sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pientä ja sitäkin ärsyttävämpää

Ja taas kun uskoin että nyt se treeniputki lähtee, onnistuin telomaan itseni. Vielä niin ärsyttävän pienesti, että riepoo olla tuollaisen takia levossa. Sain siis vedettyä nilkasta nahkat rullalle eikä se ole tahtonut umpeutua oikein millään. Kipeäkin se on ja turvoksissa. Nyt, ehkä viisi päivää myöhemmin, se on vihdoinkin umpeutunut. Edelleenkään en voi juosta sen kanssa, koska se on suoraan akillesjänteen kohdalla ja kaikki pohkeen venyttämistä aiheuttava liikunta on ensinnäkin hyvin kivuliasta ja toiseksikin saattaisi vetää ruven uudestaan auki. Olen kyllä tutkiskellut sitä sen verran että kipu vaikuttaisi tosiaan olevan ainoastaan ihossa, ei akillesjänteessä, vaikka se tuntuukin aika laajalla alueella.

Ja niin, ylä- ja keskivartaloahan voin treenata ihan normaalisti, mutta kun tahtoisin juosta! Tahtoisin uida! Tahtoisin tehdä juuri tasan kaikkea mitä en voi tuon takia nyt tehdä! Pyöräillä voisin varovasti jos oli klossipolkimet, mutta tavallisilla polkimilla on vähän turhan suuri riski että jalka lipeää eteenpäin ja lyön juuri tuon kohdan polkimeen. Sellaista kun tulee tehtyä polkiessa vähän väliä, nuo minun pyörän vanhat polkimet ovat sen verran kuluneet.

Voi plääh.

maanantai 13. elokuuta 2012

Varokaa, impiä uimassa!

Hehheh, on taas niin väsynyttä otsikointia ettei ole tosikaan... Impivaaran uimahallissa tuli siis käytyä polskuttelemassa. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyä siitä miten helpolta liikunta tuntuu nyt kun on saanut veriarvot ylemmäs. Vähän väliä tulee sellainen olo että "ai onko tämä näin helppoa". Ei se varmaan niin helpolta tuntuisi jos ei olisi kokenut miltä tuntuu silloin kun on vaikeaa. Kun ei pysty juoksemaan kahta kilometriä putkeen ilman että tulee paha olo ja sata metriä on ihan maksimi mitä pystyy uimaan ilman taukoa. Suhteellista tuo helppous, tänään uin 50 minuutissa 1100 metriä ja olin ihan onnessani kun en joutunut edes kovasti ponnistelemaan tuon matkan eteen. Kummasti sitä oppii arvostamaan pieniäkin parannuksia kunnossa.

Uiskentelin ihan rauhallisesti vapaauintia, yritin keskittyä käsivedon tekniikkaan kun se viuhtoo nyt ihan miten sattuu. Viereisillä radoilla oli uimaseuran treenejä ja tunsin itseni ihan amatööriksi, mutta ei se oikeastaan vaivannut sen enempää. Tiesin tekeväni juuri sellaista treeniä mitä minun tilanteessani juuri nyt kuuluukin tehdä, ei minun kuulu ottaa siitä paineita että muut uivat lujaa ja minä ihan hitaasti. Lähdin vaan uimaan sitä omaa uintia ja tekemään parhaani ja katsomaan mihin se riittää, tai jotain.

Kuljin uimahallille pyörällä, matkaa tulee suuntaansa 4,5 kilometriä. Ei mitään kovin kummoista siis, mutta ihan kiva alku- ja loppuverryttely. Liikunta tulee varmaan tällä viikolla painottumaan enemmän spinningiin ja uintiin ja juoksu saa olla pienellä tauolla, koska viikonlopun pitkiksen jäljiltä toinen sääri ottaa nokkiinsa tärähdyksistä. Toivottavasti tuo on vaan hetkellistä eikä mikään rasitusvamma, olen omasta mielestäni palannut liikunnan pariin niin rauhallisesti ettei ole edes reilua jos jalat siitä huolimatta oireilisivat liian äkillisestä rasituksesta. Nyt välttelen kuitenkin vähän aikaa tärähdyksiä niin eiköhän se siitä.

Hemoglobiinista vielä sen verran että se on mitattu viimeksi ennen juhannusta. Se nousi ihan tasaista tahtia ja oli silloin jo aika lähellä normaalin alarajaa, niin ei koettu tarpeelliseksi tarkkailla sitä ihan koko ajan. Täytynee syyskuun alussa Helsinkiin palatessa käydä taas mittauttamassa. Rautaa olen edelleen mussuttanut sen minkä muistan, harmillisen usein olen unohtanut ja niin ei todellakaan pitäisi minun tilanteessani tehdä. Toisaalta epäilen edelleen että vika olisi jossain muualla kuin ruokavaliossa, mutta sen varmaan näkee sitten kun lakkaa syömästä näin suuria määriä rautaa.

lauantai 11. elokuuta 2012

Pitkiksempi

Olin etukäteen suunnitellut juoksevani tänään 1,5-2 tunnin lenkin. Olin kuitenkin tänään aika epileväinen sen sujumisesta, koska jalkani olivat aika kipeät pari päivää sitten tapahtuneesta ylenmääräisestä korkokengillä kävelystä. Päätinkin edetä tuntemusten mukaan ja jättää lenkin lyhyemmäksi jos siltä tuntuu. Ensimmäiset puoli tuntia mietinkin etten yli tuntia ainakaan juokse, sen verran ikävältä tuntui. Juoksu ei kuitenkaan pahentanut tuntemuksia joten jatkoin rauhassa hynyttämistä ja lopulta tuli tehtyä matkaa tunti ja 40 minuuttia. 

Harvemmin näkee puita jotka ovat hajonneet tästä päästä

Loppua kohden vauhti nousi: jalat turtuivat tai veri alkoi kiertää niissä paremmin eikä enää tuntunut niin kovin kauhealta. Alun hitauden takia matkaksi tuli tuossa ajassa vain 11,5 kilometriä. Olisin voinut kyllä jatkaa pitempäänkin, mutta juoksentelin eri suunnalla kuin yleensä enkä tuntenut reittiä ja tuossa vaiheessa satuin eksymään takaisin kodin lähistölle. Olisi tuntunut vähän hölmöltä jäädä kiertämään korttelia vain siksi että saisin muutaman minuutin lisää lenkkiin. Ihan hyvähän tuokin oli vaikka puolimaratonille valmistautuessa pitkis saisikin olla vähän pitempi. Nyt jalat tuntuvat vähän raukeilta mutta eivät enää yhtään niin kipeiltä, huomenna sitten tietää pahensiko juokseminen tilannetta vai oli siitä jopa jotain apua.


Kuvat tuli napsittua Samsung Galaxy Pocketillani, joka on aina lenkeillä mukana musiikkisoittimena ja matkamittarina.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Spinu ja core

Pitkästä aikaa tuli käytyä spinningissä. Kävin helpolla tunnilla, koska edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa. Sen päälle kävin vielä keskivartalotreenissä, kun ei tuo lihaskuntotreeni tunnu nyt oikein sujuvan ominpäin. Oikein hyvä fiilis oli. Luulen kyllä että "helposta tunnista" huolimatta lihakset ovat huomenna aivan jumissa. Yritin ehkäistä sitä venyttelemällä äsken pitkään samalla kun tiirasin telkkaria.

Olen viime aikoina tuntenut hieman mielenkiintoa triathlonia kohtaan. Pääsyyllinen tähän lienee eräs lajia pitkään harrastanut työkaverini ja takapiruina monet siitä kirjoittavat bloggaajat. Saa nähdä meneekö tuo ohi, juoksuun aion joka tapauksessa keskittyä ainakin puolimaratoniin asti. Jos sen päälle huvittaa pyöräillä tai uida niin teen niitä ihan fiiliksen mukaan. Alustavaa pyöräilytreeniä saa ihan hyvin spinningistäkin, ainakin työkaverin mielestä kannattaa nyt hankkia sillä ytyä reisilihaksiin. Kunnollisen polkupyörän voin hankkia sitten vaikka keväällä jos triathlon vielä kiinnostaa.

lauantai 4. elokuuta 2012

Kuukausiraportti 7/2012

Lyhyestä virsi kaunis, näin meni heinäkuu:

Puolimaraton:
Motivaatiopula on ollutta ja mennyttä, loppukuusta sain juoksutreenistä taas kiinni. En ole vielä ilmoittautunut puolimaratonille, mutta tähtäin on 30.9 juostavassa Pääkaupunkijuoksussa.

20 lajia:
Ei liene mikään yllätys ettei heinäkuussa tullut yhtään uutta lajia, edelleen 15 lajia kasassa siis.

180 päivää:
Liikuntapäiviä kertyi 14, ihan hyvin siis, varsinkin kun otetaan huomioon että ne kertyivät suurimmalta osin kuun loppupuolella. Tahti on siis nyt taas palautumassa hyväksi.