maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kunto kasvaa levossa

Juoksutreeniin palaaminen edistyy vaiheittain. Kuten edellisellä kerralla mainitsin, säärissä oli tuolloin kipua. Tulikin lepäiltyä koko seuraava viikko että sain vihlomisen loppumaan kokonaan. Liikuntana olikin sillä viikolla lähinnä vain järvessä pulikointia. Ihanaa.

Viime viikko sujuikin sitten taas juosten. Kaksi nopeaa 7,5 km lenkkiä ja eilen rauhallisempi 11,5 km, eikä säärissä ole tuntunut mitään. Lepo kannatti siis. Eilinen 11,5 km lenkki oli todella hyvän tuntuinen, jalat olivat kevyet ja niiden puolesta olisin voinut mennä reippaamminkin, mutta syke tahtoi nousta. Tosin lenkki tuli tehtyä keskellä päivää ja lämpötila oli hellerajan paikkeilla, joten ei mikään ihme että syke nousi herkästi. Juoksuvauhti oli silti parempi kuin pitkillä lenkeillä ennen. Oikeaan suuntaan mennään! Tällä hetkellä se syyskuun Ruisrääkki tuntuu oikeinkin houkuttelevalta.

Hassua, tuntuu että juoksun vähäinen määrä on parantanut kuntoa. Ei ehkä ole ihan pelkkää legendaa että kunto kasvaa levossa. Samaa sanoi kyllä Mieskin kun ihmettelin hänelle parantunutta juoksunopeutta, hän kertoi tehneensä uinnissa 50 metrillä kaikkien aikojen ennätyksensä sen jälkeen kun oli jo lopettanut koko harrastuksen. Tosin kestävyys kehittyi päinvastaiseen suuntaan, jo 100 metrillä hän oli ollut paljon hitaampi kuin ennen. Ei siis kannata heittäytyä ihan kokonaan sohvalle. 

Tämä ihan vaan rohkaisuna niille jotka joutuvat syystä tai toisesta pakkolepoon (ja itsellenikin muistutuksena että maltan levätä), ei se peruskunto ihan noin vaan katoa. Muutaman viikon treenillä olen saanut itseni parempaan juoksukuntoon kuin missä olin viime syksynä, vaikka lenkkeilyä on ollut todella vähän. Toki täytyy muistuttaa etten ole pelkästään röhnöttänyt sohvalla vaan on tullut käytyä uimassa säännöllisesti ja muutenkin olen tehnyt sitä sun tätä, vaikken olekaan ollut mitenkään järjestelmällinen. Ja teinhän minä juoksuharrastusta aloittaessani pohjatyöt aika perusteellisesti, maltoin silloin juosta hiljaa ja säännöllisesti ja rakentaa peruskuntoa. Kai siitä on jotain jäänyt talteen.

Ja sitten se treenimusiikki. Älkää vaan kysykö miksi, mutta viime lenkeillä kuulokkeissa on pyörinyt Dingoa. Toimii.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti