Tunnustan. Lusmusin tänään lenkillä käynnistä. Tein niin myös eilen. Sen sijaan kävin ostamassa sipsejä ja Daim-kakun ja olen istunut illan sohvalla niiden kanssa.
Tunnustan myös että illat ovat viime aikoina kuluneet näin aivan liian usein. Ja että vyötäröni on alkanut kasvattaa näin kesän kunniaksi ikiomaa uimarengasta.
Enkä oikein tiedä miksi. Juokseminen tuntuu hyvältä, mutta silti en vaan saa lähdettyä riittävän usein. Olen yrittänyt hankkia inspiraatiota uusilla liikuntavaatteilla ja sykemittarilla (josta aion ehdottomasti puhua enemmänkin!) ja saan käytyä lenkillä pari kertaa viikossa, mutta se on todella vähän verrattuna vuoden takaiseen. Itse asiassa se on vähemmän kuin edes viime talven pakkasilla, vaikka nyt juoksukeli olisi ihanteellinen.
Nyt kun olen tehnyt tilanteesta julkisen, uskon että kyllä tämä tästä. En kehtaa jatkaa tätä rataa jos joudun kertomaan siitä täällä. Tänään on liian myöhäistä tehdä mitään tai muuten en saa unta, mutta huomenna aion käydä lenkillä riippumatta siitä miten paljon sataa. Tulen sitten kirjoittamaan siitä tänne, saatte tulla haukkumaan laiskaksi jos en huomenna raportoi lenkkitunnelmia. :)
Eiköhän tuolla lupauksella ala löytyä vähän treenimotivaatiota, paljon vaikeampaa jatkaa tätä herkkujen mussuttamista sohvalla nyt kun on kertonut siitä julkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti