Ihanaa, juokseminen alkaa tuntua siltä miltä pitäisikin. Tänään aamupäivällä kävin tunnin lenkillä, jonka loppupuolelle sisällytin muutaman intervallin. Jalat tuntuivat kevyiltä ja voimakkailta. Uskomatonta ajatella miltä ne tuntuivat ennen anemian löytymistä ja kuinka en heti tajunnut että jotain on pakko olla vialla. Juoksunopeuskin on kasvanut huomattavasti, jo nyt keskinopeuteni on noussut huonoimpaan vaiheeseen verrattuna melkein 1,5 km/h.
Juokseminen on toisestakin syystä kivaa. Minulla on uusi rakas, nimeltään Samsung Galaxy Pocket. Halusin juuri tuon, koska se on riittävän pieni että sitä voi pitää mukana lenkkeillessä ja ties missä, mikään valtavan iso puhelin ei tulisi minun käytössäni kuuloonkaan. Ensi töikseni ostamisen jälkeen latasin siihen Sports Trackerin ja lenkit tuntuvat nyt paljon mielekkäämmiltä. Tuossa puhelimessa oikeasti toimii GPS (vanhassa nokialaisessanihan se ei toiminut kuin vahingossa) ja näen reaaliajassa nopeuteni. Lisäksi voin rauhassa tutkia kaikenlaisia uusia metsäpolkuja miettimättä miten saan reitin mitattua kartasta, kun nyt se tulee mitattua automaattisesti vaikka menisin missä ryteikössä. Eksymistäkään ei tarvitse miettiä, sillä tuo piirtää kartan josta näen reittini ja voin siitä suoraan tarkistaa mihin suuntaan olen menossa.
Väliaikaisiin kotiseutuihin tutustuminen on siis oikein hyvässä mallissa niin lenkkeilyn kuin muunkin arkielämän osalta. Täytyy tunnustaa että viihdyn paremmin kuin olisin ikinä uskonut, en pitäisi mitenkään mahdottomana että jäisin ihan pysyvästi majailemaan tänne maamme kauniiseen lounaisnurkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti