Kävin lenkillä. Pää oli niin kovasti sen tarpeessa että oli mentävä. Nyt kaikki on taas hyvin ja onnellisesti ja radallaan, enkä edes yski yhtään.
Juu, tiedän ettei pitänyt. Menin ihan niin hitaasti kuin vaan ikinä pystyin. Hengitys tuntui vähän tukkoiselta mutta jalat olivat niin onnelliset. Yritin hölkätä niin hitaasti että hengitys ei huomaa jalkojen tekevän mitään ja ilmeisesti onnistuin. 5,5 kilometriä oli tarkoitus mennä mutta unohdin kääntyä siitä mistä olisi pitänyt, joten tuli tehtyä ylimääräinen puolen kilometrin mutka. Minä, pimeä metsätie ja Bruce Springsteenin Thunder Road. Voi ihanuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti