sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

HCR-reitti

Kuten olen aikaisemmin maininnut, HCR juostaan hyvin pitkälti samoilla reiteillä joilla lenkkeilen normaalistikin. Vaikka näyttää siltä että tuo jää itseltäni juoksematta, voisin silti sanoa pari sanaa reitistä niille joille se on ihan vieras. Haluan huomauttaa että en siis ole koskaan juossut HCR:ää, joten jos jollakulla kokeneemmalla on korjattavaa tai lisättävää niin kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Lähtöhän tapahtuu siis Vauhtitieltä ja reitti etenee siitä Töölönlahden ja Eläintarhanlahden ympäri, radanvartta Eläintarhaan, Laakson ratsastuskentän luota keskuspuistossa kiertelemään ja käy vielä koukkaamassa Pikku-Huopalahden ympäri ennen paluumatkaa ja stadionilla olevaa maalia. Koko reitin jyrkin ylämäki on "luulot pois"-tyyppisesti heti kahden kilometrin kohdalla. Ei siis kannata pelästyä, ei se koko reitti ole sellaista. Junaradan ylittämisen jälkeen tulee sitten heti yhtä jyrkkä alamäki. Junaradan itäpuolella oleva osuus on minulle vieraampi, siellä ei ole juurikaan tullut juostua. Muistelisin kuitenkin että 4,5 kilometrin kohdalla tulee taas ylämäki, mutta se ei ole niin jyrkkä kuin edellinen.

Pohja on asfalttia lähdöstä 7,5 kilometrin kohdalle saakka. Tuossa 7,5 kilometrin kohdalla on se työmaa jota ihmettelin, enkä tiedä miten reitti siitä nyt sitten kulkee. Luultavasti se on vedetty mäen kautta mutta siinä on myös mahdollisuus että reitti kulkisi tasamaata, en siis mene vannomaan miten se tässä menee. Mahdollinen mäki on aika pitkä ja inhottava, mutta siinä voi tsempata itseään sillä tiedolla että heti perään tulee yhtä suuri alamäki. Tässä kohdassa pohja vaihtuu hiekaksi.

Tämän jälkeen onkin suht tasaista ihan maailman tappiin asti. Pohja on hiekkaa 12,5 kilometriin saakka, minkä jälkeen se vaihtelee muutamaan otteeseen. Paluumatkalla on taas keskuspuistossa hiekkapohjaa kilometrit 18-19,5 ja asfalttia loppumatka. Stadionille tullessa tulee vielä viimeiset pari kappaletta ylämäkiä, sisua siis kysytään ihan loppuun asti.

Tsemppiä kaikille juoksijoille! Jos en itse selviydy lähtöviivalle niin tulen sitten ainakin reitin varteen hihkumaan.

Sohvannurkassa

Uskomattoman tylsää tämä sohvalla makaaminen. Pelaan Sims 2:ta, katson netistä kaiken maailman huonoja ohjelmia ja tuijotan ikkunasta kaihoisasti kun ulkona paistaa niin kauniisti aurinko. Jospa sitä vaikka kävelemään lähtisi jossain välissä. Nyt kun tiedän että väsymiselle on ihan terveydelliset perusteet, uskallan antaa väsymyksen tulla enkä lähde liikkumaan, varsinkaan hengästymiseen saakka (ja hengästyminenhän tapahtuu tässä kunnossa ihan heti). Rauhallisia kävelylenkkejä olen pariin otteeseen tehnyt. Tahtoisin vaan niin kovasti tehdä jotain kunnolla. Tiedän että hikiliikunnasta tulee hyvin todennäköisesti paha olo eikä siitä ainakaan mitään hyötyä ole, mutta kun tahtoisin.

Ruokailurytmiin täytyy nyt kiinnittää normaalia enemmän huomiota koska rautaa pitää syödä kaksi kertaa päivässä ja sen yhteydessä pitää olla pitemmän aikaa syömättä. Lisäksi minulla on muitakin lääkkeitä jotka osaltaan vaikuttavat päiväjärjestykseeni. Päiväni koostuvat siis tällä hetkellä lähinnä syömisestä ja syömisen odottamisesta. Voipi olla että lähdetään Miehen kanssa leffaan tänään, tullaan ihan mökkihöperöiksi muuten. Vappuna suunnitelmissa olisi lähteä Linnanmäelle, tosin ihan vaan haistelemaan tunnelmaa ja syömään hattaraa, tuskin tulee missään laitteissa käytyä. Vaikka olisihan sekin uusi kokemus, saisi ainakin pään pyörälle vielä herkemmin kuin normaalisti. :)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kävin sitten lääkärissä...

...missä otettiin ihan varmuuden vuoksi rutiininomainen hemoglobiinitesti. Se muuttuikin sitten aika epärutiininomaiseksi, kun tulos oli 73. 

Ihan oikeasti, 73. Sain passituksen suoraan sairaalalle jatkotutkimuksiin ja siellä vierähtikin puoli päivää. Lopputulos oli se että mitään dramaattista ei löytynyt, käskivät syödä rautatabletteja ja käydä viikon-parin päästä uudestaan verikokeissa, eivät kokeneet verensiirtoa tarpeelliseksi koska olen ihan hyvässä kunnossa ja tuo on luultavasti laskenut tosi hitaasti.

Taidanpa lakata ihmettelemästä miksi juoksuvauhti on niin hidas, ihme juttu että olen ylipäänsä pystynyt urheilemaan kun lihakset eivät saa happea. Tuo selittää senkin miksi lenkillä on tullut huono olo ja miksi hengästyn niin herkästi.

Puolimaratonin kohtalosta en uskalla sanoa vielä mitään. Sain todella tujun rautakuurin ja lääkäri sanoi että sen pitäisi nostaa hemoglobiinia aika nopeasti kun se on tuollaisissa lukemissa. Ja olenhan minä tähänkin asti juossut, eli kroppani on jotenkin käsittämättömällä tavalla tottunut tuohon. Lääkäri ei kyllä luvannut että pääsisin juoksemaan. Pidän melko todennäköisenä että HCR jää juoksematta, mutta tarkkailen vointiani ja teen päätöksiä vasta ihan kisan alla.

Kaikkeen se kroppa näköjään tottuukin. Odotan ihan innolla miten kuntoni lähtee kohoamaan kun saan tuon kuntoon.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

HCR-lehti tuli

Kääk, nyt se puolimaraton tuntuu aika paljon todellisemmalta kun HCR-lehti ja siten myös lähtölupa kolahti eilen postiluukusta. Lehdessä oli myös juoksureitti, joka vaikuttaisi olevan sama kuin viimevuotinen, sen verran mitä olen sitä netistä vilkuillut. Reitti kulkee aika suurelta osin minulle hyvinkin tuttuja lenkkireittejä. Helpottaa varmaan juoksemista kun ei tule jokainen ylämäki yllätyksenä. 7,5 kilometrin kohta vähän ihmetyttää (Nordenskiöldinkadun ja ratsastuskentän väli) kun siinä on työmaa, ihan oikeastiko juoksureitti kulkee sen läpi..? Eihän tuo tietenkään minun ongelmani ole, sittenhän sen näkee miten järjestäjät ovat sen ratkaisseet. Ihmettelen vaan.

Tarkoitus oli käydä huomenna juoksemassa viimeinen pitempi lenkki, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos. Rakas ystäväni halusi lähteä tänään viihteelle ja ehdimme niin harvoin viettää aikaa yhdessä että eihän tuosta kieltäytyäkään voinut. Alkoholia en aio juoda mutta tanssittua luultavasti tulee niin paljon kuin jalat kantavat ja nukkumaanmenokin saattaa venyä aamuun asti. Lenkkikuntoni huomenna on siis melko kyseenalainen, joten päätinkin käydä tänään juoksemassa niin voin hyvillä mielin pitää huomisen lepopäivänä. Ihan putkeen ei homma mennyt kun ruokailusta oli kai liian vähän aikaa ja tuli paha olo juostessa. Lenkki kutistui sitten lopulta runsaan tunnin kävelypainotteiseksi lenkiksi. Olkoon, ei tuo niin dramaattista ole. Sainpahan ainakin raitista ilmaa.

Tarkoitus oli pitkän lenkin jälkeen alkaa hissutella liikunnan kanssa ja ottaa puolimaratoniin saakka kevyemmin, mutta näköjään se alkoi jo tästä päivästä. Ensi viikolla hölköttelen vielä jonkun verran ja viimeinen viikko menee energiaa kerätessä: syömistä, sohvalla makaamista ja pieniä kävelylenkkejä.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Paluu vakiolenkille

Eilinen päätökseni lykätä juoksemista vielä yksi päivä eteenpäin kannatti, tänään juokseminen jaksoi taas kiinnostaa enemmän. Olen nyt päättänyt hyväksyä että puolimaratonilla tarkoitukseni on vain päästä maaliin. Tämänpäiväiseen juoksuun suhtauduinkin treeninä jonka tavoitteena ei ole olla huippukunnossa puolimaratonilla (ihan hyvä päätös tässä vaiheessa) vaan olla hyvässä kunnossa loppuelämäni.

Ohjelmassa oli intervallitreeni ja juoksin sen ihan hyvillä mielin. Sykemittaria kaipaisin edelleen, on niin vaikeaa arvioida millä tasolla syke on intervalleissa. Muuten oli ihan viihtyisä lenkki, mitä nyt sukka vähän hiersi ja vasemman reiden ulkosyrjä osoitti loppuvaiheessa jumittamisen merkkejä. Aika jännä, tuo kohta ei ole ikinä ennen ilmoitellut itsestään. Toivottavasti se oli vaan joku hetkellinen härö, sukan hiertämisestä johtunut muutos askeleessa tai jotain muuta ohimenevää.

Ensimmäistä kertaa tänä keväänä pääsin kunnolla kiertämään vakiolenkkini, jota syksyllä juoksin usein. Talvella siinä oli ladut ja metsän keskellä polut pääsivät sulamaan todella hitaasti. Kerran aikaisemmin kävin yrittämässä tuon lenkin juoksemista mutta silloin pohja oli vielä rasittavaa lumimuhjua, vaikka muilta vakiolenkeiltäni oli kaikki lumi sulanut jo aikaisemmin. Nyt lunta oli metsän puolella vielä jäljellä mutta polut olivat koko matkalta paljaina. Ihanaa päästä takaisin metsään, jalkakäytävillä juokseminen on ollut ihan siedettävää mutta liikennevaloihin pysähtyminen on sotkenut rytmiä ja varsinkin intervallilenkkien reitit on sen takia joutunut suunnittelemaan etukäteen huolellisesti. Metsässä voi vaan juosta.

Ja oli sitä lenkkimusaakin mukana, tänään toimi parhaiten Hanna Pakarisen Go Go.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Hengittämisen vaikeus

Annoin itselleni yhden ylimääräisen päivän aikaa löytää jonkunlaista motivaatiota juoksemiseen. Tarkoitus oli juosta tänään, mutta kun ei yhtään napannut, päätinkin käydä uimassa. Päivä se on huomennakin ja loppuelämän kannalta siitä juoksutreenistä on huomenna ihan yhtä paljon hyötyä kuin tänään, varsinkin kun en pudottanut yhtään juoksulenkkiä pois treenikalenterista, järjestelin niitä vaan uudestaan.

Kävinkin siis uimassa, koska juuri nyt siihen on paljon enemmän intoa. Keskityin taas vartalonkiertoon, yritin ottaa hallittuja hitaita vetoja ja kontrolloida vatsalihaksilla vartalon asentoa. Erityisesti skarppasin sisäänhengityksen kanssa, koska sain Mieheltä kritiikkiä siitä että painan olkapään alas ja menen ihan poikittain kun hengitän. Tänään käänsin siis vartaloa hallitusti ja kun vartalo oli haluamassani asennossa, keskityin siihen että käännän vain päätä sisäänhengitystä varten ja pidän muun vartalon paikallaan. Vasemmalta puolelta hengitys onnistui paremmin, oikealta hengittäessä tuntui että olkapää vaan karkaa ihan väkisin. Tarvitaan siis vielä lisää keskivartalotreeniä, erityisesti pilatesta. Ja tietenkin ihan erityisen paljon lisää uintia.

Onnistuin muuten pudottamaan nenäklipsini pitäessäni taukoa altaan päädyssä. Valkeni ihan salamannopeasti miksi niitä myydään kaikenmaailman neonväreissä, kun yritin etsiä valkoisesta ja läpinäkyvästä muovista tehtyä klipsiäni altaan pohjasta. Löytyi se lopulta, mutta ensi kerralla ostan kyllä vähän erottuvamman värisen. Ja jos en ole vielä ehtinyt kehua nenäklipsiä täällä niin nyt kehun: se on tehnyt uinnista noin miljoona kertaa miellyttävämpää. Aikaisemmin minulla oli aina nenä poskionteloita myöten täynnä vettä, nykyisin ei ole mitään ongelmia. Ainoa vaan että klipsini on vähän liian iso pikkuiseen nenääni ja se tökkii uimalasieni keskiosaa. Uidessa se ei haittaa, silloin se pysyy paikallaan kuin liimattuna, mutta se on tiellä heti jos joutuu näpräämään laseja. Eli ostoslistalla on yksi pieni neonpinkki nenäklipsi. :)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Plääh

Nyt se sitten tapahtui. 2,5 viikkoa aikaa puolimaratoniin eikä juokseminen enää yhtään huvita. Juoksunopeuteni on niin hidas että tuntuu ihan turhalta lähteä edes kokeilemaan. Olen lusmunnut vauhtikuntotreeneissä, juossut liian hiljaa kun olen ajatellut että kyllähän se kunto tässä vielä ehtii kasvaa vaikken juuri tänään juoksisikaan niin reippaasti. Nyt tilanne on sitten se että aika on loppu, matkavauhti on hidas ja ottaa päähän.

Kyllä minä silti aion sinne puolimaratonille lähteä. Kävelen vaikka jos en muuta jaksa. Sittenpähän sen näkee miltä se tuntuu ja onko pitkänmatkanjuoksu minun juttuni. Harmittaa vaan että kun olen kuitenkin juossut ne lenkit, niihin ei olisi kulunut yhtään enempää aikaa jos olisin juossut kunnolla. Turhaa tehdä asioita puoliteholla, lopputuloskin on nyt sen mukainen.

Olen miettinyt hitaan matkavauhdin syitä. Yksi on ihan varmasti lihaskunto, varsinkin takareidet hyytyvät aivan liian aikaisin. Toinen on tekniikka, en ole kiinnittänyt kovin kauaa tarpeeksi huomiota juoksutekniikkaani joten sitäkään en jaksa ylläpitää kun väsyn. Olen myös pari päivää lueskellut urheiluravitsemuskirjaa ja sen perusteella uskoisin että olen aika suuren osan treeneistäni tehnyt huomaamattani nestehukkaisena, mikä tietenkin rajoittaa suorituskykyä aika radikaalisti.

Sitten vielä se tekijä jolla aion tulevaisuudessa tarttua tuohon vauhtikuntotreeneissä lusmuiluun. Heti ensimmäisestä kesätyöpalkastani aion nimittäin ostaa sykemittarin. Sen puuttumisesta johtuu varmasti aika paljolti tuo liian hiljaa juokseminen, on niin helppo ajatella että on se syke varmaan ihan hyvällä tasolla jos se on sen verran korkea etten pysty itse laskemaan sitä kellon kanssa. Miehen sykemittarihan minun piti saada käyttöön jo joskus talvella, mutta se on ikivanha ja lojunut vuosikausia kaapissa eikä sitä saatu huollossa heräämään henkiin.

Näillä asioilla lähden siis jälkiviisastelemaan 2,5 viikon kuluttua. Kunhan olen ensin juossut sen puolimaratonin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Lisää juttua uinnista

Perjantai on uintipäivä, joten tänään kävin kokeilemassa toissapäivänä saamieni oppien soveltamista. Eniten kiinnitin huomiota vartalonkiertoon, koska se on niin olennainen osa vapaauintia. Vasemman käden laahaamiseen yritin aluksi puuttua, mutta se ei taida olla ongelma joka korjaantuu uimalla. Tuntuu nimittäin että vika on lähes kokonaan vasemman lavan liikkuvuudessa. Jos yrittäisin väkisin vääntää tuon käden johonkin tiettyyn liikerataan uinnissa, se aiheuttaisi varmaan vaan lisää ongelmia koska korjausiike lähtisi joka tapauksessa jostain muualta kuin sieltä missä ongelma on. Kun lapa ei liiku niin se ei liiku, käden vääntäminen näennäisesti oikeaan asentoon ei yhtään helpottaisi vetojeni epäsymmetriaa. Paljon venyttelyä ja liikkuvuusharjoittelua siis edessä.

Youtubesta löytyy paljon vapaauinnin tekniikkavideoita, mutta haluan laittaa tähän sen videon jota meillä on tiirailtu kaikkein eniten. Tästä on ollut todella paljon apua kun Mies on selittänyt mitä vartalon pitäisi tehdä tai miten minkäkin yksityiskohdan pitäisi mennä. Ja onhan tuo muutenkin aika hienoa katsottavaa. :) Tässä on huomattavaa se että Michael Phelps oikeasti ui epäsymmetrisesti, tuolla tasolla kannattaa hyödyntää sitä jos toinen puoli on vahvempi. Tällaisella harrastelijauimarilla se vaan pahentaisi vinoutta joten parempi että yrittää kehittää sitä heikompaakin puolta. Phelps käy myös käännöksissä poikkeuksellisen syvällä, siitäkään ei ehkä kannata ottaa oppia jos ei ole ihan noin voimakkaat delfiinipotkut (vaikka onhan meillä kaikilla... ja ehkei tuotakaan tarvitse kovin paljon miettiä ennen kuin opettelen edes sen volttikäännöksen). Mutta muuten on ehdottoman hyvä video.


Toinen mitä on viime aikoina tullut katsottua on ollut uimarin keskivartalotreeni, jota olen jonkun aikaa jo ehtinyt tehdä. Näitä on kaiken kaikkiaan viisi osaa perusteista ihan-käsittämättömän-rankkaan. Videoilla annetaan paljon liikevaihtoehtoja ja niistä voi sorvata itselleen sopivan liikesarjan. Itse totesin viime kerralla etten saa ykköstason treenistä enää tarpeeksi tehoja irti (!!), joten siirryn nyt kakkostason treeniin. Tässä kuitenkin alkajaisiksi ykkösosa, muut osat löytyvät juutuubista loogisesti numeroituina. Suosittelen myös ei-uimareille, tällä jos millä saa sixpackin.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Palautetta uintitekniikasta

Eilen käytiin vihdoinkin Miehen kanssa yhdessä uimassa. Siitä on ollut paljon puhetta mutta ei olla saatu aikaisemmin aikatauluja sopimaan yhteen, kun ei olla haluttu pahimpaan ruuhka-aikaan mennä. Miehellä on tosiaan kilpauintitausta, joten hän osaa katsoa uintitekniikkaa aika hyvin. 

Keskityn uinnissani vapaauintiin ja sitä siis tarkkailtiin. Oli kyllä tarpeen, aika paljon on parannettavaa. Olen kuulemma aivan toispuoleinen, vasen käsi laahaa, vartalo ei kierrä tarpeeksi (paitsi hengittäessä jolloin se kiertää liikaa), sukellan liian pitkälle päädystä lähtiessäni mutta lopetan delfiinipotkut liian aikaisin, liikkeissäni ei ole tarpeeksi räjähtävyyttä. On siinä taas vähän miettimistä. Hyviä asioita oli vartalon asento (lantio ja jalat tarpeeksi lähellä pintaa), käden liike veteen mennessä ja vedessä ja potkut.

Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta (peruskoulun jälkeen) kun olen saanut mitään palautetta uinnistani. Itse osaan rintauinnissa arvioida jonkun verran tekniikkaani mutta vapaauinnissa en oikein ollenkaan, siinä on liian monta liikkuvaa osaa enkä hahmota miltä se näyttää ulospäin. Hyvä että tuli nyt katsottua, tuo toispuoleisuus ainakin on sellainen asia jota en ole itse huomannut ja joka vaikuttaa kaikkeen ihan olennaisesti. Taidan korjailla salitreeniäni niin että teen mahdollisimman paljon liikkeitä käsipainoilla ja muutenkin sellaisia liikkeitä joissa vahvempi puoli ei pysty auttamaan. Myös vasemman lavan liikkuvuuteen pitää kiinnittää huomiota, nyt kun Mies sanoi tuosta niin huomaan itsekin että se on jäykempi kuin oikea lapa.

Tärkeää olisi myös saada paljon kilometrejä uitua, tekniikkani leviää ihan kokonaan kun väsyn ja siihen ei auta muu kuin uintikunnon kohotus. En ole koskaan oikein harrastanut mitään missä joutuu käsillä tekemään noin aktiivisesti ja kroppani taitaa olla ihan ymmällään. Vaikka jaksankin juosta enkä ole varsinaisesti ole kovin huonokuntoinen (enää!), uinnissa väsyn todella nopeasti. Mies suositteli että pyrkisin alkuun uimaan rauhallisesti pitempiä matkoja ja rupeaisin uimaan intervalleja kovalla vauhdilla sitten kun peruskunto uinnissa on hyvä. Siihen menee ehkä vielä hetki.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pohkeet lukossa

Eilen oli taas pitkän lenkin aika, kaksi tuntia tuli hynytettyä. Lunta oli enää yhdellä polulla, muuten sai juosta sulalla maalla koko matkan. Tuli taas havaittua että takareidet ovat pitkillä lenkeillä suurin vauhtia rajoittava tekijä. Ne väsähtävät ensimmäisinä ja sitten ei vaan pysty ylläpitämään kovin nopeaa askellusta, vaikka syke sallisi vähän nopeamman vauhdin. Ei kai tuohon muu auta kuin lisää kilometrejä alle. Puolimaratonia ajatellen nyt taitaa olla aivan liian myöhäistä puuttua tuohon salitreenilläkään.

Lenkin lopuksi jalkani päättivät sitten tehdä jonkunlaisen protestin. Olin juossut kaksi tuntia ilman mitään suurempia ongelmia, lihasten väsyminen nyt on ihan normaalia mutta mikään paikka ei mennyt jumiin tai mitään sellaista. Kaksi tuntia tuli täyteen kun olin kilometrin päässä kotoa ja ajattelin sitten kävellä loppumatkan että jalat saavat vähän loppuverryttelyä. Ehdin kävellä noin viisi askelta kun molemmat pohkeeni menivät täysin jumiin. Kaksi tuntia jalat toimivat ihan kiltisti ja sitten tapahtuu noin, en ymmärrä. Yritin venytellä ja hieroa ja ravistella niitä, mutta voin sanoa että oli aika pitkä kilometri kunnes pääsin kotiin, pohjelihakset olivat aivan kivikovat.

Olen miettinyt voisiko magnesiuminpuutos vaikuttaa tuohon. Söin sitä joskus aikaisemmin kun sain kramppeja mutta nyt en ole pitkään aikaan syönyt sitä, ehkä minulla olisi taas tarvetta magnesiumlisälle. Yritän nyt muistaa lisätä sen päivittäiseen käyttöön. Lisäksi aion nyt ottaa pohkeiden venyttelyn erityistarkkailuun koska ne ovat muutenkin olleet aika jäykät. Toivottavasti noista olisi apua ettei tuollainen kovin usein toistuisi.

Tai ehkä tuo oli kropaltani hienovarainen vihjaus että juoksemista ei saa lopettaa. :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Treenimusiikkia

Kurkku on karhean tuntuinen ja muutenkin olo on vähän väsynyt, joten pidän huomiseksi suunnitellun lepopäivän jo tänään. Eilen tuli käytyä juoksemassa, pilateksessa ja uimassa joten ei ehkä ole mikään ihmekään jos kroppa on levon tarpeessa. Ajattelinkin liikuntapostauksen sijasta linkittää tänään muutamia treenimusiikkilemppareitani.

Treenimusiikki on minulle ihan ehdotonta. Varsinkaan juoksulenkeistä ei tule yhtään mitään ilman musiikkia, ajattelen aivan liikaa kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä ja kuinka tylsää juokseminen on. Hyvän musiikin kanssa voi parhaassa tapauksessa unohtaa juoksevansa, katselee vaan maisemia ja kuuntelee hyvää musaa, mikäs sen mukavampaa. Myös voimaharjoittelussa pidän usein omaa musiikkia mukana. Vakiokuntosalillani on välillä aika erikoinen soittolista ja joskus vaan tarvitsee kunnon musiikkia että saa sen viimeisenkin energian puserrettua treeniin.

En ole kovin nirso treenimusan tyylilajin suhteen. Soittolistalle mahtuu niin poppia kuin rockiakin, ainoastaan rap ei oikein nappaa. Toki sieltäkin joitakin yksittäisiä helmiä löytyy mutta pääasiassa se ei ole oikein omaan makuuni.

Viime aikoina soittolistallani ovat pyörineet mm. nämä:

David Guetta ft. Sia: Titanium

My Chemical Romance: Na Na Na

Avril Lavigne: The Best Damn Thing

Breaking Benjamin: I Will Not Bow

Pink: U & Ur Hand

Rihanna: S&M

Lisää treenimusiikkilemppareitani löytyy tunnisteen "Treenimusiikki" alta.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Helppo elämä

Treenielämä tuntuu nyt etenevän ihan itsestään. Sohva on lakannut kutsumasta, liikkeellelähtö tapahtuu jotenkin ihan itsestään ja monesti tulee mietittyä saisinko jotenkin järkevästi yhdisteltyä treenejä. Tänään hölkkäsin puolisen tuntia uimahallille ja uiskentelin tunnin. Huomenna ajattelin käydä aamulla lenkillä ja illalla ehkä kuntosalilla ja pilateksessa samalla reissulla. Liikuntaa tuli tällä viikolla pyöreästi 10 tuntia eikä se edes tuntunut niin kovin paljolta, tuli vaan tehtyä aamulla jotain ja illalla jotain muuta ja niin se päivän kokonaisliikuntamäärä tuplaantui ihan vahingossa. Lepopäiviäkin vietin ja siitä huolimatta päädyin tuollaiseen tuntimäärään.

Tosin täytyy myöntää että muu tilanne sallii nyt varsin vapaan ajankäytön, muuten tuon liikuntamäärän sovittaminen kalenteriin olisi haastavampaa. Ja kevään tulo vaikuttaa ihan varmasti, on niin ihanaa lähteä lenkille kun jalkakäytävät ovat sulat. Vielä odotan että lempparipolkuni sulaisivat, niissä oli latuja talvella ja ne ovat muutenkin metsän keskellä joten niissä on vielä lunta. Siihen asti taidan tyytyä pääasiassa asfalttiin. Kannattavaa silläkin on juosta, varsinkin puolimaratonia ajatellen kun siinä täytyy kuitenkin juosta osa matkasta kovalla pohjalla.

Puolimaratoniin saakka menen treeniohjelmassani juoksun ehdoilla ja yritän pitää uinnin siinä sivussa säännöllisesti mukana. Uin paljon vapaauintia ja se tuntuu tottumattomissa olkapäissäni, joten pidän aina useamman välipäivän uinnista jotta olkapääni pääsevät tottumaan pikkuhiljaa. Puolimaratonin jälkeen alan sitten miettiä minkälaista liikuntaa haluaisin tulevaisuudessa harrastaa. Katson sitten ihan fiilispohjalta, voi olla että kesä menee pitkälti juoksun ja uinnin parissa mutta mietin sitä vasta sitten. Toistaiseksi en halua lyödä mitään suunnitelmia lukkoon puolimaratonin jälkeiselle ajalle.