Toissapäivänä tein pitkästä aikaa salitreenin. Olin ajatellut että aloittaisin ahkeramman treenaamisen kun Hb ylittää 100. Viime mittauksessa se jäi pikkuisen tuon alle, mutta luulisin että nyt se on kivunnut ihan hyvin tuon rajan yli, koska ainakin tähän asti sen nousu on ollut ihan tasaista. Olen suunnitellut itselleni jo aikaa sitten uuden kolmijakoisen saliohjelman. Nyt kun salitauko venähtikin odotettua pitemmäksi, en enää muistanut mitä olen joillakin lappuun kirjoittamillani liikkeillä tarkoittanut ja olisi pitänyt tarkistaa liikkeet treenikirjoista (jotka ovat tietenkin Helsingissä, kun itse olen Turussa). Jalkatreeni oli kuitenkin selkeä, joten se sai kunnian aloittaa.
On jokseenkin käsittämätöntä miten mahdotonta on aloittaa tauon jälkeen rauhallisesti. Treeni tuntui ihan hyvältä, joten tuli tehtyä ihan kohtuullisen raskailla painoilla. Olisi pitänyt muistaa että salitreenin liian rankan aloittamisen jälkeen on ensimmäisen päivän vähän jumissa ja toisena päivänä melkein liikuntakyvytön. Eilisen päivän vielä pärjäsin, vaikka kävelinkin vähän kuin ankka. Viime yönä sitten alkoi tosissaan tuntua että olisi kannattanut ottaa kevyemmin. Heräsin aamuyöllä lihasten poltteeseen ja kesti ikuisuus ennen kuin sain nukuttua velä vähän. Tuntui kuin jalat olisivat olleet liekeissä. Tämän päivän aikana tuo tunne on onneksi alkanut helpottaa, varsinkin kun en ole joutunut istumaan kovin pitkiä aikoja paikallani. Aika hurjalta se tuntui, enkä keksinyt mitään mikä siihen olisi helpottanut. Mitään jäägeelejä meillä ei tietenkään ole, enkä usko että sellaisen käyttö olisi muutenkaan varsinaisesti helpottanut nukkumista.
Jos pitää hakea jotain positiivista aamuyöllä jalat tulessa kärvistelystä niin olihan se ihan opettavaista, tuli ainakin selväksi mihin lihaksiin tuo treeni vaikuttaa. Sain nyt selviteltyä ne unohtamani liikkeet muiden päivien treeneistä ja huomenna ajattelin käydä tekemässä seuraavan treenin. Toivottavasti tästä kokemuksesta viisastuneena osaan ottaa vähän kevyemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti