiessäni, varsinkin kun en ollut ihan varma mitä pitäisi osata katsoa. Lopulta se kuitenkin löytyi melko kivuttomasti. Tästä rohkaistuneena päätin yrittää muitakin kätköjä ja siihen se helppous sitten loppuikin. Seuraavan kätkön olisi pitänyt olla helppo, mutta en vaan löytänyt sitä vaikka vihje oli ihan päivänselvä ja seisoin varmasti ihan kätkön vieressä. Lopulta annoin periksi ja lähdin seuraavalle kätkölle, joka olikin mainittu hankalammaksi. Kävin vähän vilkuilemassa sitä, mutta en tuhlannut siihen kovinkaan paljon aikaa koska tiesin etten osaa katsoa ympäristöä yhtään sillä silmällä.

Tässä vaiheessa ilta oli jo pimentynyt. Päätin jättää tuon hankalan paikan ja käydä katsomassa kotimatkallani olevaa kätköä, jonka pitäisi olla ihan helppo peruskätkö. Tuo sijaitsi metsässä vilkkaiden kävelyteiden vieressä ja minulla oli taskulamppu, joten olin optimistinen että ihan hyvin sinne voi mennä. Löysin itse paikan helposti ja aloin taskulampun kanssa etsiskellä kätköä. Nettikommenteissa tuota oli pidetty ihan mukavana ja mielenkiintoisena kätköpaikkana, vaikkakin vähän sotkuisena. Taskulampun valossa ensimmäisenä silmiini osui kuitenkin nuotiopaikka ja erinäistä huumeidenkäyttövälineistöä. Pimeässä metsässä tuo oli juuri se viimeinen pisara, ja tuossa vaiheessa päätin että itsetuhoisten hommaa koko harrastus, minä lähden kotiin.

Ehkä tuo voisi olla ihan mukavaakin jossain vähän rauhallisemmalla paikalla,mutta tämän kokeilun perusteella luulen että suunnistus olisi kuitenkin enemmän minun tyyliseni laji. Pidän metsässä viipottamisesta mutta kaiken maailman lahonneiden oksien näpeltäminen ja käsien työntäminen kallionkoloihin ei tuntunut kovin miellyttävältä, puhumattakaan tuosta viimeisen rastin sijainnista. Minulla on selvästikin hiukan erilainen käsitys "mukavasta" ja "vähän sotkuisesta" kuin lajin harrastajilla. Varmaan käyn vielä joskus kokeilemassa uudestaan, mutta ei tuo ihan niin koukuttavaa ollut kuin mitä nettisivuilla varoiteltiin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Vähiin käy ennen kuin...

...vielä vähemmäksi. Nyt on siis puolimaratonia edeltävän hissuttelun aika. Sääret ovat pikkuisen kipuilleet juoksemisesta viime aikoina, joten voi olla että käyn koko viikolla vain jonkun ihan pienen vetristelylenkin ja muuten annan niiden levätä. Uimassa voisi kyllä käydä niin ei jämähdä ihan kokonaan. Ja koulumatkat ajan pyörällä joten tuleehan siinäkin liikuttua. Ei kuitenkaan mitään kovin rankkaa etten väsytä itseäni turhaan.

kuva täältä

Fiilikset ovat ihan hyvät, liikunta on tuntunut hyvältä ja kevyeltä. Vauhti ei edelleenkään ole mitään kovin huimaa mutta ainakin tuntuu juostessa siltä että jaksaisin vaikka loputtomiin. Se on aika uskomaton tunne. Olen hyvin luottavainen että sunnuntaina pääsen kuittaamaan tuon vihdoinkin tehdyksi ja sitten pääsen treenailemaan enemmän kaikkea muuta, uintia ja salia ja sellaista.

PS. Suuret onnittelut niille jotka eilen Espoon Rantamaratonilla ylittivät itsensä!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Fitness Fusion

Tänään yksi uudenvuodenlupauksistani siirtyi taas yhden askeleen lähemmäs, kun tutustuin uuteen (siis itselleni uuteen) ryhmäliikuntatuntiin. Kävin nimittäin kokeilemassa Elixialla pari vuotta pyörinyttä FitnessFusionia. Elixian nettisivujen kuvaus tunnista on seuraavanlainen:
East Meets West! Fitness Fusion–tunti on 55min kokonaisuus, joka sisältää vaikutteita joogasta ja pilateksesta. Kehonhallintaan ja henkiseen hyvinvointiin keskittyvä tunti käyttäen tasapaino– ja voimaliikkeitä.
Henkisestä hyvinvoinnista en tiedä (samalla tavalla tuo siihen vaikutti kuin kaikki muukin vastaava liikunta), mutta muuten tuo ainakin oli juuri sitä mitä lupasikin. Tunnilla tehtiin joogan ja pilateksen tyyppisiä liikkeitä jatkuvana nauhana, liikkeessä oltiin melkein koko ajan ja hiki tuli vaikka homma sinänsä olikin rauhallista. Hengitykseen ei tällä tunnilla juurikaan kiinnitetty huomiota (kunhan vaan muistutettiin silloin tällöin että sitäkin kannattaa tehdä), mutta itseään kehotettiin kuuntelemaan, omia taukoja sai pitää jos siltä tuntui ja monista liikkeistä oli erilaisia versioita sen mukaan minkä itse tuntee hyväksi. Tunti sisälsi esikuviensa tyylisiä voima- ja tasapainoliikkeitä ja niiden lisäksi ihan kohtuullisen paljon venyttelyä ja kaikennäköistä selän ja muidenkin ruumiinosien notkistelua.

Aika lailla näin, tosin hännän taivuttelu jäi vähän vähemmälle huomiolle :)

Monipuolinen kevyempi tunti siis. Minusta tuntuu että jos pilateksesta olisi vähän dynaamisempaan suuntaan viety versio niin se olisi juuri tämä.

Jos ei ole minkäänlaista pohjaa joogasta tai pilateksesta, kannattaa käydä niissä ensin, koska tällä tunnilla liikkeiden tekniikkaa ei käyty läpi. Ilman aikaisempaa kokemusta homma voi mennä aika satunnaiseksi sutimiseksi ja voi olla vaikeaa hahmottaa millä lihaksilla olisi tarkoitus tehdä mitäkin. Toimii tuo toki aloittelijoillekin, ei ollut mitenkään vaikeasti seurattava tunti eikä vaatinut mitään ihmeellistä kuntoa. Sanoisin kuitenkin että tuosta saa enemmän irti jos on jonkunlaista pohjaa. Ihan suositeltava tunti palauttavana liikuntana ja sopii erityisesti niille joilla menee hermo pilateksen tyyppisillä hitailla tunneilla, mutta jotka kuitenkin tahtoisivat tuollaista keskivartaloa notkistavaa ja vahvistavaa liikuntaa.

torstai 13. syyskuuta 2012

Treenimusiikkia á la 90's

Vietin teinivuoteni suurimmalta osin 90-luvulla ja siitä syystä kyseisen ajan musiikki on edelleen kovin lähellä sydäntäni. Ysärimusiikin joukosta löytyy oikein kelpoa treenimusiikkia (tai sitten ne tehoavat vai minuun koska nostalgia saa minut unohtamaan treenin rankkuuden). Tässä joitakin ainakin itselläni toimivia treenibiisejä:

Captain Jack: Captain Jack


Leila K: Electric


Babylon Zoo: Spaceman


Scatman John: Scatman


Sash!: Equador


Faithless: Insomnia


Hanson: Where's the Love

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Jalat vie ja järki luovuttaa

Tänään juoksin runsaan tunnin peruskuntolenkin. Syke ja kulutus jäivät vähän arvailujen varaan, sillä sykemittarista hukkui signaali puolivälissä. Siihen asti se oli vähän väliä huomautellut että syke nousee liian korkeaksi ja luulen että lenkin loppupuoliskolla se nousi ihan huoletta liian ylös, kun ei enää ollut laitetta joka sitä olisi vahtinut. Yritin kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti, joten ei kai se niin kovin draamaattista ole vaikka se syke olisi pikkuisen noussutkin, ei se ainakaan ihan holtittoman ylös päässyt. Heitin sykevyön pesukoneeseen heti lenkiltä tultuani, olen ollut vähän turhan laiska pesemään sitä ja siksi se varmaan nyt heittäytyi lakkoon.

Juoksu tuntui todella hyvältä. Fiilistelin vaan sitä tunnetta kun jalat vaan vievät ja jossain vaiheessa huomaa ettei ole ajatellut mitään pitkään aikaan. Uskomattoman rentouttavaa. Lenkin aikana satoi kevyesti mutta eipä tuokaan mitään haitannut, en juurikaan edes huomannut sitä enää vauhtiin päästyäni. Kovasti oli porukkaa shortseissa ja t-paidassa juoksentelemassa tuolla, ei siis tainnut se pikkuinen sade haitata muitakaan.

Lenkkimusiikki voisi tällaisena päivänä olla vaikkapa hyväntuulista Tiktakia:



(jos video ei toimi niin pahoitteluni, tuli liitettyä tuo vähän eri tavalla kuin normaalisti. Jos tuo nyt ei jollakulla näy niin kyseessä on siis Tiktakin Mutta mä rakastan sua)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Pitkis ja energiageeli

Puolimaratonin lähestyessä kovaa vauhtia kävin tänään viipottamassa toisiksiviimeisen pitkiksen ennen sitä (ainakin toivoisin että saan vielä yhden juostua ennen h-hetkeä). 14 kilometriä tuli taivallettua, ei siis mikään ihan huippupitkä mutta ihan sopiva. Jaloissa riitti virtaa vaikka kuinka ihan loppuun asti, tietää hyvää sitä ajatellen että kolmen viikon päästä siihen pitäisi tulla vielä 7 km lisää.

Ravitsemuspuoli ei mennyt ihan täydellisesti. Toki siinä mielessä sujui, että sitä energiaa tosiaan oli, muuten vointi ei vaan ollut kovin huippu. Heti aluksi oli jo hiukan huono olo. Napsin vähän suklaata alkumatkasta ja se paransi oloa ja sai askeleeseen lentoa. Minulla oli kokeeksi mukana myös yksi geelijuoma, kun en ole sellaista koskaan ennen käyttänyt. Ei tainnut olla ihan minun juttuni, otin sitä runsaan tunnin jälkeen ja tuli ihan kamalan huono olo vaikka en todellakaan juonut koko juomaa. Pitää ehkä kokeilla uudestaan joskus kun ei ole jo valmiiksi vähän huono olo, jospa tuo sitten toimisi paremmin. Energiaa se tuntui kyllä antavan ja meni alaskin helposti, siinä mielessä se olisi ihan hyvä eväs puolimaratonille, kunhan vatsakin hyväksyisi sen.

Tässä siis taas muistutuksena miksi juomat ja sellaiset kannattaa testata ennen kisaa eikä vasta itse tapahtumassa.

Huomenna on sitten taas paluu arkeen ja kouluun. Saa nähdä kuinka ehtii ja jaksaa liikkua, koska luvassa on aika kiireinen syksy. Toivottavasti jaksan, koska siitä saakin sitten niin paljon energiaa.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Samsung Galaxy Pocket

Tänne blogiin on tultu monta kertaa googlettamalla Galaxy Pocketia, joten voisin sanoa siitä muutaman sanan.


Ihana. Toimiva. Sopiva.

Ja jos sitten vähän pitemmälti kertoisin, niin ostin tuon tosiaan lähinnä GPS- ja MP3-käyttöön. Halusin aika pienen puhelimen enkä oikeastaan olisi halunnut kosketusnäytöllistä, mutta nopeasti tuohon on tottunut. Ei tuo kovin paljon pienempi ole kuin vaikka iPhone, mutta vähän kuitenkin. Tykkäisin vielä pienemmästä puhelimesta, mutta ei löytynyt muita kivoja malleja kuin noita kosketusnäytöllisiä eikä niitä saa tuon pienempinä, joten sillä mennään.

Edellisen puhelimeni kanssahan minulla oli vaikeuksia GPS:n kanssa, lähinnä se ettei se toiminut. Tämän kanssa ei ole ongelmia ollut, toimii ihan nappiin. Pystyn aina vilkaisemaan pikaisesti kartasta että mihin jokin tie johtaa tai mihin suuntaan pitää mennä, erittäin hyödyllistä sekä lenkkeillessä että muuten vaan kaupungilla viipottaessa. Sports Tracker on aina käynnissä lenkeillä ja kirjanpito matkoista, ajoista, reitistä ja nopeuksista tapahtuukin sillä ihan itsestään. Nyt sykemittarin hankittuani lisään vaan sykkeet itse jälkeenpäin, muuten saan kaiken valmiiksi mitattuna. Ja jos eksyn kesken lenkin, voin vilkaista kartasta että missäpäin olen juoksennellut ja miten pääsen takaisin kotiin.

Musiikkisoitinkin on oikein mainio. Perushommat onnistuvat, siihen saa tehtyä soittolistoja ja sen kummempaa en oikeastaan kaipaakaan.

Kamera ei ole mikään kovin huippu, mallia sillä otetuista kuvista on vaikkapa täällä.

Ihan riittävän pieni.
Koska olen oikein kömpelö, olen tehnyt puhelimelle myös iskukokeita. :) Se ei ole moksiskaan asfaltille putoamisesta, vähän tulee naarmuja kuoreen ja joskus on lähtenyt takakansi ja akku irti, mutta kokoamisen jälkeen se toimii ihan normaalisti. Näytölle ei ole käynyt mitään vaikka siinä ei ole mitään suojusta (nyt tämän kirjoitettuani alkaa mietityttää kerjäänkö väkisin ongelmia, tällä kömpelyydellä ehkä kannattaisi hankkia puhelimen ympärille jonkunlainen suojus...).

Miinuspuolia on tullut vastaan kaksi. Ensimmäinen on se ettei puhelimen sivussa olevaa äänenvoimakkuuden säätöä saa lukkoon (ainakaan en ole keksinyt miten se tapahtuu) joten painelen sitä aina vahingossa, varsinkin jos juoksen puhelin kädessä. Toinen ongelma tuon kanssa on ollut se, että puhelua puhuessa näytön lukitus aukeaa kun näyttöä napauttaa kaksi kertaa ja olen ilmeisesti onnistunut pari kertaa tekemään niin vahingossa poskella. Itse en huomaa mitään, mutta vastapuoli kuulee ihmeellisiä piippauksia kun painelen vahingossa näyttöä. Pidänkin nykyisin puhelinta vähän kauempana etten tökkisi sitä vahingossa.

torstai 6. syyskuuta 2012

Yhden lajin kokoinen unohdus

Siis mitä ihmettä? Tajusin yhtäkkiä että uudenvuodenlupauksia seuratessani olen täysin jättänyt huomioimatta pyöräilyn! Olen pyöräillyt kesän aikana vaikka kuinka paljon. Jotenkin se on vaan jäänyt. Tänä vuonna onkin siis kasassa jo 16 lajia!

Tämä tuli mieleen kun kävin tänään 1,5 tunnin pyörälenkillä. Tarkoitus oli käydä hakemassa tavaroitani isältäni ja pidensin lenkkiä sen verran kuin hyvältä tuntui, jotta sain vähän enemmän liikuntaa. Mukavaahan tuo oli, vaikka paremmalla polkupyörällä homma tuntuisi aika paljon sujuvammalta. Pyöräni on aika raskas ja ajelen sillä silloin tällöin kaiken maailman ryteiköissä, joten renkaatkin ovat sen mukaisesti leveät ja pitävät. Maantieajossa tuota saa sitten pusertaa eteenpäin (positiivisena puolenahan tässä on että saa kunnon treenin...). Ajoasentokaan ei ole mikään kaikkein mukavin, mutta mitäpä siitä. Sain ainakin hien pintaan ja näin maisemia ja vaihtelua. 

Huomenna sitten taas juoksemaan ja ehkä fiiliksen mukaan jotain muutakin treeniä.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kuukausiraportti 8/2012

Puolimaraton:
Vähän masentavaa toistaa itseäni jatkuvasti, mutta tätä ei ole edelleenkään juostu ja treeni ei ole edennyt toivotulla tavalla ja mitä muuta minä olenkaan edellisinäkin kuukausina tästä sanonut. Mutta sen voin kertoa että nyt on sellainen kiukku tästä aiheesta päällä, että kuukauden päästä tässä kohdassa kyllä pitäisi lukea että tehty on. Pääkaupunkijuoksu on 30.9 ja sinne on tähtäin.

20 lajia:
Ei uusia lajeja, viidellätoista mennään edelleen.

180 päivää:
14 liikuntapäivää sain kasaan elokuussa. Kokonaissaldo tältä vuodelta on 121, yllättävän hyvin aikataulussa siis edelleen. Täytynee asettaa ensi vuodelle vähän kovempi tavoite.

Niskasta kiinni, osa 2

Nyt seuraa valittamista mitättömyyksistä. Tiedän että pienet on murheet, mutta joskus nämäkin höyryt täytyy vaan päästää ulos.

Miten voi ihminen rikkoa itseään jollain äärimmäisen pienellä ja ärsyttävällä tavalla koko ajan? Edellisessä postauksessa mainittu nahkojen rullalle vetäisy parani hitaasti (siinä on vieläkin rupi, mutta enää se ei ole kipeä) ja kun se alkoi olla parempi, toisen pohjelihaksen alaosa meni niin jumiin etten pystynyt edes kävelemään normaalisti muutamaan päivään. Tuon helpottaessa edes vähän pystyin uimaan, mutta sitten repäisin luomen auki ja uimapuku hankasi sitä niin ettei sen kanssa oikein voinut uida. Ja tämän jälkeen sitten sain toisen korvan tukkoon niin etten kuullut mitään moneen päivään ja sen puhdistaminen vaati kolme erillistä käyntiä työterveydessä. Ja nyt on sitten tasapainoaisti hiukan hukassa viimeisellä kerralla tehdyn korvan huuhtelun jäljiltä ja lisäksi tuo korva on edelleen aika arka.

Tästä seurauksena on nyt sitten se, että tuon ensimmäisen nilkkaongelman jälkeen olen käynyt ainoastaan uimassa pari kertaa ja kerran salilla treenaamassa yläkroppaa, siinä ovat olleet liikuntani. Nyt tuntuu siltä että olen taas sen verran ehjä (korva on vähän kipeä ja välillä huimaa, mutta muuten kaikki alkaa olla jees) että tänään on päästävä juoksemaan. Juu, myönnän kyllä että olisin pysynyt jotenkin liikkumaan ja että osittain kysymys oli vaan motivaation puutteesta, tuntui että ihan turhaa yrittää mitään kun heti tulee jokin pieni ongelma joka kuitenkin estää senkin lajin harrastamisen.

Onhan tuohon liikkumattomuuteen vaikuttanut sekin, että minulla oli viimeinen työviikko ja muutenkin viimeinen viikko Turussa ja oli aika paljon asioita tehtävänä, en olisi kovin hyvin ehtinytkään. Nyt olen taas kotona Helsingissä ja edessä on normaalia opiskelijan arkea. Tavallaan helpotus että pääsee taas asumaan omassa kodissa, mutta toisaalta harmitti lähteä Turusta ja työpaikasta koska viihdyin siellä niin valtavan hyvin.

http://weheartit.com/entry/36459338/via/foryouyouyou

Nyt siis: tässä on niska ja tässä olen minä, joka otan siitä kiinni. Lenkkarit jalkaan ja ulos.