Kuukausiraportti 2/2012

Helmikuussa tavoitteet etenivät näin:

Puolimaraton:

Kaksi kuukautta aikaa treenata. Juoksun ohella spinning sai vakiopaikan treenissä, itsekurini on sen verran huono etten omin päin tule puristaneeksi intervallitreenissä itsestäni kaikkea irti. Spinningissä tulee tehtyä kovemmin töitä kun joku muu sanoo koko ajan mitä pitää tehdä ja kaikki muutkin ympärillä tekevät. Lisäksi se auttaa vahvistamaan takareisiä, ne tuppaavat minulla juostessa hyytymään ensimmäisinä. Myös combat toimisi tuossa roolissa, sitä vaan on huomattavasti huonommin tarjolla. Kahdesti tuli käytyä combatissa helmikuun aikana. Spinningin ja combatin seurauksena juoksukilometrejä tuli vain 50, onneksi juoksumäärät eivät kerro koko totuutta helmikuun treenistä.

20 lajia:

Helmikuussa listalle tuli kolme uutta lajia, spinning, core ja combat. Yhteensä saldo on tähän mennessä siis yksitoista, vielä yhdeksän pitäisi tämän vuoden aikana kokeilla. Useimmat mitenkään tutut ja realistisesti mahdolliset lajit löytyvät jo listalta, joten homma saattaa käydä loppua kohden aika haastavaksi. Kymmenen kuukautta aikaa kerätä yhdeksän lajia, eiköhän tässä jotenkin ehdi. :) 

180 liikuntapäivää:

Helmikuu alkoi kovalla sykkeellä, varsinkin kuvaannollisesti. Tammikuun tökkimisen jälkeen olin kunnolla liikkeelle päästyäni niin treenikärpäsen purema että oli vähän vaikeaa muistaa levätä tarpeeksi. Yhteensä helmikuussa tuli 20 liikuntapäivää, yhteismäärä tältä vuodelta on siis 35.

Aurinkoinen sisäliikuntapäivä

Koulu on pitänyt allekirjoittaneen kovin kiireisenä pari päivää. Eilen oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta koulusta päästyäni oli sen luokan lumipyry että annoin itselleni ihan hyvillä mielin luvan jumittua sohvannurkkaan. Olen tässä kuussa liikkunut niin ahkerasti että uskallan myöntää itselleni ylimääräisen vapaapäivän liikunnasta ilman että tarvitsee pelätä lusmuilun lähtevän ihan käsistä. 

Sitä paitsi jalat ovat sunnuntain salitreenin jäljiltä edelleen kipeät. Tein itselleni uuden saliohjelman ja siinä on ihan tarpeeksi kyykkyjä. Kai ne jalat tuohon tottuvat, ei olisi kovin motivoivaa tehdä kunnon salitreenejä jos olisi aina jalat kipeät kolme päivää sen jälkeen. Pitäisi varmaan taputtaa itseään selkään kun tuli ainakin tehtyä sellainen ohjelma joka vaikuttaa johonkin.

Tänään on aivan mahtava ilma ja houkuttaisi käydä juoksemassa se rästiinjäänyt juoksulenkki, mutta toisaalta olen jo varannut paikan illan combatiin. Molempia ei kannata tehdä, syövät vaan tehoa toisiltaan. Combatia on niin harvoin tarjolla että menen sinne, juoksemaan voi mennä milloin vaan. Kävelemässä voisi kuitenkin käydä iltapäivän aikana, on tuolla niin hieno ilma.

Prillei ja hatui

...tai miten se nyt jollain nimeltämainitsemattomalla murteella menisikään. Suomeksi sanottuna ostin siis uimalasit ja -lakin, tähän asti olen uiskennellut ilman sellaisia. Hiukset (joita on aika runsaasti) olen vetäissyt takaraivolle ponnarille, letittänyt sen ja solminut letin tiukasti nutturaksi. Viimeksi meni niin tiukasti etten saanut sitä lähtiessäni auki. Täytti siis tarkoituksensa, mutta oli sen väsääminen tukevaksi vähän hankalaa ja hidasta.

Tänään sitten kävin ensimmäistä kertaa uimassa noiden varusteiden kanssa ja en olisi edes uskonut miten huikean eron se teki uintiin. Uimalakki ei vaikuttanut niin paljon, paitsi että hiukset pysyivät tukevammin paikallaan niin ettei niitä tullut missään vaiheessa ajateltua. Mutta ne lasit, ihan mieletön ero. Vaparissa nopeus varmaan tuplaantui kun naaman sai kunnolla veden alle. Jouduin välillä hidastamaan vauhtia etten törmää edessämenevään. Tosin harjoitusta ja rutiinia kaivataan vielä kovasti, unohdin usein hengittää ulos ja tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun happi loppui ja nostin naaman pois vedestä. Meni sitten rytmi ihan sekaisin kun ei se hengitys sujunutkaan ihan kuin oppikirjoissa. Mutta silti, ihan loistavaa, taas meni paljon paremmin kuin viimeksi.

Poikkeuksellisesti kävin siis uimassa torstaina ja taas huomasin että kyllä se perjantain pitäminen uintipäivänä on ihan ehdotonta, tänään siellä oli paljon enemmän ihmisiä. Perjantaisin saa olla ihan rauhassa ja voi keskittyä omaan tekemiseen eikä tarvitse koko ajan vahtia lähteekö jonkun hitaamman perään tai nopeamman eteen. Huomenna saa nähdä kauanko koulussa menee, voi olla etten pääse sieltä kovin aikaisin. Illalla olen luvannut mennä salille joten uimaan ei huomenna ehdi jos koulussa menee pitkään.

Maastojuoksua Helsingin tyyliin

Tänään aamulla paistoi kauniisti aurinko ja koska päivän ohjelmassa oli pitkä lenkki, päätin juosta sen heti silloin. Ihan hyvä idea koska nyt sitä lunta taas tulee.

Mitenkään ideaaleissa juoksuolosuhteissa en päässyt juoksemaan, huomasi selvästi että tienpinnat olivat päässeet vähän sulamaan ja jäätymään ja oli ihan mielettömän liukasta. Jouduin monta kertaa vaihtamaan kävelyyn ja välillä etenin ihan hidasta köpöttelyä. Pohja oli myös epätasainen ja niitä auraamattomia alueitakin oli edelleen, välillä sai hypellä lumivallien yli tai taiteilla kapeilla poluilla. Kai tuollainen epätasaisella pohjalla juokseminen kehittää jalkojen lihaksistoa eri tavalla ja on ihan hyvä juttu, mutta se olisi mukavampaa jos olisi vähän vähemmän liukasta. Odotan jo vähän malttamattomana lumien sulamista, juoksuvauhti varmaan kasvaa ainakin kolmanneksen. Pääsin nimittäin tänään tasan 10 kilometriä 1,5 tunnissa, yhtään kovempaan vauhtiin ei ollut mitään mahdollisuutta.

Kyllä minä näissäkin olosuhteissa treenaan ihan yhtä lailla, mutta en yhtään pistäisi hanttiin jos kevät tulisi jo.

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun...

Heti alkuun haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joille otsikon kappale jäi korvamadoksi. Niin se jäi minullekin.

Tarkoitukseni oli tänään käydä aamupäivällä kevyellä lenkillä ja illalla kuntosalilla. Vaikka olenkin tunnetusti lumisateessa juoksun mestari, tämänpäiväinen pyry on vähän liikaa ja tuossa hangessa kevyt lenkki olisi varmaan ollut täysi mahdottomuus. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen taivalsinkin kevyehkölle spinningtunnille. Hillitsin itseäni ettei syke karkaisi ihan pilviin, tuossa lajissa se tapahtuu niin uskomattoman helposti. Sain tehtyä hyvän peruskuntotreenin (heh, kirjoitin ensin persuskunto - no, ei sekään olisi ihan väärin ollut...) ja siihen päälle rääkkäsin vielä keskivartaloa coressa. Illalla olisi tarkoitus käydä vielä salilla yläkroppaa treenaamassa. Punnerrusohjelmasta on tänään vuorossa kolmannen viikon toinen päivä. Keskimmäisessä sarakkeessa mennään, toistoja tulee siis 14+19+14+14+vähintään 19 1,5 minuutin tauoilla. Kovia numeroita ovat nuo, mutta minä pystyn siihen. Tai tipahdan otsalleni yrittäessäni.

Kahden treenin päiviä on alkanut ilmestyä ihan yllättäen elämääni, ikinä ennen en ole tällaista kokenut eikä tämä ollut mitenkään kovin suunniteltua. Kysyin Mieheltä (jolla on monien vuosien kokemus rankasta treenaamisesta) mitä pitää syödä jos treenaa kaksi kertaa päivässä. Ajattelin lähinnä jaksamisen ja palautumisen kannalta, mutta Miehen vastaus oli että silloin saa syödä ihan mitä haluaa. Pointtinsa tuossakin, kun liikkuu paljon niin elimistö ihan huutaa terveellistä, ravitsevaa ruokaa. Kun rupesin treenaamaan salilla jotenkin tosissani ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla oli usein kovan treenin jälkeen valtava himo rasvaiseen ruokaan ja suklaaseen. Pidin sitä silloin vaan sellaisena tavallisena herkunhimona. Jossain vaiheessa aloin pitää Kiloklubin sivuilla ruokapäiväkirjaa ihan vaan nähdäkseni mistä ruokailuni oikeasti koostuivat ja sieltä huomasin että ravintoni sisälsi aivan uskomattoman vähän rasvaa. Rupesin tietoisesti syömään enemmän rasvaa, lorautan aamupuuroon öljyä ja käytän reippaasti salaatinkastikkeita niin kas kummaa, tuo treeninjälkeinen rasvanhimo on kadonnut. Kyllä se elimistö näköjään kertoo mitä se tarvitsee jos vain osaa kuunnella.

Viimeiset kolme päivää elimistöni on tarvinnut laskiaispullia mantelimassalla. Syytän Miestä siitä etten tunne mitään tunnontuskia jokapäiväisestä pullastani. Muuten ruokavalio on kyllä oikein asiallinen, muutenhan treenistä ei tulisi mitään.

Tilasiko joku lumisadetta?

Liikunta tekee ihmisestä näköjään superihmisen, minusta on tainnut tulla säiden valtias. :) Jo ties kuinka monella peräkkäisellä lenkillä on tapahtunut niin, että lumisade alkaa kun olen juuri lenkin puolivälissä. Alkoi tuntua jo vähän epätodelliselta kun se taas eilen tapahtui. Että jos joku tahtoo lumisadetta, kertokaa vaan minulle niin käyn lenkillä ja asia hoituu. Tosin tänään sille ei näytä olevan tarvetta, sen verran sakeasti tuota tulee että tuskin kukaan enää enempää kaipaa.

Eilen tuli hölköteltyä 6,4 kilometriä. Jalat olivat alkulenkistä aivan tukossa combatin jäljiltä, hiljakseen ne sitten vertyivät mutta vauhti pysyi ihan hitaana palauttelevana vauhtina koko lenkin ajan. Kyllä huomaa ettei ole tullut käytä combatissa vähään aikaan, se sai aikaan melko tasaisen kokovartalojumin. Tänään uimaan, eiköhän viimeistään sillä mene nämä pahimmat jumit ohi.

Mitä huonompi keli, sitä aurinkoisempi lenkkimusiikki. Pähkähullun musiikin kuuntelemisessa lenkillä on se ilo, että juokseminen sujuu hyvinkin kivuttomasti kun kaikki huomio menee ajatukseen "Mitä ihmettä mä oikein kuuntelen?" Eilisellä lenkillä ylivoimaisesti parhaiten toimi Sqeezerin ysärihitti Blue Jeans, jolla muuten on myös erittäin (köh...) hieno video.

Back to combat

Joku on ehkä ehtinyt huomata että combat tipahti vuodenvaihteessa yhtäkkiä pois jutuistani. En suinkaan ole yhtäkkiä kyllästynyt siihen tai mitään sellaista. Sitä ei vaan ole enää tarjolla tuolla lähisalillani enkä ole saanut lähdettyä kauemmas toiselle salille sen takia, ja olin jo melkein ehtinyt unohtaa sen olemassaolon. Tänään olin jo menossa spinningiin, kunnes matkalla muistin combatin ja keksin hetken mielijohteesta että jos heti lähtisin suuntaamaan tuonne toiselle salille, voisin juuri ehtiä siihen. Sää ei ollut myötä, julkinen liikenne tökki ja hetken olin jo varma etten ehtisi. Sitkeästi kuitenkin jatkoin perille asti. Jos olisinkin myöhästynyt, olisin tehnyt omatoimisen treenin ja tuon matkan hankaluuden ja mahdollisen myöhästymisen aiheuttaman kiukun tukemana treenistä olisi varmaan tullut aika tehokas. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua, tiukille meni mutta ehdin.

Oli ihan mielettömän kivaa, en edes muistanut että se on noin kivaa. En yhtään ottanut kevyemmin ja silti jaksoin, on se kunto tainnut vähän päästä nousemaan vähitellen. Painoilla tehtävät käsiliikkeet menivät ihan jaksamisen rajoille, koska olin eilen tehnyt kunnon treenin yläkropalle. Kuvittelin että yläkroppa saa tänään kevyemmän päivän spinningissä, mutta ei sitten käynytkään niin. Taisi olla käsiparoille vähän järkytys, mutta levätkööt sitten huomenna. :)