Hämmentävä aamu

Lihakset jumittaneen sunnuntain combatin jäljiltä oli tarkoitus tehdä palauttava treeni jo eilen. En kuitenkaan saanut itseäni mitenkään potkittua liikkeelle, oli paljon tekemistä ja väsyttikin ihan vietävästi. Illalla aloin nuokkua jo todella aikaisin ja lopulta menin suosiolla nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Seuraukset tästä olivat jännät, heräsin nimittäin neljän jälkeen ihan pirteänä. Minä, maailman aamu-unisin ihminen! No, totuus tuosta taitaa olla että opiskelustressi vie yöunet, sillä on aina minuun sellainen vaikutus. Nyt nukuin sentään ihan kiitettävän monta tuntia, pahemmin stressaavina aikoina olen voinut nukkua viikkokausia korkeintaan neljän tunnin yöunia ja vaeltanut sitten päivät aivan zombina.

Kuva täältä

Takaraivossa kutkutti huono omatunto edellisen päivän löysäilystä, joten syötyäni rauhassa aamupalan pakkailin treenikamppeita sen kummempia miettimättä ja kahdeksalta aamulla tajusin tuijottavani itseäni kuntosalin peilistä. Siinä vaiheessa vasta aloin ihmetellä että mitä minulle oikein on tapahtunut ja miten olen sinne päätynyt. Voin sanoa että oli aika kohtuullisen hämmentävää.

Tein crosstrainerilla tunnin treenin matalalla sykkeellä, tuo sai vastata sitä pitkää hidasta lenkkiä jonka olisin muuten tehnyt. Ensimmäiset 45 minuuttia menivät ihan sujuvasti, sitten alkoi vähän jaloissa painaa. Hankalinta oli löytää sopivaa treeniviihdykettä, telkkarista tulee tietenkin tuohon aikaan vain aamuohjelmat, joissa ainakin kahdella kanavalla tehtiin jotain överikermaunelmajälkiruokia. Paha mielihän tuollaisesta vaan tulee. Lehtitarjontakin oli kehno, sain juoksennella ympäri kuntosalia etsimässä jotakin muuta lehteä kuin Elle tai Trendi kun nuo eivät ihan ole sitä aihepiiriä josta jaksan olla kiinnostunut. Löytyi sieltä sitten loppujen lopuksi Sport ja Fit. Olen kyllä vähän huolestunut lehtitarjonnasta jos sillä crosstrainerilla pitäisi tulevaisuudessa viettää enemmänkin aikaa, eihän noista kovin pitkäksi aikaa ole viihdykettä. Joskus aikaisemmin siellä on pyörinyt Tiede- ja Geo-lehtiä, mutta näköjään tarjonta on nyt supistunut aika nihkeäksi.

Musiikista olin sentään pitänyt huolta ja ottanut omat musiikit omiin korvanappeihin, enkä siis ollut kuntosalin melko vaihtelevanlaatuisen soittolistan armoilla. Paras treenibiisi tänään oli Enrique Iglesiaksen Can You Hear Me.

PS. Kuka väitti että aamuliikunnan jälkeen on valtavasti energiaa? Palatessani salilta kotiin alkoi tuntua että sitä unta voisi sittenkin saada vähän lisää ja otin oikein makeat päiväunet. Se siitä energiasta (ja se siitä luennolle menemisestä).