tiistai 22. marraskuuta 2011

Todellinen aamulenkki

Kun menee iltapäivällä nukkumaan, on siitä aika helposti ennustettavat seuraukset. Keskellä yötä herää siihen että yöunet on nukuttu ja sitten pitäisi keksiä loppuyöksi tekemistä. Kolmen aikaan olin jo ihan kypsä lähtemään lenkille, mutta lopulta tuli lähdettyä kuitenkin vasta viiden jälkeen. Runsas 9 km tuolla pimeässä ja siihen päälle vielä leuanvetoja, olinpa reipas!

Tai siis... lasketaanko leuanvedoiksi jos ei saa tehtyä yhtään? Ensimmäisellä yrityksellä ei ollut monesta sentistä kiinni ettei olisi leuka mennyt tangon yli, mutta ei sitten vaan mennyt. Yritin kuitenkin viisi kertaa, kai sekin habaa treenaa vaikkei ylös asti pääsekään. Ensi kerralla pääsee ehkä jo vähän ylemmäs. Tuollaisista jutuista huomaa että on kuntosalilla jäänyt tietyt lihakset kokonaan treenaamatta, kun on itse itselleen tehnyt saliohjelman. Nyt onkin kova aikomus lopettaa tästedes jokainen lenkki leuanvetoihin, eiköhän sekin harjoittelemalla ala sujua.

Juoksulenkki pisti taas kuulostelemaan huolestuneena toisen jalkani fiiliksiä. Askel tuntuu vähän ikävältä jalkaterässä ja hirvittää etten vaan olisi kehittämässä siihen rasitusmurtumaa. Polvikin kipeytyi tänään. Ennestään raihnainen polveni on tähän asti kestänyt juoksemista ilman mitään ongelmia, salitreeni on selvästi vahvistanut sitä jo ennen juoksuharrastuksen aloittamista. Nyt olen ehkä astunut tuota kipeää jalkaterää varoen eri tavalla tai jotain vastaavaa, kun polvea on alkanut kiukuttaa. Tarkkaillaan tilannetta, uusi minä ei heitä näin pienestä lenkkareita kaivoon.

Päivän paras lenkkibiisi oli tänään 30 Seconds to Marsin Attack, jossa on energiaa vaikka muille jakaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti