Hyvä maanantai

Opiskelijaelämän parhaisiin puoliin kuuluu vapaus nukkua talvellakin edes joskus siihen asti kunnes aurinko paistaa (ei tietenkään aina, viikon mittaisia yöunia voitaisiin katsoa vähän pahalla). Tänään oli juuri sellainen aamu. Siihen päälle rauhassa ajan kanssa nautittu aamupala, niin ei voi aamu paljon paremmin alkaa.

Tyypillinen aamupalani, ruispuuro oliiviöljyn ja mustaherukoiden kanssa, hedelmä tai pari ja jokin proteiininlähde.

Iltapäiväksi piti suoriutua koululle ei-ihan-niin-kiinnostaviin harjoituksiin. Tosin täytyy nostaa kurssin vetäjälle hattua siitä että osaa selittää tylsätkin asiat edes jotenkin mielenkiintoisesti. Harjoitukset venyivät pitkäksi ja oli ihan pimeää kun pääsin lähtemään. Kai se on hyväksyttävä että sitä se tulee olemaan seuraavat monta kuukautta, onneksi on se opiskelijan vapaus niin voi olla edes joskus päiväsaikaan ulkona. Ei auta valittaa, täällä kaupungissa on kuitenkin valaistut ulkoilupolut joten vedin heti kotiin päästyäni lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.

Lihakset ovat olleet tänään odotetusti kipeät ja vähän kävi mielessä tehdä vaan pieni palauttava lenkki, mutta sitten muutin mieleni ja juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni yli kymmenen kilometriä. Se on kummitellut ajatuksissa jo pitkään mutta ei vaan ole tullut kokeiltua aikaisemmin. Siis jos sitä raahustamista voi juoksemiseksi kutsua, oli nimittäin aivan huippuhidas vauhti. Matkaa lienee ollut 10,5-11 kilometriä ja aikaa sain kulutettua 1,5 tuntia, ihan pikkuisen painoi jaloissa se eilinen combat. Onnistuin vielä menemään harhaan ja jouduin oikaisemaan jostain pimeän ryteikön kautta päästäkseni takaisin suunnittelemalleni reitille. Takaisinhan ei käännytä vaikka mikä olisi. :)