lauantai 28. heinäkuuta 2012

Oho, kesä tuli

Tämä kesä on ollut säiden puolesta niin tahmea ettei kroppa näköjään osaa oikein toimia kun yhtäkkiä onkin lämmintä. Tänään oli suunnitelmissa juosta 1,5 tunnin lenkki. Yritin pitää sykkeen peruskuntoalueella, mutta helle ei tehnyt siitä ihan helppoa. Vauhtini oli normaalia kävelyvauhtia hitaampaa ja silti ylämäet saivat sykkeen nousemaan liikaa. Olin ottanut vesipullon mukaan, mutta puolen tunnin kohdalla siitä oli enää muutama lämmin pisara jäljellä ja silloin totesin ettei tänään ole sittenkään pitkän lenkin aika. Käännyin siis kotiinpäin, lenkin kokonaispituudeksi tuli 45 minuuttia enkä päässyt siinä ajassa edes viittä kilometriä.

Mikään dramaattinen luovutus tämä ei ollut, vaihdoin pitkän lenkin päittäin seuraavan treenin kanssa ja juoksen sen siis seuraavalla kerralla. Sen verran täytyy kuunnella itseään ettei mitään lämpöhalvausta ja nestehukkaa mene hankkimaan. Treeniaikaa on ihan riittävästi jäljellä, olen aika vahvasti kallistunut puolimaratonin juoksemiseen syyskuun lopussa.

Liikuntainto ei siis ole ihan yhtä huonossa jamassa kuin bloginkirjoitusinto. Kieltäydyn nyt ottamasta tästä mitään paineita, minun blogihan tämä on. Onhan sitä kesällä muutakin tekemistä, joten tästä eteenpäinkin mennään sillä päivitystahdilla mikä sattuu hyvältä tuntumaan.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kyllä vaan, olen juossut

Siitä se sitten lähti, se juoksumotivaatio. Sunnuntaina juoksin ensimmäisen kympin sitten keväisen sairastumiseni. Vauhti oli mitä oli, hidasta köpöttelyä, mutta herkästi se syke edelleen nousee. Laitoin sykemittarin hälyttämään jos syke ei pysy pk-alueella ja tuntui että se huuteli koko ajan. Tuosta hidastelusta oli kuitenkin se ilo, että kympin täyttyessä olin ihan hyvävoimainen ja olisin jaksanut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Sain siitä ihan uudenlaista uskoa puolimaratontreeniin.

Eilen annoin koipien levätä. Tänään ajattelinkin sitten pitää vähän kovemman treenipäivän, koska en luultavasti pääse seuraaviin pariin päivään kunnolla liikkumaan. Kävin aamulla ennen töitä juoksemassa vauhtikuntolenkin, kymmenen minuuttia verryttelyä ja puoli tuntia juoksua. Ei siinäkään päässyt juoksemaan samanlaisia vaihtoja kuin vielä viime vuonna, mutta eri haittaa kun tietää tilanteen etenevän koko ajan oikeaan suuntaan. Nyt olen matkalla kuntosalille, käyn treenaamassa yläkropan niin voin sitten hyvillä mielin ottaa pari päivää rennommin.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Käännös parempaan, mars!

Kävin lenkillä. Pakkohan se oli kun olin niin täällä julistanut. Juoksin intervalleja ja sykemittarin avulla sain aivan uuden käsityksen tuostakin. Vaikka kuinka olen aina kuvitellut osaavani juosta oikeaa vauhtia (tai ehkä liian hiljaa), todellisuudessa juoksenkin liian kovaa. Luulin juoksevani ihan tavallisia intervalleja vauhtikunto-sykkeellä, mutta sykemittari huuteli vähän väliä että syke nousee liian ylös. Toki nuo sykemittarin laskemat rajat ovat arvioituja, eihän se pysty pelkästään laskemalla mitään tarkkoja arvoja arvioimaan enkä ole edes testannut maksimisykettä. Ajattelin tänään ottaa mäkivetoja lenkin loppuun, mutta jalat olivat sen verran väsyneet etten varmaan olisi niillä jaksanut enää spurtata tarpeeksi päästäkseni lähellekään maksimisykettä. Ehkä seuraavalla kerralla.

Mutta siis jee! Vajaa viisi kilometriä taittui matkaa ja jäi hyvä fiilis, taidanpa juosta huomennakin. Lenkin päätteeksi tein vielä punnerruksia. En ole salitreeniäkään tehnyt aikoihin enkä osannut yhtään arvioida missä kunnossa olen, joten päätin tehdä punnerrusohjelman kuntotestin. 16 punnerrusta meni suorin vartaloin. Ihan positiivinen tulos, oletin etten olisi saanut edes noin montaa. En kuitenkaan usko että aloitan punnerrusohjelmaa ainakaan nyt alusta. Olen vieläkin vähän kyllästynyt siihen ja mieluummin yritän palata monipuolisemman salitreenin pariin.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Syyllinen

Tunnustan. Lusmusin tänään lenkillä käynnistä. Tein niin myös eilen. Sen sijaan kävin ostamassa sipsejä ja Daim-kakun ja olen istunut illan sohvalla niiden kanssa.

Tunnustan myös että illat ovat viime aikoina kuluneet näin aivan liian usein. Ja että vyötäröni on alkanut kasvattaa näin kesän kunniaksi ikiomaa uimarengasta.

Enkä oikein tiedä miksi. Juokseminen tuntuu hyvältä, mutta silti en vaan saa lähdettyä riittävän usein. Olen yrittänyt hankkia inspiraatiota uusilla liikuntavaatteilla ja sykemittarilla (josta aion ehdottomasti puhua enemmänkin!) ja saan käytyä lenkillä pari kertaa viikossa, mutta se on todella vähän verrattuna vuoden takaiseen. Itse asiassa se on vähemmän kuin edes viime talven pakkasilla, vaikka nyt juoksukeli olisi ihanteellinen.

Nyt kun olen tehnyt tilanteesta julkisen, uskon että kyllä tämä tästä. En kehtaa jatkaa tätä rataa jos joudun kertomaan siitä täällä. Tänään on liian myöhäistä tehdä mitään tai muuten en saa unta, mutta huomenna aion käydä lenkillä riippumatta siitä miten paljon sataa. Tulen sitten kirjoittamaan siitä tänne, saatte tulla haukkumaan laiskaksi jos en huomenna raportoi lenkkitunnelmia. :)

Eiköhän tuolla lupauksella ala löytyä vähän treenimotivaatiota, paljon vaikeampaa jatkaa tätä herkkujen mussuttamista sohvalla nyt kun on kertonut siitä julkisesti.