Tervehdys taas.
Viikonloppu tuli vietettyä itärajan tuntumassa. Oli melkoisen rapsakka pakkanen, vielä kun olosuhteiden pakosta piti välillä oleskella ulkosalla ei-ihan-ulkoiluvaatteissa, niin kyllä siinä olisi vähän vähempikin riittänyt. Vaan onhan tuolla pakkanen ihan eri tuntuista kuin täällä etelässä, paljon kuivempaa ja tyynellä säällä kovatkin pakkaslukemat tuntuvat ihan siedettäviltä. Ja olihan siellä ihan uskomattoman kaunista, ne lumiset metsät kuunvalossa... Ihan taikaa.
Eilen oli kotiinpaluun aika ja juuri samaan saumaan osui lauhtuminen, joten pääsin tänään palaamaan taas päivärytmiin ja käymään koulun jälkeen lenkillä. Jalat tuntuivat valtavan onnellisilta, alkulenkistä oli selvästi ylimääräistä ilmaa askeleessa. Vajaa kuusi kilometriä tuli viipotettua, loppuvaiheessa oli liukkaampia polkuja (tai sitten en vaan ehtinyt huomata alkulenkin aikana sutimista kun olin liian onnellinen) ja vauhti hyytyi, mutta suht pitkälle sain pidettyä hyvää, vähän reippaampaa vauhtia. Paras lenkkibiisi oli tänään PMMP:n Merimiehen vaimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti