Juoksua ja volttikäännöksiä

Jätin puolimaratonin juoksematta, eikä sitten lopulta napannut juosta myöskään kymppiä siellä, se olisi tuntunut niin laihalta korvikkeelta. Sen sijaan olen juoksennellut juuri niin miten on sattunut huvittamaan. Pari kertaa olen juossut intervalleja, kerran 12 x 60 m spurtteja (oli ihan kamalaa, mutta niiiiin tehokasta) ja noiden lisäksi lähinnä vauhtikuntolenkkejä. Hitaasti juokseminen ei nyt tunnu nappaavan, joten tehdään mitä huvittaa. Ihan varmasti tulee taas niitäkin aikoja kun tahtoo juosta hitaasti.

Jalat eivät kestä kovin montaa lenkkiä viikossa, joten uimassa on tullut taas käytyä vähän enemmän. Volttikäännöstä olen jo varmaan vuoden verran harjoitellut harjoitellut jos uimahallissa on ollut tilaa niin etten ole muiden tiellä (ja sen verran kun on mieli tehnyt, en ole väkisin treenannut sitä jos ei ole napannut) ja aina silloin tällöin päädyssä kokeillut miten se sujuu. Olen jatkuvasti kärsinyt vinoon menevästä käännöksestä, se on lähtenyt heti alusta jotenkin kieroon ja siinä vaiheessa kun jalat osuvat seinään, olen ollut jo melkein naama alaspäin ymmärtämättä miten olen siihen päätynyt ja ilman oikein minkäänlaista kontrollia käännökseen. Olen epäillyt jonkunlaista yhteyttä selkävaivoihini, että olisin niiden takia noin toispuoleinen.

Eilen kuitenkin tapahtui jotain kummaa. Lähestyin päätyä ja ajattelin että kokeillaan taas sitä volttikäännöstä, tästä nyt vaan pää edellä. Tuntui kuin päässä olisi jokin napsahtanut kohdalleen, yhtäkkiä se käännös vaan meni ihan hallitusti suoraan ja olin suoraan selälläni kun jalat osuivat seinään. Siitä eteenpäin se sujui joka ikinen kerta. Ilmeisesti pään ajatteleminen oli se taikakeino, tähän mennessä olin jo ehtinyt yrittää kaiken muun ajattelemista eikä mikään ole auttanut. Tosin käännöksen loppu pitää nyt opetella uudestaan, en osaa kääntyä oikeinpäin koska en ole aikaisemmin tullut ulos käännöksestä selälläni. Eilen homma meni aikamoiseksi räpiköinniksi, mutta nyt olen taas tihrustanut videoita ja tajuan vähän paremmin miten sieltä seinästä pitäisi lähteä eteenpäin.

Eniten olen käännöksen (ja uintitekniikan muutenkin) opettelussa katsonut tätä videota. Itse asiassa näitä on neljän videon sarja, tämä on mm. volttikäännöksen opettava numero 2. Käännöksistä aletaan puhua 4.35 ja neuvot käännöksen opetteluun ihan aloittelijalle alkavat 7.20. Lindsay Benko on jonkin aikaa pitänyt hallussaan 400 metrin vapaauinnin maailmanennätystä ja voittanut olympiakultaa, todellakin siis tietää mistä puhuu. Kannattaa katsoa, tosi hyvä opetusvideo.

Videoista puheen ollen, toinen video jota olen tihrustanut vapaauintitekniikkani hiomiseksi on Ryan Lochten pitämältä klinikalta. Videon laatu ei ole mikään paras, mutta tässä Lochte näyttää mitä harjoituksia tekee itse. Jotkut noista ovat olleet sellaisia joiden olen jo ihan ekan kokeilun jälkeen huomannut parantaneen asentoani tai tekniikkaani.

Muista videoista on tullut katsottua ainakin hidastuksia Michael Phelpsin ja Ian Thorpen uinnista. Youtubesta löytyy aika paljon hyviä videoita ihan huippu-uimareidenkin tekemänä, kannattaa käydä kaivelemassa niistä vinkkejä.

Puolimarakunnoton

Flunssa kesti pari viikkoa, joten suunniteltu juoksuohjelma jumahti täysin. Hyvältä näyttänyt puolimaratoniin valmistautuminen tökkäsi siis ihan kunnolla. Toissapäivänä kävin juoksemassa testipitkiksen jonka perusteella piti tehdä päätös olenko puolimarakunnossa. Lenkki kulki ihan ok, runsas 17 km ja 2 h 15 min. Jaloissa kuitenkin oli epämukavia tuntemuksia, lonkat kärsivät ja nilkkaa alkoi vihloa. Kenkäkin hiersi. Nopeuden ylläpitäminenkään ei onnistunut niin miten olisin toivonut. Totesin ettei sille puolimaratonille kannata lähteä kun ei ole tullut tehtyä tarpeeksi pitkiksiä, joko tulee turhan tuskainen matka tai ainakin siinä kestäisi liian kauan. En halua lähteä sinne kuluttamaan yhtä paljon aikaa kuin viime vuonna, kun ennen flunssaa näytti että viimevuotisesta voisi pystyä parantamaan ihan hyvin.

Mietin vielä varttimaratonia, se voisi olla kivaa kun siinä saisi juosta kovempaa ja sen pituisia lenkkejä olen juoksennellut ilman mitään ongelmia. Uusien kenkien hankinta oli kuitenkin ihan väistämätön, sen verran ongelmia on ollut jaloissa jatkuvasti että pakko kokeilla auttaisiko kenkien vaihto asiaa. Kävin ostamassa Niket kun ne ovat aikaisemminkin toimineet hyvin (nuo tämänhetkiset ovat olleet ekat Brooksini, ehkä ne eivät vaan sovi jaloilleni), toivottavasti kintut nyt hyväksyvät ne.

Teetä ja nenäliinoja

Flunssaa olisi tyrkyllä. Puolikipeä olo on ollut jo useamman päivän, kurkku on kipeä ja keuhkot tuntuvat raskailta. Harmittaa. Juoksu on kulkenut niin hyvin etten millään malttaisi vaan levätä montaa päivää. En kuitenkaan lähde höntyilemään, siitä ei ole kuin haittaa.

Viimeisin kympin lenkki kulki keskinopeudella 8,9 km/h, mikä on ennätykseni. Ensi viikolla onkin sitten edessä pitkis, toivottavasti kulkee yhtä hyvin. Muita blogeja lueskeltuani tuo tuntuu tosi hitaalta vauhdilta, mutta minulle se on hieno suoritus. Niinhän se on ettei pitäisi vertailla muihin vaan aikaisempaan itseensä. Pari vuotta sitten en jaksanut juosta yhtään ja nyt teen tuollasia lenkkejä ihan vaivattomasti. Olen ylittänyt kaikki omat odotukseni jo moneen kertaan, muistan kuinka innoissani olin kun ensimmäistä kertaa jaksoin hölkätä hitaasti kolme kilometriä kävelemättä välillä. En olisi ikinä osannut kuvitellakaan että joskus jaksan juosta tällaisia lenkkejä ja vieläpä ihan vaivattomasti. Tuon ajattelemisesta tulee kummasti uskoa kehitykseen, välillä sitä jää vaan tuijottamaan hetkellistä tilannetta liian kriittisesti eikä huomaa että koko ajanhan tässä kuitenkin mennään eteenpäin. Ja niin mennään taas ensi viikolla, kunhan tämä niistäminen nyt vaan lakkaa.

Kaikki pitää tajuta itse

Kuten se, että juoksuvauhti nousee juoksemalla kovaa. Onhan se olevinaan ihan selvää, mutta silti se meni minulla tajuntaan vasta nyt. Olen juossut kaksi kertaa viikossa kovavauhtisia lenkkejä ja nopeutta on tullut kolmessa viikossa 0,5 km/h lisää. Hihkun innosta joka lenkin jälkeen, kun jokainen menee vähän reippaammin kuin edellinen. Miksen tajunnut tätä aikaisemmin? Juoksin siis samaa reittiä samalla sykkeellä, nopeus oli ainoa asia mikä muuttui. Nyt olen pidentänyt lenkkejä ja vaihtanut reittiä, alkoi käydä aika yksitoikkoiseksi juosta tuota samaa. Motivaation kannalta se kuitenkin toimi, siinä näki niin selvästi tulokset.

Viime viikolla juoksin 15 km pitkiksen eikä tullut mitään ongelmia vaikkei ole viimeiseen vuoteen juuri tullut juostua pitempiä matkoja. Taidan siis voida osallistua puolimaratonille, mutta juoksen vielä yhden pitkiksen parin viikon päästä ja teen päätökseni sen perusteella. Ainoa ongelma juoksun suhteen on että lenkkien välissä täytyy aina olla ainakin parin päivän tauko, muuten säärikivut palaavat. Jalat eivät siis käytännössä kestä kuin kaksi lenkkiä viikossa, vaikka pää vaatisi enemmän. Olenkin käynyt myös uimassa ja pyöräilemässä. Vähän kuin triathlonille harjoittelisi, hih.

Kunto kasvaa levossa

Juoksutreeniin palaaminen edistyy vaiheittain. Kuten edellisellä kerralla mainitsin, säärissä oli tuolloin kipua. Tulikin lepäiltyä koko seuraava viikko että sain vihlomisen loppumaan kokonaan. Liikuntana olikin sillä viikolla lähinnä vain järvessä pulikointia. Ihanaa.

Viime viikko sujuikin sitten taas juosten. Kaksi nopeaa 7,5 km lenkkiä ja eilen rauhallisempi 11,5 km, eikä säärissä ole tuntunut mitään. Lepo kannatti siis. Eilinen 11,5 km lenkki oli todella hyvän tuntuinen, jalat olivat kevyet ja niiden puolesta olisin voinut mennä reippaamminkin, mutta syke tahtoi nousta. Tosin lenkki tuli tehtyä keskellä päivää ja lämpötila oli hellerajan paikkeilla, joten ei mikään ihme että syke nousi herkästi. Juoksuvauhti oli silti parempi kuin pitkillä lenkeillä ennen. Oikeaan suuntaan mennään! Tällä hetkellä se syyskuun Ruisrääkki tuntuu oikeinkin houkuttelevalta.

Hassua, tuntuu että juoksun vähäinen määrä on parantanut kuntoa. Ei ehkä ole ihan pelkkää legendaa että kunto kasvaa levossa. Samaa sanoi kyllä Mieskin kun ihmettelin hänelle parantunutta juoksunopeutta, hän kertoi tehneensä uinnissa 50 metrillä kaikkien aikojen ennätyksensä sen jälkeen kun oli jo lopettanut koko harrastuksen. Tosin kestävyys kehittyi päinvastaiseen suuntaan, jo 100 metrillä hän oli ollut paljon hitaampi kuin ennen. Ei siis kannata heittäytyä ihan kokonaan sohvalle. 

Tämä ihan vaan rohkaisuna niille jotka joutuvat syystä tai toisesta pakkolepoon (ja itsellenikin muistutuksena että maltan levätä), ei se peruskunto ihan noin vaan katoa. Muutaman viikon treenillä olen saanut itseni parempaan juoksukuntoon kuin missä olin viime syksynä, vaikka lenkkeilyä on ollut todella vähän. Toki täytyy muistuttaa etten ole pelkästään röhnöttänyt sohvalla vaan on tullut käytyä uimassa säännöllisesti ja muutenkin olen tehnyt sitä sun tätä, vaikken olekaan ollut mitenkään järjestelmällinen. Ja teinhän minä juoksuharrastusta aloittaessani pohjatyöt aika perusteellisesti, maltoin silloin juosta hiljaa ja säännöllisesti ja rakentaa peruskuntoa. Kai siitä on jotain jäänyt talteen.

Ja sitten se treenimusiikki. Älkää vaan kysykö miksi, mutta viime lenkeillä kuulokkeissa on pyörinyt Dingoa. Toimii.

Henkisesti pitkä

Tänään oli sitten pitkän lenkin vuoro. Ensimmäinen pitkis sitten viime syksyn, joten ihan tunnustellen ajattelin mennä. Suunnitelma oli ihan hyvä, menen bussilla 13 kilometrin päässä olevalle rannalle ja juoksen paluumatkan kotiin. Tuntui teoriassa kauhean kivalta ajatukselta, mutta sinne rannalle päästyäni juoksu ei enää tuntunut kovin houkuttelevalta. Merta ja hiekkaa vs. monta hikistä kilometriä. Hieman siinä sai kannustaa itseään liikkeelle, ettei jää koko päiväksi laiturille.

Juoksemaan lähdettyäni huomasin heti, että tankkaus meni ihan pieleen. Ei kannata syödä läjää muffinsseja aamupalaksi, ei varsinkaan sitä viimeistä kun ei enää tee mieli mutta ei raaski jättää yhtä ihan pikkuista. Lämpimän päivän takia join ennen lenkkiä ja otin puoli litraa vettä mukaan (osaan ihan kohtuullisesti juosta hartiat rentoina vaikka pitäisinkin jotain kädessä, luultavasti ratsastuksessa opittua). Ehkä join liikaa tai ehkä se ei muuten vaan imeytynyt, mutta mahassa hölskyi alkumatkan ja muffinssien takia oli paha olo suunnilleen ensimmäisen tunnin. Jo ensimmäisen kahden kilometrin aikana tuli mietittyä pariin otteeseen että onko tämä nyt pakko juosta juuri tänään, vieläkö voi jättää kesken.

Jalatkaan eivät oikein toimineet, alkumatka oli pyristelyä ja loppumatka oli pyristelyä ja siihen väliin mahtui silmänräpäyksen mittainen hetki, jolloin kuvittelin että homma lähtisi rullaamaan. Ehkä niissä painoi toissapäiväinen nousevavauhtinen lenkki, ehkä olisi pitänyt olla toinenkin lepopäivä. Molempien säärten sisäreunalla tuntui myös, mikä johtunee kengistä. Minulla on runsaan kuukauden vanhat kengät ja eron vanhoihin huomaa. Vanhoissa kengissä pronaatiotuki oli painunut littaan ja loppuaikoina aloin saada nilkkakipua, josta huomasi ihan selvästi että se johtuu pronaatiosta. Näissä uusissa tuki todellakin on, nilkkakivut jäivät välittömästi eikä muitakaan sopeutumisvaikeuksia ole ollut, mutta nyt näköjään sääret ovat kovilla kun sisäreunalle tulee enemmän kuormaa kuin ennen. Ehkä on syytä vaihdella kenkiä. Vanhat ulkolenkkarit saivat jo lähteä mäkeen, mutta sisälenkkareina minulla on neutraalimmat kengät joilla olen juossut juoksumatolla ilman mitään ongelmia. Täytynee käyttää niitä välillä ettei kaikki kuorma aina tule noille säärille.

Vauhti oli... no ei sitä voi vauhdiksi kutsua, pidin pari kävelytaukoa jalkojen ja mahan lepyttelemiseksi ja kokonaisuudessaan sain tuohon 13 kilometriin kulutettua aika tasan kaksi tuntia. Ei siis kovin paljon poikennut reippaasta kävelynopeudesta. Vaan oli miten oli, nyt on jaloille taas näytetty kilometrejä, ehkä ne seuraavalla kerralla muistavat vähän paremmin mistä tässä on kyse.

Faster, faster!

Meninkin sanomaan edellisessä postauksessa ettei suunnitelmissa ole osallistua mihinkään juoksutapahtumiin. Siitä se ajatus meni takaraivoon ja on kummitellut siellä sen verran, että tuli katsottua millaisia tapahtumia syksyllä löytyy. Ihan vaan uteliaisuudesta.

Ruisrääkki olisi kivasti kahden kuukauden päästä, tässä ehtisi vielä hioa kuntoaan sitä silmälläpitäen. Tuonne pääsee opiskelijahinnalla ilmoittautumaan elokuun loppuun asti, joten vielä ei ole mitään kiirettä tehdä päätöksiä. Kovasti tuo houkuttelisi.

Lenkkeilyssä olenkin nyt lähtenyt liikkeelle sillä taka-ajatuksella että tuohon tähdätään. Noiden kaiken maailman vaivojen takia juoksu on ollut jäissä enkä ole juossut ainuttakaan pitkää (yli 10 km) lenkkiä viime syksyn puolimaratonin jälkeen. 7 km lenkit ovat kuitenkin vähäisestä harjoituksesta huolimatta kulkeneet ihan hyvin, joten ei se juoksukunto ihan kadonnut ole ja pidän ihan mahdollisena parantaa aikaani viime syksyyn verrattuna. Jalat pitää kuitenkin totuttaa taas pitempään matkaan ja viikonloppuna aion pinkaista ensimmäisen pitkiksen pitkään aikaan. Ja jos päätän olla sittenkin osallistumatta kisaan niin sitten päätän, tuleepahan jotain mielekkyyttä lenkkeilyyn kuitenkin.

Jotta jotain kehitystä tapahtuisi viimevuotiseen verrattuna (en halua enää kuluttaa yli 2,5 tuntia yhteen pikku puolimaratoniin, pakko sen on sujua nopeammin), juoksunopeutta olisi syytä saada nostettua. Olen nyt pari kertaa juossut nousevavauhtisia lenkkejä. Ensimmäinen oli 6 km ja koostui neljästä 1,5 km pätkästä, joista jokainen juostiin edellistä kovemmalla sykkeellä (sykettä on helpompi seurata kuin nopeutta koska sykemittari on ranteessa mutta GPS taskussa - logiikkansa siinäkin). Toisella kerralla lisäsin tuohon ylimääräisen lenkin kuntoradalla, matka kasvoi 1,5 km ja koostui viidestä osasta. Tuolla ensimmäisellä kerralla tuntui että juoksunopeudet asettuivat aika luonnostaan tiettyyn kohtaan ja tiettyyn sykkeeseen. Jälkimmäisellä kerralla huomasin että joukossa oli selvästi yksi pätkä, jolla tasaista vauhtia oli kauhean vaikeaa löytää. Näköjään elimistölläkin on tietyt kohdat joissa homma toimii paremmin, jälkimmäisellä lenkillä yritin väkisin asettaa sykkeen/juoksunopeuden sellaiseen kohtaan jossa se ei luonnostaan halua olla.

Molemmilla kerroilla olen ollut kauhean ylpeä viimeisistä 1500 metristä, lähinnä siitä miten pääni on ne jaksanut. Minun ongelmani reippaammassa vauhdissa on aikaisemmin ollut että jalat veisivät mutta pää väsyy. Sykemittarista oli selvästi apua, tiedän millä sykkeellä pystyn juoksemaan ja oli helpompaa olla antamatta periksi kun tiesin ettei sykkeeni ollut mikään luonnottoman korkea ja että olen aina ennenkin jaksanut ylläpitää sitä tuolla tasolla, vaikka se vähän pahalta tuntuisikin. Muutenkin asenne on ollut kohdallaan, en ole miettinyt kuinka kamalan kovaa pitää juosta ja kuinka rankkaa on, vaan lähinnä ajatuskulku on ollut "ei enää pitkään, enää 500 metriä... ja sitten kiihdytetään vauhtia" ja hihitellyt kuinka motivoin itseäni jaksamaan sillä perusteella että kohta pääsee kovempaa. Henkisesti on nyt tuntunut valtavan hyvältä juosta ja askelkin tuntuu ilmavammalta kuin viime vuonna.

Treenimusiikiksi on sopinut erityisen hyvin Within Temptationin Faster:

Puoli vuotta myöhemmin

Halusin tulla käymään pitkästä aikaa täällä. Puoli vuotta on hurahtanut niin etten ole edes oikeastaan ajatellut bloggaamista, enkä nytkään lupaile että paluu olisi jotenkin lopullinen, mutta on mukavaa ainakin silloin tällöin käydä päivittelemässä kuulumisia tännekin. Tuossa talvella vaan iski jonkinmoinen kyllästyminen, ei tuntunut että olisi mitään sanottavaa. Pienoista elämänmuutostakin on ilmassa, muutin Helsingistä Turkuun ja nyt väkerrän kovaa vauhtia lopputyötäni, joten joskus tulevaisuudessa saattaa tulla valmistuminen ja Ihan Oikeisiin Töihin meno vastaan.

Liikuntaa on, mutta en ole palannut sellaiseen säännölliseen, etukäteen suunniteltuun aikatauluun jollaista noudatin viime syksyyn asti. Nyt mennään enemmän fiilispohjalta. Pieniä sääntöjä joudun asettamaan itselleni, koska treenitahti on harventunut vähän liikaa. Päätinkin että tavoitteena tällä hetkellä on joka viikko kolme vapaavalintaista aerobista treeniä (juoksu, uinti ja pyöräily ovat pop kun nilkka haittaa kaiken maailman hyppimis-ryhmäliikuntatunteja), yksi lihaskunto (yksi riittää, koska viime aikoina nämä ovat olleet nollilla) ja yksi kehonhuolto (pilates tai jooga). Tuo on pikkuisen enemmän kuin mitä olen tehnyt ja sopii siis tehtäväänsä, hellästi herättelemään kehoani tekemään vähän enemmän kuin nyt. Mitenkään ryppyotsaisesti en pidä tästä kiinni, tavoitteena ei nyt ole mitään urheilutapahtumia vaan pelkästään oma hyvinvointi. Jotenkin se puolimaratonin juokseminen poisti jonkun pakon, tiedän että pystyn sellaiseen joten enää ei ole pakko todistaa mitään.

Viimeisimmän, tammikuun postauksen aihe on edelleen ilmassa: nilkka ja olkapää vihoittelevat ajoittain. Varsinkin olkapää aiheuttaa turhautumista. Siinä ei normaalitilanteessa ole mitään vikaa, mutta se taitaa olla hieman löysä ja on joskus uidessa hiukan nuljahtanut paikaltaan (ja sitten itsestään heti takaisin), mikä on luonnollisesti aika kivuliasta ja todella ikävää kun niin käy kesken uimisen. Joudunkin uimaan hiukan huonommalla tekniikalla kuin haluaisin, koska tuon ehkäisemiseksi en voi ojentaa käsiä ihan suoraan linjaan vartalon kanssa (vapaauinnista on siis edelleen kyse). Muuten se ei ole mikään kovin dramaattinen vaiva.

Sellaista siis!

Kremppasaldo

Ajattelin tulla kertomaan miksi täällä ja liikuntarintamalla on hieman turhan hiljaista, koska en nyt ihan huvin vuoksi möllötä tekemättä mitään vaan siihen on jonkunlainen syy. Nyt on nimittäin kropalla jotenkin kamalan vaikeaa. Tällä hetkellä kipeänä ovat:

• oikea olkapää (lihakseen sijoittuva ongelma, ollut kipeänä jo pitkään ja haittaa minkään painavan nostamista. Tai itseasiassa minkään nostamista, jos liikeradan kanssa ei ole huolellinen)
• vasen olkapää (tuntuu enemmän nivelongelmalta, ärtyi pienestä uintiasennon muutoksesta ja oli pahimmillaan kun nukuin huonosti sen päällä eräänä yönä, nyt tuntuu onneksi paljon paremmalta)
• alaselkä (kipeytyy istumisesta, välillä myös kiertoliikkeistä tai liiallisesta notkoselästä, parempi kun onnistun välttämään noita mutta välillä on pakko istua luennoilla, joten... On kerran ihan kunnolla pelästyttänyt minut uidessa, kun ilmeisesti tein liikaa kiertoliikettä ja sen seurauksena takareisistä lähti ihan kokonaan tunto. Ei onneksi ole tapahtunut koskaan uudestaan.)
• oikea nilkka (ja jalkaterä, joka kipeytyy ilmeisesti astun sille huonosti varoessani tuota nilkkaa, estää juoksun ja aika pitkälti salitreeniäkin, haittaa uintia koska kipeytyy potkiessa jos pääsee liikkumaan)

Jos siis joku on ihmetellyt miksi blogissa on hiljaista, syy voi ehkä mahdollisesti olla jokin noista. Pieniä juttuja kaikki, ihan kaikessa ärsyttävyydessään juuri ja juuri sen kokoisia että estävät tekemästä juuri mitään. Todella kivasti nuo ovat jakaantuneet pitkin kroppaa niin että niiden yhteisvaikutus on mahdollisimman suuri. Olen pyrkinyt uimaan ja vesijuoksemaan mahdollisuuksien mukaan, kunhan nilkan teippaa kunnolla ja on huolellinen liikeratojen kanssa niin ne onnistuvat. Ei ihan niin paljon kuin pää tahtoisi, mutta ainakin sen verran etten ihan hypi seinille.

Vuoden eka

Hyvää kaksi-nolla-yksi-kolmea täältäkin (viimeinkin)! On tämä uudenvuodenpostaus jäänyt aika myöhäiseksi. Viime vuosi meni viime vuoden kuvioilla, nyt olen vähän eri linjalla. En antanut mitään uudenvuodenlupauksia, jos tuntuu siltä että haluan asettaa tavoitteita niin asetan niitä sitten pitkin vuotta. Viime vuoden tavoitteet kuitenkin täyttivät tarkoituksensa, tuli kokeiltua monipuolisesti liikuntalajeja ja liikunnasta tuli rutiinia. Ja puolimaratonin juokseminen nosti itseluottamukseni ihan eri tasolle, kun näin että osaan ja jaksan tehdä töitä tuollaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Olen oppinut paljon itsestäni ja itselleni parhaiten sopivista treenitavoista ja nyt katson miten homma etenee jos sen antaa mennä ihan omalla painollaan. Tällä hetkellä huvittaa uida, joten uin.

Viime aikoina kroppa on ollut vähän romuna. Olkapää kipuilee, alaselkä kipuilee, nilkka kipuilee. Uinti tapahtuu suurimmalta osin pullarin kanssa ja silloinkin kun uin ilman sitä, potkin todella harvakseltaan koska potkiminen kipeyttää nilkan kaikkein pahiten. Olen yrittänyt teippailla sitä mutta ei sekään oikein toimi. Kai sitä täytyy jossain vaiheessa käydä näyttämässä jos ei rupea paranemaan. Olkapää ja selkä eivät ole yhtä huonossa jamassa. Selästä olen lähinnä huolissani koulun alkamisen takia, ensi viikolla joutuu taas istumaan luennoilla ja tuo ei oikein istumisesta pidä. Olkapään kanssa tulee ongelmia vain jos sen vahingossä täräyttää vaikka seinään, tai jos ui huonolla käden liikeradalla.

Onhan sitä ihan kohtuullisessa määrin tullut oltua rikki tässä viimeisen vuoden aikana. Jos tästä tahtoo jotain positiivista hakea, niin olen ainakin oppinut ettei jonkun paikan kipeys heti tarkoita että pitäisi jäädä sohvalle makaamaan. Liikutaan niin miten kroppa sietää.

Done and done!

Tänään oli uudenvuodenlupauksieni kannalta ratkaisun paikka, sain nimittäin samanaikaisesti täytettyä kaksi jäljelläolevaa lupausta. Ensinnäkin tänään oli vuoden 180. päivä, jona liikuin vähintään puoli tuntia. Toiseksi, tänä vuonna on nyt tullut liikuttua 20 eri tavalla.

Viimeiset kaksi liikuntalajia olivat kahvakuula, jota tuli tuossa eräänä lumituiskuisena päivänä heiluteltua olohuoneessa, sekä vesijuoksu jota tuli tänään testattua hetken mielijohteesta. Olin uimahallissa ja uintiradoilla oli ruuhkaa mutta vesijuoksijoiden radalla ihan tyhjää, joten päätin että onhan sitä kokeiltava. Täytyy tunnustaa että näistä kahdesta viimeisestä liikuntalajista kumpikaan ei oikein kunnolla kolahtanut. Ehkä ne vaatisivat vähän lisää tutustumista ennen kuin niistä voi antaa kunnollisen tuomion.

En olisi uskonut että menee ihan näin tiukille, mutta tulipahan täytettyä nuo. 180 päivästä en ole ollut huolissani, se jäi näin myöhäiseksi vain koska olen onnistunut sairastelemaan ikävän paljon. Sen sijaan tuo 20 lajia osoittautui yllättävän haastavaksi. Suurin osa vuoden liikunnoista on ollut juoksua, uintia ja kuntosalia, joten aika moni noista lajeista jäi yhden kerran kokeiluksi.

Tässä vielä lista lajeista, joilla olen tänä vuonna hanuriani liikuttanut:

1. Juoksu 
2. Crosstrainer
3. Cabaret Strip
4. Venyttely
5. Kuntosali
6. Pilates
7. Uinti
8. Kävely
9. Spinning
10. Core
11. Combat
12. Hathajooga
13. Tallityöt
14. Raviurheilu
15. Rullaluistelu
16. Pyöräily
17. Fitness Fusion
18. Geokätköily
19. Kahvakuula
20. Vesijuoksu

Nenäklipsi

Tänne aina silloin tällöin putkahtaa ihmisiä googlettamalla uimarin nenäklipsiä, joten voisin vähän avata omia kokemuksiani. Enää en uidessa sitä käytä ellen tee jotain erikoista, mutta kyllä sitä jonkun aikaa tuli ihan jatkuvasti käytettyä. Niitähän on pehmeitä ja kovia, minulla on Speedon pehmeä klipsi. Ihan arvalla valkkasin että minkälaisen ostan, ei ole mitään sen kummempaa asiantuntemusta noista. Näin jälkeenpäin voin antaa vinkin että kannattaa hankkia vähän värikkäämpi klipsi, tuollaista valkoista/läpinäkyvää on aika ikävää etsiä altaan pohjalta...

Otin tuon käyttöön aloittaessani uinnin opettelua, kun varsinkin vapaauinnissa oli yhtä tuskaa opetella hengittämään oikein, koska tuntui että joka kerran päätä kääntäessä meni kaikki pään ontelot täyteen vettä. Se teki uinnista aika epämiellyttävää ja koska oli ihan riittävästi muutakin opeteltavaa, päätin tehdä homman itselleni mukavammaksi ja ostin tuollaisen. Se toimi oikein hyvin, pysyi kiltisti paikallaan eikä tuntunut uidessa ollenkaan. Koska olin vasta opettelemassa oikeaoppista hengitystä, en tuntenut mitenkään oudoksi etten pystynyt hengittämään nenän kautta ulos.

Muutaman kuukauden tuota tuli käytettyä jokaisella uintikerralla. En tiedä mistä johtui, mutta muutaman kuukauden käytön jälkeen se alkoi valua ja sain korjata sitä joka käännöksessä paremmin. Kerran sitten tympäännyin sen valumiseen, nakkasin sen altaan reunalle ja jatkoin uintia ilman sitä. Tässä vaiheessa olin jo sen verran tottunut uintiin että hengityksen ja pään asennon hallinta oli helpompaa, enkä enää imaissut koko nenää täyteen vettä.

Nyt olen uinut jo aika kauan ilman nenäklipsiä ja olen tottunut hengittämään ulos sekä suun että nenän kautta, joten en enää käyttäisi sitä. Eikä sinne nenään enää mene yhtään vettä. Mies aina silloin alkuvaiheessa sanoi että jos minulla menee nenään vettä, se johtuu siitä että hengitän sisään vedessä. Minä tietenkin väitin että en varmasti, mutta kyllä se taisi niin kuitenkin olla. Nykyisin voin ihan hyvin sukellella vaikka miten päin eikä nenään mene vettä, koska olen oppinut ihan oikeasti olemaan hengittämättä sitä.

Viime aikoina olen käyttänyt nenäklipsiä vain harjoitellessani volttikäännöstä. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa että ongelma on sama kuin alunperin vaparia opetellessa: kaikkeen ei voi keskittyä, joten teen hommasta vähän helpompaa ja mukavampaa itselleni. Eiköhän se tuossakin saa jäädä pois kunhan opin käännöksen paremmin. Klipsi on edelleen se sama, kyllä se mukana pysyy uidessa ihan riittävän hyvin vaikka ei ihan täydellisesti pysykään paikallaan.

Jos on siis ongelmana että nenään menee vettä uidessa, voin lämpimästi suositella nenäklipsin käyttöä. Se tekee uinnista paljon mukavampaa ja eihän sitä ole pakko aikojen loppuun asti käyttää, helppohan siitä on luopua kun siltä tuntuu.

Vesipetoilua

Uinti on nyt vienyt allekirjoittaneen ihan mukanaan. Tällä viikolla pulikointia on tullut runsas neljä tuntia, aika huikeaa entiselle veden ja uimisen inhoajalle (vaikka oikeisiin kilpauimareihin verrattuna edelleen aika vähän, mutta silti). On se vaan totta että vesi alkaa tuntua ihan eilaiselta kun siinä viettää paljon aikaa. Se kannattelee aivan eri tavalla ja voin keskittyä siihen mitä olen tekemässä, kun itse veteen ei tarvitse kiinnittää huomiota. 

Kuva täältä

Myös sukeltamisesta on tullut paljon mukavampaa, vesi ei enää tunnu siltä kuin se yrittäisi hukuttaa minut ja etten pysty hengittämään, vaan nykyisin voin ihan rennosti sukellella ja hengailla veden alla ilman että erityisemmin ajattelen hengittämistä, kyllähän sitä sitten tulee ihan automaattisesti noustua hengittämään kun se on ajankohtaista.

Kuva täältä

Vapaauinti on tullut huomattavasti sujuvammaksi, en enää ole muiden tiellä vaan välillä yllätän itsenikin, kun lähden uimaan jonkun nopeana pitämäni uimarin perään ja otankin hänet kiinni. Olen kovasti harjoitellut vartalonkiertoa, käsivetoa ja käden ojennusta eteen ja näköjään jotain on osunut kohdalleen kun olen yhtäkkiä tullut nopeammaksi.

Kuva täältä

Vielä pitäisi opetella volttikäännös. Ottaa päähän kun en osaa sitä, pääsisin niin paljon sujuvammin jatkamaan matkaa päädystä. Olen jonkun verran harjoitellut mutta ei se vielä oikein suju niin että sitä voisi uinnin seassa käyttää. Ei se itse käännös vaikea ole, sen kun painaa pään alas ja vetää vähän jalkoja koukkuun niin siitähän menee automaattisesti ympäri. Vaikeaa on ehtiä tehdä jotakin sen aikana, kuten hahmottaa missä kädet, jalat ja seinä ovat. Koko homma nimittäin tapahtuu ihan uskomattoman nopeasti. Eka yritys oli aika hämmentävä kun painoin pään alas ja seuraava asia mitä tajusin oli se kun tulin pää edellä pintaan, naama edelleen samaan suuntaan tietenkin.

Pää alas ja siitä se sit lähtee... (kuva täältä)

Treenikirjallisuutta

Tällä kertaa haluaisin kertoa kirjoista, joiden avulla rakentelen itselleni kuntosaliohjelmia. Olen tainnut mainita nämä jo joskus kauan sitten, mutta tarkempi katsaus on jäänyt tekemättä.

Mies on pari vuotta sitten tilannut nämä Amazonista, hinnat näyttävät tällä hetkellä liikkuvan vähän kymmenen punnan yläpuolella. Sarjaan kuuluu muitakin kirjoja, ainakin pyöräilyä ja tanssia. En ihan tiedä millä perusteella Mies päätti tilata juuri nämä, mutta olen tyytyväinen että tilasi koska nämä ovat olleet hyödyllisiä. Ja ei, kukaan ei maksa minulle mitään näiden mainostamisesta vaikka se voi siltä vähän kuulostaakin. :)

Strength Training Anatomy on lihaskuntoliikkeiden raamattu, johon palaan jatkuvasti tarkistaakseni miten jokin liike pitikään tehdä tai kun kaipaan vaihtelua treeniin.

Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti paljon liikkeitä ja mihin ne vaikuttavat. Lihasryhmät on värikoodattu ja jokaisen sivun yläkulmassa on täplät jotka näyttävät mihin kaikkiin lihasryhmiin juuri kyseinen liike vaikuttaa. Liikkeet selitetään sekä sanoin että kuvin ja lisäksi kerrotaan mitkä ovat tyypillisiä virheitä ja mihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota.

Nimensä mukaisesti tämä kirja huomioi myös ruumiinrakenteessa olevia eroja ja kertoo miten liikkeisiin ja niiden tuloksiin vaikuttaa esimerkiksi kuinka pitkät raajat tai kuinka laaja rintakehä treenaajalla on.

Ja tietty venyttelyäkään ei ole unohdettu, kaikille lihasryhmille on annettu joitain perusvenytyksiä. Myös tässä näytetään tarkasti mihin liike vaikuttaa ja mihin on tärkeää kiinnittää huomiota.

Tarkemmin yksittäisen lajin lihaskuntotreenaukseen autttavat sitten nämä muut kirjat. Näiden tukena käytän kuitenkin yllämainittua kirjaa, koska siinä on laajempi valikoima liikkeitä ja yksityiskohtaisemmat selitykset.

Viime aikoina uinti-innostukseni seurauksena minulla on eniten ollut käytössä Swimming Anatomy.

Tässä esitetään jokaiselle lihasryhmälle ja tärkeille lihaksille perusliikkeitä ja niiden variaatioita nimenomaan uimarin tarpeiden kannalta. Jokaisen sivun reunassa näytetään mihin uintilajiin juuri tämä liike auttaa (listassa on lajien lisäksi symboli myös startille/käännöksille). Yksittäisiin lihasryhmiin vaikuttavien liikkeiden lisäksi kirjassa on myös koko kroppaa treenaavia liikkeitä.

Turvallisuusvinkkejä on paljon ja muutenkin tässäkin kirjassa selitetään aika tarkasti miten mikäkin liike kuuluu tehdä, vaikkei sentään ihan niin yksityiskohtaisesti kuin voimaharjoittelukirjassa.

Running Anatomy on ollut vähän vähemmällä käytöllä, koska juoksu on sen verran suoraviivaisempi laji ja siinä on paljon helpompi itsekin hahmottaa mitä lihaksia pitää treenata. Tässäkin kirjassa esitellään samalla tavalla lihaskuntoliikkeitä ja mitä ne vastaavat lihakset juostessa tekevät. Lisäksi tässä on koko kropan liikkeitä sekä treenivinkkejä esimerkiksi ponnistuksen räjähtävyyden kehittämiseen.

Lisäksi tässä kirjassa (kuten näissä kaikissa muissakin) on yksityiskohtaisesti selitetty mitä raajoissa tapahtuu liikunnan aikana. Nämä ovat selkeästi asiantuntevia ja hyvin havainnollistettuja osioita näissä kaikissa kirjoissa.

Stretching Anatomy on ollut aika vähäisellä käytöllä, yleensä tulen venytelleeksi aina samoilla liikkeillä (ja sitäkin liian harvoin).

Kirjassa on venyttelyliikkeitä varmasti ihan joka ikiselle lihakselle, joten tähän kannattaa turvautua jos tarvitsee venyttää jotain omituista lihasta eikä keksi miten se parhaiten tapahtuisi. Lisäksi joka kappaleessa on taulukoitu mitä lihaksia mikäkin liike venyttää

Venyttelyliikkeiden lisäksi kirjassa on ohjelmia, jotka antavat suuntaa minkä verran on hyvä venytellä riippuen omasta notkeudesta ja lähtökohdista.

Minun on nyt tunnustettava että viimeiseksi jäänyt Yoga Anatomy on ollut melkein kokonaan vailla käyttöä. Ei ole juuri koskaan tullut joogattua. Tämä on kuitenkin oikein pätevän oloinen kirja, selittää tarkasti sisäelinten ja luuston toimintaa, tasapainon jakautumisen ja esittelee paljon asanoita ja niissä käytettäviä lihaksia.

Voin siis oikein lämpimästi suositella tätä kirjasarjaa, nämä ovat selkeästi asiantuntijoiden tekemiä ja loppuun asti mietittyjä.

Kuukausiraportti 11/2012

No voi että, kun on vaikeaa nyt päivittää tätä blogia. Koulussa on kaikkien harjoitustöiden takarajat ja tentit ja kaikki, ja niiden takia tämä on ihan suosiolla jäänyt. Tarkoitus ei todellakaan ole hylätä tätä blogia vaan kovasti on aikeissa olla taas aktiivisempi. Tässä olisi kuitenkin pahasti jäljessä tuleva raportti tavoitteiden edistymisestä marraskuussa:

20 lajia:

Ei yhtään uutta lajia marraskuussa. Saldo tältä vuodelta on edelleen 18. Kahvakuula kököttää tuossa nurkassa ja odottaa käyttöönottoa, joten sitä tulee varmasti joku päivä heiluteltua kun ei viitsi pahimmissa lumimyrskyissä salillekaan lähteä tarpomaan. Sen lisäksi puuttuisi vielä yksi laji, se on ihan auki. Saa nähdä minkälainen villi kortti siitä tulee, pitäisiköhän käydä kokeilemassa zumbaa tai jotain muuta hassua ryhmäliikuntaa? Tai hiihtoa tai luistelua? Tai vesijuoksua? Tai pulkkamäen laskemista (on se liikuntaa!)...

180 päivää:

Uimahallilla olen viipottanut tämän syksyn aikana jatkuvasti ja vielä marraskuussa tuli flunssan niin salliessa kuljettua melkein kaikki matkat pyörällä. Sitkeä flunssa aiheutti kuitenkin sen verran taukoa että marraskuussa liikuntapäiviä kertyi vain kymmenen, mikä tekee vuoden ensimmäisten 11 kuukauden saldoksi 168. 180 päivän tavoite siis täyttyy, kunhan vaan pysyn terveenä ja pystyn liikkumaan joulukuussa suht normaalisti.

Jalat, jalat!

Olipa taas flunssa, näin kauan sitä kipeyttä loppujen lopulta kesti. Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa niin terve että uimaan meneminen tuli taas kysymykseen. Uinnista ei ikinä pitäisi joutua pitämään taukoja, vesi tuntui taas niin raskaalta, vähän kuin uisi siirapissa. No, tuntumaahan ei saa takaisin muuten kuin uimalla joten otin heti eilen uusiksi. Eipä tuo tuntunut yhtään sen paremmalta, mutta kai se taas tästä lähtee.

Eilen mukana oli myös Mies, joka antoi taas vähän palautetta vapaauintitekniikastani. Olen aikaisemman palautteen seurauksena oppinut tekemään käsivedot paremmin, mutta nyt hän puuttui potkuihini. Potkiessani jalkani eivät ole tarpeeksi lähellä toisiaan, minkä takia lantioni ei pääse kiertämään vaan vartalonkierto rajoittuu olkapäihin ja lapoihin. Vartalonkierron ääriasennossa jalkojen pitäisi olla jossain määrin päällekkäin, mitä minulla ei päässyt tapahtumaan ollenkaan. Taas piti tihrustaa videoita että ymmärsi kunnolla mitä Mies tuolla tarkoitti, Ian Thorpen uintia katsomalla ymmärsin kyllä heti.

Loppuajan uin sitten jalat korostetun lähellä toisiaan, mikä tuntui jotenkin kamalan huteralta. Lisää treeniä siis, ja lisää lihaksia keskivartaloon että saan kontrolloitua vartalon asentoa paremmin. Vaikeaa tuo uinti.

Edes jotain

Hyvin varovainen paluu liikunnan pariin tehty tänään, ihan iisisti hyötyliikunnan merkeissä. Ajoin koulumatkat pyörällä ja kun oli muitakin asioita hoidettavana, tein suosiolla isomman kierroksen toiseen suuntaan niin sain koulumatkasta kaiken hyödyn irti. Tuon kiertotien ansiosta kilometrejä kertyi noin 21, ei siis mikään ihan huikea urheilusuoritus mutta juuri sopiva flunssastapaluuvetristely (huh mikä sanahirviö).

Nokka vuotaa kovasti niin kuin se tekee nyt muutenkin koko ajan, toivottavasti tuo nuha ei ole yhtä sitkeä kuin tämä tauti on muuten ollut. Muuten on kyllä ihan hyvä olo. Huomenna saa sitten nähdä joko olisin riittävästi kunnossa tekemään jotain muuta, kun ei ole ollut kuumetta ja yskää enää pitkään aikaan eikä tuosta nuhasta tunnu kummempaa haittaa olevan. Salille tai uimaan en todellakaan lähde ennen kuin lakkaan niistämästä, mutta ehkä tästä jo jotain voisi ruveta tekemään.

Flunssaa liikkeellä

Viime päivät ovat kuluneet näissä tunnelmissa:

Nyt voin sanoa että taitaa olla joku ihan kunnon pöpö liikkeellä, on nimittäin sen verran kipeää porukkaa tuttujen keskuudessa. Itse taisin päästä vähällä, viisi päivää olen ollut kipeänä ja nyt kuume on ihan rehellisesti poissa, mutta muuten en todellakaan ole terve, yskin ja kurkku tuntuu metrin paksuiselta ja nukkuminen on vaikeaa kun tuntuu ettei pysty hengittämään normaalisti. Miehellä tuli viikko täyteen ja yskii edelleen aika pahasti ja valittelee että tuntuu keuhkoissa, varmaan saa kohta käydä näyttäytymässä lääkärille jos ei rupea tuosta tokenemaan. Myös ystäväni valitteli ihan samoja oireita, hän on ollut kipeänä yli viikon. Jokin hengitykseen käyvä tauti siis. Ystäväni kanssa olen puhunut vain puhelimessa, joten sitä kautta tämä ei ole tarttunut vaan tätä taitaa muuten vaan olla liikkeellä.

Kaikki kiva on siis pois laskuista, turhauttaa kun tahtoisin treenaamaan enkä voi mennä. Mitään riskejä en tämän kanssa aio ottaa, odotan että olen kunnolla terve ennen kuin palaan ollenkaan liikunnan pariin. Sohvalla makaaminen jatkukoon siis.

Kuukausiraportti 10/2012

Kääk miten aika juoksee! Opiskeluntäyteinen syksy on kovassa vauhdissa ja treenattua on tullut mutta blogi on jäänyt ihan omiin oloihinsa. Tässä kuitenkin pikainen raportti jäljelläolevista tavoitteista kuluneelta kuukaudelta

20 lajia:

Lokakuussa liikkuminen jakaantui lähinnä salitreenin, uinnin ja pyöräilyn kesken. Yhtään uutta lajia ei sekaan tullut, edelleen siis listalla 18 lajia. 

180 päivää:

Intoa on riittänyt. Lokakuussa tuli liikuttua 20 päivää ja se tekee koko vuoden saldosta jo 158. On siis ihan rajoilla että tämä tavoite saattaisi täyttyä jo marraskuun aikana.

Nyt taidankin lähteä tuon viimeisen lauseen innoittamana viipottamaan kuntosalille. Palataan taas!

Jumi

Tällä viikolla olen potkaissut uudet treenit käyntiin. Tein itselleni uuden kaksijakoisen saliohjelman ja kummatkin osat on tullut tehtyä kerran. Lisäksi olen käynyt uimassa useamman kerran. Nyt olo on juuri sellainen kuin kuvitella saattaa: äkillinen treenimuutos voi aiheuttaa pienenpientä lihasjumia. Vatsalihakset ovat niin kipeät että jos niitä joutuu käyttämään, tulee aina mietittyä että onko tämä ihan pakko tehdä juuri näin vai voisiko tämän tehdä joillain muilla lihaksilla. Kyljistä on löytynyt jänniä lihaksia ja muutenkin olo on vähän jyrän alle jäänyt. Ja samalla on kuitenkin hyvä olo. Tällainen lihaskipu tuntuu henkisesti hyvältä vaikka fyysisesti se tekeekin asioista vähän vaikeita.

Eka uintikerta oli ihan kamala. Oli ehtinyt kertyä vähän liikaa taukoa edellisestä kerrasta ja uinti on juuri sellainen laji josta taukoja ei kannata pitää. Vesi tuntui inhottavalta ja kaikki oli kamalan hankalaa. Tuo on kuitenkin helpottanut kerta kerralta, eilen vesi jo tuntui mukavalta ja pehmeältä ja jotenkin ei niin märältä. Vähän kuin olisi uinut pumpulipilvissä. Hengittäminen tuntui luontevammalta koska en varonut vettä niin paljon.

Eilen Mies oli mukanani uimassa ja antoi palautetta tekniikastani. Käsivetojen korjaamiseen on tarve keskittyä tässä lähiaikoina, uin kuulemma aivan liian suorilla käsillä ja kulutan siihen aivan turhaa energiaa. Syytä on siis puuttua tuohon nyt kun huonot tavat eivät ole vielä ehtineet juurtua.