keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Aurinkoinen sisäliikuntapäivä

Koulu on pitänyt allekirjoittaneen kovin kiireisenä pari päivää. Eilen oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta koulusta päästyäni oli sen luokan lumipyry että annoin itselleni ihan hyvillä mielin luvan jumittua sohvannurkkaan. Olen tässä kuussa liikkunut niin ahkerasti että uskallan myöntää itselleni ylimääräisen vapaapäivän liikunnasta ilman että tarvitsee pelätä lusmuilun lähtevän ihan käsistä. 

Sitä paitsi jalat ovat sunnuntain salitreenin jäljiltä edelleen kipeät. Tein itselleni uuden saliohjelman ja siinä on ihan tarpeeksi kyykkyjä. Kai ne jalat tuohon tottuvat, ei olisi kovin motivoivaa tehdä kunnon salitreenejä jos olisi aina jalat kipeät kolme päivää sen jälkeen. Pitäisi varmaan taputtaa itseään selkään kun tuli ainakin tehtyä sellainen ohjelma joka vaikuttaa johonkin.

Tänään on aivan mahtava ilma ja houkuttaisi käydä juoksemassa se rästiinjäänyt juoksulenkki, mutta toisaalta olen jo varannut paikan illan combatiin. Molempia ei kannata tehdä, syövät vaan tehoa toisiltaan. Combatia on niin harvoin tarjolla että menen sinne, juoksemaan voi mennä milloin vaan. Kävelemässä voisi kuitenkin käydä iltapäivän aikana, on tuolla niin hieno ilma.

torstai 23. helmikuuta 2012

Prillei ja hatui

...tai miten se nyt jollain nimeltämainitsemattomalla murteella menisikään. Suomeksi sanottuna ostin siis uimalasit ja -lakin, tähän asti olen uiskennellut ilman sellaisia. Hiukset (joita on aika runsaasti) olen vetäissyt takaraivolle ponnarille, letittänyt sen ja solminut letin tiukasti nutturaksi. Viimeksi meni niin tiukasti etten saanut sitä lähtiessäni auki. Täytti siis tarkoituksensa, mutta oli sen väsääminen tukevaksi vähän hankalaa ja hidasta.

Tänään sitten kävin ensimmäistä kertaa uimassa noiden varusteiden kanssa ja en olisi edes uskonut miten huikean eron se teki uintiin. Uimalakki ei vaikuttanut niin paljon, paitsi että hiukset pysyivät tukevammin paikallaan niin ettei niitä tullut missään vaiheessa ajateltua. Mutta ne lasit, ihan mieletön ero. Vaparissa nopeus varmaan tuplaantui kun naaman sai kunnolla veden alle. Jouduin välillä hidastamaan vauhtia etten törmää edessämenevään. Tosin harjoitusta ja rutiinia kaivataan vielä kovasti, unohdin usein hengittää ulos ja tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun happi loppui ja nostin naaman pois vedestä. Meni sitten rytmi ihan sekaisin kun ei se hengitys sujunutkaan ihan kuin oppikirjoissa. Mutta silti, ihan loistavaa, taas meni paljon paremmin kuin viimeksi.

Poikkeuksellisesti kävin siis uimassa torstaina ja taas huomasin että kyllä se perjantain pitäminen uintipäivänä on ihan ehdotonta, tänään siellä oli paljon enemmän ihmisiä. Perjantaisin saa olla ihan rauhassa ja voi keskittyä omaan tekemiseen eikä tarvitse koko ajan vahtia lähteekö jonkun hitaamman perään tai nopeamman eteen. Huomenna saa nähdä kauanko koulussa menee, voi olla etten pääse sieltä kovin aikaisin. Illalla olen luvannut mennä salille joten uimaan ei huomenna ehdi jos koulussa menee pitkään.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Maastojuoksua Helsingin tyyliin

Tänään aamulla paistoi kauniisti aurinko ja koska päivän ohjelmassa oli pitkä lenkki, päätin juosta sen heti silloin. Ihan hyvä idea koska nyt sitä lunta taas tulee.

Mitenkään ideaaleissa juoksuolosuhteissa en päässyt juoksemaan, huomasi selvästi että tienpinnat olivat päässeet vähän sulamaan ja jäätymään ja oli ihan mielettömän liukasta. Jouduin monta kertaa vaihtamaan kävelyyn ja välillä etenin ihan hidasta köpöttelyä. Pohja oli myös epätasainen ja niitä auraamattomia alueitakin oli edelleen, välillä sai hypellä lumivallien yli tai taiteilla kapeilla poluilla. Kai tuollainen epätasaisella pohjalla juokseminen kehittää jalkojen lihaksistoa eri tavalla ja on ihan hyvä juttu, mutta se olisi mukavampaa jos olisi vähän vähemmän liukasta. Odotan jo vähän malttamattomana lumien sulamista, juoksuvauhti varmaan kasvaa ainakin kolmanneksen. Pääsin nimittäin tänään tasan 10 kilometriä 1,5 tunnissa, yhtään kovempaan vauhtiin ei ollut mitään mahdollisuutta.


Kyllä minä näissäkin olosuhteissa treenaan ihan yhtä lailla, mutta en yhtään pistäisi hanttiin jos kevät tulisi jo.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun...

Heti alkuun haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joille otsikon kappale jäi korvamadoksi. Niin se jäi minullekin.

Tarkoitukseni oli tänään käydä aamupäivällä kevyellä lenkillä ja illalla kuntosalilla. Vaikka olenkin tunnetusti lumisateessa juoksun mestari, tämänpäiväinen pyry on vähän liikaa ja tuossa hangessa kevyt lenkki olisi varmaan ollut täysi mahdottomuus. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen taivalsinkin kevyehkölle spinningtunnille. Hillitsin itseäni ettei syke karkaisi ihan pilviin, tuossa lajissa se tapahtuu niin uskomattoman helposti. Sain tehtyä hyvän peruskuntotreenin (heh, kirjoitin ensin persuskunto - no, ei sekään olisi ihan väärin ollut...) ja siihen päälle rääkkäsin vielä keskivartaloa coressa. Illalla olisi tarkoitus käydä vielä salilla yläkroppaa treenaamassa. Punnerrusohjelmasta on tänään vuorossa kolmannen viikon toinen päivä. Keskimmäisessä sarakkeessa mennään, toistoja tulee siis 14+19+14+14+vähintään 19 1,5 minuutin tauoilla. Kovia numeroita ovat nuo, mutta minä pystyn siihen. Tai tipahdan otsalleni yrittäessäni.


Kahden treenin päiviä on alkanut ilmestyä ihan yllättäen elämääni, ikinä ennen en ole tällaista kokenut eikä tämä ollut mitenkään kovin suunniteltua. Kysyin Mieheltä (jolla on monien vuosien kokemus rankasta treenaamisesta) mitä pitää syödä jos treenaa kaksi kertaa päivässä. Ajattelin lähinnä jaksamisen ja palautumisen kannalta, mutta Miehen vastaus oli että silloin saa syödä ihan mitä haluaa. Pointtinsa tuossakin, kun liikkuu paljon niin elimistö ihan huutaa terveellistä, ravitsevaa ruokaa. Kun rupesin treenaamaan salilla jotenkin tosissani ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla oli usein kovan treenin jälkeen valtava himo rasvaiseen ruokaan ja suklaaseen. Pidin sitä silloin vaan sellaisena tavallisena herkunhimona. Jossain vaiheessa aloin pitää Kiloklubin sivuilla ruokapäiväkirjaa ihan vaan nähdäkseni mistä ruokailuni oikeasti koostuivat ja sieltä huomasin että ravintoni sisälsi aivan uskomattoman vähän rasvaa. Rupesin tietoisesti syömään enemmän rasvaa, lorautan aamupuuroon öljyä ja käytän reippaasti salaatinkastikkeita niin kas kummaa, tuo treeninjälkeinen rasvanhimo on kadonnut. Kyllä se elimistö näköjään kertoo mitä se tarvitsee jos vain osaa kuunnella.

Viimeiset kolme päivää elimistöni on tarvinnut laskiaispullia mantelimassalla. Syytän Miestä siitä etten tunne mitään tunnontuskia jokapäiväisestä pullastani. Muuten ruokavalio on kyllä oikein asiallinen, muutenhan treenistä ei tulisi mitään.


perjantai 17. helmikuuta 2012

Tilasiko joku lumisadetta?

Liikunta tekee ihmisestä näköjään superihmisen, minusta on tainnut tulla säiden valtias. :) Jo ties kuinka monella peräkkäisellä lenkillä on tapahtunut niin, että lumisade alkaa kun olen juuri lenkin puolivälissä. Alkoi tuntua jo vähän epätodelliselta kun se taas eilen tapahtui. Että jos joku tahtoo lumisadetta, kertokaa vaan minulle niin käyn lenkillä ja asia hoituu. Tosin tänään sille ei näytä olevan tarvetta, sen verran sakeasti tuota tulee että tuskin kukaan enää enempää kaipaa.

Eilen tuli hölköteltyä 6,4 kilometriä. Jalat olivat alkulenkistä aivan tukossa combatin jäljiltä, hiljakseen ne sitten vertyivät mutta vauhti pysyi ihan hitaana palauttelevana vauhtina koko lenkin ajan. Kyllä huomaa ettei ole tullut käytä combatissa vähään aikaan, se sai aikaan melko tasaisen kokovartalojumin. Tänään uimaan, eiköhän viimeistään sillä mene nämä pahimmat jumit ohi.

Mitä huonompi keli, sitä aurinkoisempi lenkkimusiikki. Pähkähullun musiikin kuuntelemisessa lenkillä on se ilo, että juokseminen sujuu hyvinkin kivuttomasti kun kaikki huomio menee ajatukseen "Mitä ihmettä mä oikein kuuntelen?" Eilisellä lenkillä ylivoimaisesti parhaiten toimi Sqeezerin ysärihitti Blue Jeans, jolla muuten on myös erittäin (köh...) hieno video.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Back to combat

Joku on ehkä ehtinyt huomata että combat tipahti vuodenvaihteessa yhtäkkiä pois jutuistani. En suinkaan ole yhtäkkiä kyllästynyt siihen tai mitään sellaista. Sitä ei vaan ole enää tarjolla tuolla lähisalillani enkä ole saanut lähdettyä kauemmas toiselle salille sen takia, ja olin jo melkein ehtinyt unohtaa sen olemassaolon. Tänään olin jo menossa spinningiin, kunnes matkalla muistin combatin ja keksin hetken mielijohteesta että jos heti lähtisin suuntaamaan tuonne toiselle salille, voisin juuri ehtiä siihen. Sää ei ollut myötä, julkinen liikenne tökki ja hetken olin jo varma etten ehtisi. Sitkeästi kuitenkin jatkoin perille asti. Jos olisinkin myöhästynyt, olisin tehnyt omatoimisen treenin ja tuon matkan hankaluuden ja mahdollisen myöhästymisen aiheuttaman kiukun tukemana treenistä olisi varmaan tullut aika tehokas. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua, tiukille meni mutta ehdin.

Oli ihan mielettömän kivaa, en edes muistanut että se on noin kivaa. En yhtään ottanut kevyemmin ja silti jaksoin, on se kunto tainnut vähän päästä nousemaan vähitellen. Painoilla tehtävät käsiliikkeet menivät ihan jaksamisen rajoille, koska olin eilen tehnyt kunnon treenin yläkropalle. Kuvittelin että yläkroppa saa tänään kevyemmän päivän spinningissä, mutta ei sitten käynytkään niin. Taisi olla käsiparoille vähän järkytys, mutta levätkööt sitten huomenna. :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Huono juoksu, hyvä sali

Eilen tuli vietettyä välipäivä liikunnasta. Takareidet huusivat lepoa eikä lenkille lähtö tullut kysymykseenkään, vaikka mieli olisi tehnyt. Tänään takareidet olivat toipuneet ja päätin tehdä intervallitreenin juoksumatolla ja sen päälle salitreenin.

Juoksu ei sitten mennytkään ihan putkeen. Ilmeisesti syömisestä oli liian vähän aikaa ja parin intervallin jälkeen tuli paha olo. 20 minuutin kohdalla oli pakko lopettaa kun olo meni niin huonoksi että jatkamisesta olisi voinut olla aika ikäviä seurauksia. Lepäsin hetken ja siirryin salitreenin pariin. Tein ylä- ja keskivartaloa, ihan hyvin sujui vaikka välillä jouduin pitämään vähän normaalia pitempiä palautuksia ettei pahoinvointi yltyisi liian pahaksi. Peilistä tein kuitenkin kivan havainnon, olkapääni näyttävät aavistuksen pyöreämmiltä. Olen panostanut käsivarsiin, hartioihin ja yläselkään salitreenissä viime aikoina ja nyt ensimmäistä kertaa huomasin olkapäissä mitään muutosta. Ei sitä varmaan vielä kukaan muu huomaisi mutta minä huomaan ja sehän on tärkeintä. Tätä rataa eteenpäin niin alkavat ne lihakset vielä muidenkin silmään näkyä.

Kuva: weheartit.com
Punnerrusohjelmassa oli vuorossa toisen viikon toinen päivä, 14+16+12+12+min.17 punnerrusta 1,5 minuutin palautuksilla. Viimeinen setti teki tiukkaa, pidin hiukan pitemmän tauon sitä ennen ja sain juuri ja juuri puserrettua tuon 17 toistoa. Mutta sain kuin sainkin! Minä, joka en viime kesänä olisi saanut suorin vartaloin yhden yhtä punnerrusta, tein niitä nyt yhteensä 71! Ensi kerralla pitäisi viimeisessä sarjassa mennä vähintään 20. Tämänpäiväisen jälkeen olen varovaisen optimistinen, ehkä se onkin mahdollista.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Perjantai on uintipäivä

Vastoin kaikkia odotuksia jalkani eivät tuntuneetkaan tänään mitenkään epätavallisen väsyneiltä. Tie vei siis uimaan jo iltapäivällä. Ajankohta osui ihan nappiin, hallissa oli todella hiljaista ja pitkän aikaa sain polskutella radallani ihan yksin. Tai ehkä se johtui siitä että näytin niin sporttiselta että ne ukot eivät uskaltaneet tulla samalle radalle kun pelkäsivät että olen niin hurjan nopea (hah!). Perjantai-iltapäivä taitaa jäädä kalenteriin pysyvästi uintiajaksi, oli niin jees.

Uinti tuntuu kerta kerralta helpommalta, tänään sain jo vapaauinnissa hetkittäin hyväntuntuista liukua aikaan. Taas pystyin keskittymään etenemiseen vähän paremmin kuin viimeksi, vedessä olo tuntuu joka kerta aina vähän luontevammalta eikä mene niin paljon energiaa pinnalla pysymiseen. Piti pistää taas pikkuisen paremmaksi kuin viimeksi joten uin tänään 650 metriä, suurimman osan rintaa ja vähän vaparia. Kunhan saan kuntoa nousemaan niin että jaksan vielä vähän paremmin keskittyä tekniikkaan, Mies on luvannut ruveta opettamaan minua. Ehkä sitten olen vielä joskus siinä kunnossa että olen niihin eläkeläisiin verrattuna hurjan nopea. Ihan vielä en ole.

torstai 9. helmikuuta 2012

Polttaa, reisissä polttaa

Sain sitten tänään aivan loistavan idean. Häntäluu on vihdoinkin lakannut kipuilemasta ja siitä riemastuneena päätin mennä ensimmäistä kertaa tänä vuonna spinningiin. Ei suinkaan olisi mitenkään järkevää miettiä peräkkäisten päivien treenien yhteensopivuutta, juoksin nimittäin eilen runsaan tunnin lenkin ja sen jälkeen olisi ehkä ollut ihan hyvä antaa jaloille lepopäivä.

Vaan enhän minä sellaista, minä tahdoin spinningiin. Noin kahden minuutin kohdalla alkoi etureisissä kunnon polte. Siinä sitten vaan iloisesti polkemaan ja muistuttelemaan itselleen että tämä on vasta lämmittelyä, tämän ei kuulu tuntua missään. Yritin keskittyä etsimään polkemiseen voimaa enemmän takareisistä ja pakaroista ja ei mennyt kauaa kun niissäkin alkoi tuntua. Voi jipii.

Ei voinut mitään, tein minkä pystyin mutta oli pakko polkea aika kevyellä vastuksella koska muuten en olisi saanut polkimia liikkumaan ollenkaan. Syke ei missään vaiheessa noussut niin korkealle kuin spinningissä normaalisti, en yksinkertaisesti pystynyt polkemaan niin tehokkaasti. 10 minuuttia ennen loppua polte vihdoinkin loppui, ehkä adrenaliinia tuli vihdoinkin riittävästi tai ehkä menetin muuten vaan kykyni tuntea kipua, mutta ihan lopun pystyin polkemaan suht normaalisti. Jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen että sitkeästi jatkoin koko tunnin, eihän se kivaa ollut mutta ehkä tästäkin jotain oppii. Taidan lähitulevaisuudessa katsoa vähän tarkemmin mihin väliin sitä spinningiä kannattaa ottaa. 

Huomenna ajattelin kuitenkin käydä uimassa jos vaan jalat kantavat hallille asti.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ällävikaiset melilosvot

Nokkelampi voi jo otsikosta oivaltaa että tänään oli ohjelmassa pilates. :) Ja näköjään myös huonon huumorin päivä.


Pilateksen alle tein punnerrukset ja pari muuta yläkropan liikettä kuntosalilla, koska pilateksen jälkeenkään ei enää halua lähteä tekemään voimaharjoittelua kun olo on rento. Jalat olivat eilisen jäljiltä vähän väsyneet ja niille annoin vapaapäivän. Laitoin punnerrusohjelman rytmin heti viikonloppuna uusiksi, koska viime viikolla valitut treenipäivät eivät sovi kovin hyvin muuhun treeniohjelmaan. Tein sunnuntaina ensimmäisen viikon toisen päivän uudestaan ja tänään oli vuorossa kolmas päivä. Tulevaisuudessa punnerrusohjelma on siis ohjelmassa perjantaina, sunnuntaina ja tiistaina.

Pilates oli ihana. Siinä oli eri ohjelma kuin viime aikoina on normaalisti ollut ja tykkäsin ihan valtavasti. Hengityksen ja liikkeiden rytmin löytäminen tuntui helpolta ja keskivartalo teki juuri mitä siltä vaan osasi pyytää. Loppuun tehtiin vielä kunnon rentoutukset, olin tunnin jälkeen ihan uudestisyntynyt ja keskivartalo tuntui (ja tuntuu edelleen) ihanan notkealta ja jäntevältä ja ryhdikkäältä. Kävin vielä saunassakin ja nyt on pehmoinen ja lämmin olo. Tältä saisi tuntua aina.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Onnelliset jalat

Tervehdys taas.

Viikonloppu tuli vietettyä itärajan tuntumassa. Oli melkoisen rapsakka pakkanen, vielä kun olosuhteiden pakosta piti välillä oleskella ulkosalla ei-ihan-ulkoiluvaatteissa, niin kyllä siinä olisi vähän vähempikin riittänyt. Vaan onhan tuolla pakkanen ihan eri tuntuista kuin täällä etelässä, paljon kuivempaa ja tyynellä säällä kovatkin pakkaslukemat tuntuvat ihan siedettäviltä. Ja olihan siellä ihan uskomattoman kaunista, ne lumiset metsät kuunvalossa... Ihan taikaa.

Eilen oli kotiinpaluun aika ja juuri samaan saumaan osui lauhtuminen, joten pääsin tänään palaamaan taas päivärytmiin ja käymään koulun jälkeen lenkillä. Jalat tuntuivat valtavan onnellisilta, alkulenkistä oli selvästi ylimääräistä ilmaa askeleessa. Vajaa kuusi kilometriä tuli viipotettua, loppuvaiheessa oli liukkaampia polkuja (tai sitten en vaan ehtinyt huomata alkulenkin aikana sutimista kun olin liian onnellinen) ja vauhti hyytyi, mutta suht pitkälle sain pidettyä hyvää, vähän reippaampaa vauhtia. Paras lenkkibiisi oli tänään PMMP:n Merimiehen vaimo.


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Puli puli

Tänään oli taas uintipäivä.

Vedessä oleminen alkaa tuntua helpommalta, vähitellen ehtii jo miettiä muutakin kuin pinnalla pysymistä. Olipa hyvä etten luovuttanut kun ensimmäinen kerta tuntui kamalalta, näin nopeasti siihen alkaa tottua. Tänään tuli uitua jo 600 metriä ja olisin voinut jatkaa vielä vähän pitempäänkin. Radalla oli kuitenkin aika täyttä eikä uinti ollut kovin viihtyisää, joten lopetin kun aloin väsyä niin etten jaksanut enää keskittyä tekniikkaan. Lisäksi viereisellä radalla oli alakoululaisia jotka roiskivat uidessaan ihan käsittämättömän paljon, lähtöpäätökseeni vaikutti sekin kun heitä juuri silloin ilmaantui uusi lauma. Hyvä mieli jäi kuitenkin, tällä kehitysnopeudella kasvatan kohta pyrstön ja rupean merenneidoksi :)

weheartit.com
Melko todennäköistä.

Punnerrusohjelmasta sen verran että tein sitä jonkun aikaa hyvällä menestyksellä, mutta kun en tullut koskaan raportoineeksi siitä tänne niin jossain vaiheessa se vaan unohtui ja on ollut nyt pitkän aikaa poissa ohjelmasta. Maanantaina aloitin sen uudestaan ensimmäisen viikon kolmannesta sarakkeesta ja tänään pitäisi tehdä viikon toinen punnerrustreeni. Odotan kuitenkin ehkä vielä vähän aikaa, kädet ovat uinnin jäljiltä aika spagettia. Yritän nyt muistaa kirjoittaa edistymisestä tännekin ettei se taas pääse unohtumaan. Teen punnerrukset suorin vartaloin ja yritän panostaa oikeaan tekniikkaan ja siihen että rintakehä käy oikeasti lähellä lattiaa. Aika rankkaa tällaiselle spagettikädelle, mutta huomasin jo edellisellä kerralla punnerrusohjelman toimivuuden, joten eiköhän sillä ja salitreenillä rupea sitä voimaa löytymään. :)

Kuukausiraportti 1/2012

Uudenvuodenlupauksille kuuluu seuraavaa:

Puolimaratonin juokseminen:
Ilmoittautuminen Helsinki City Runiin 5. toukokuuta oli siis jo vuodenvaihteessa taskussa. Harjoittelu on sujunut tahmeasti. Alkukuusta olin matkoilla, sitten häntäluun satuttaminen ja kaikennäköinen muu haittasivat säännöllisen treenirutiinin aikaansaantia. Vasta viimeisen viikon aikana juokseminen alkoi sujua. Tammikuun aikana tuli juostua yhteensä vain 40 kilometriä, mikä on puolimaratonharjoittelua ajatellen aivan liian vähän.

20 lajia:
Tammikuussa kasaan tuli kahdeksan eri liikuntalajia: juoksu, kuntosali, cabaret strip (HeiaHeiaan merkkasin tämän strip-aerobicina), pilates, venyttely, crosstraining, uinti ja kävely. Tähän tavoitteeseen häntäluun satuttaminen vaikutti eniten. En oikein pysty kokeilemaan uusia lajeja ennen kuin tuo paranee, sen verran se haittaa liikkumista. Onneksi ehdin kokeilla Cabaret Stripin ennen tuota pikku tapaturmaa, se on listan lajeista ainoa jota en ollut ikinä ennen kokeillut joten sain listalle edes yhden ihan uuden lajin. Uintiakin voisi pitää melkein uutena lajina, niin nollasta aloitin sen. Venyttelyistä huomioin sellaiset kunnon pitkät venyttelysessiot joita onneksi tuli muutaman kerran tehtyä. Paljon useammin olisi tarvetta, varsinkin takareidet ovat niin kireällä että siitä on jo muissa lajeissa haittaa.

180 liikuntapäivää:
Tavoitteen saavuttaminen vaatisi keskimäärin 15 liikuntapäivää kuussa ja tammikuussa osuin täsmälleen tuohon viiteentoista päivään. Kun otetaan huomioon että liikuntamääriä vähensivät jo edellämainitut takaiskut (tai miten sen nyt ottaa, aurinkolomaa ei varmaan voi laskea takaiskuksi) ja sain niistä huolimatta kokoon noin monta liikuntapäivää, en ole yhtään huolissani tämän tavoitteen täyttymisestä.

Kuva: weheartit.com