maanantai 5. maaliskuuta 2012

Voi nolo!

Kyllä, olen ottanut kovasti selvää miten mikäkin liike pitää salilla tehdä ettei riko itseään ja että tulisi tehtyä oikein. Ja ikinä ei tule mitään virhearviointeja. Enkä ole koskaan nolannut itseäni julkisesti, pois se minusta.

Kröhöm... Eilen en siis sentään rikkonut itseäni, ego vaan koki kolauksen. Salilla oli niitä kaapinkokoisia miehiä jotka ovat siellä suunnilleen aina (ne samat miehet siis, eli saan taas ensi kerrallakin törmätä niihin) ja minä menin ihan pro-treenaajana smithiin tekemään kyykkyjä. Painojakin laitoin huikeat viisi (5) kiloa kumpaankin päähän, kun se penteleen tanko on niin painava eikä minulla mitään lihaksia ole. Kaksi ensimmäistä sarjaa menivät ihan hyvin, kolmannessa sitten tapahtui ihan aavistuksenomainen virhearvio. Kyykkäsin liian syvälle enkä enää päässyt ylös. Voitte kuvitella että olisi ollut kiva jos maa olisi juuri silloin sattunut nielaisemaan minut.

Ei siinä mikään auttanut, sain tangon tökkäistyä alimpiin tukiin ja ryömin sieltä alta pois. Hetken keräilin itseäni, sitten poistin painot ja nostin sen tangon vähän ylemmäs. Ihan pokkana ne äijät siinä olivat mutta en edes yritä vakuuttaa itselleni ettei kukaan olisi huomannut. Ihan varmasti huomasivat kun möngin pois sieltä tangon alta, kiltteinä vaan teeskentelivät katsovansa muualle kun näkivät että olen kuitenkin ihan hengissä.

Kai tämä menee sinne "tekevälle sattuu"-osastolle. Yritän kovasti vakuuttaa itselleni että kaikille käy noin ennemmin tai myöhemmin. Eikö niin? Jooko? Eikä nolota yhtään.

Vaihtaakseni aihetta, punnerruksista sen verran mainintaa että neljäs viikko on nyt menossa toista kertaa peräkkäin enkä vieläkään saa viimeisen sarjan maksimimääriä kasaan, ensi viikolla taitaa taas tulla samat treenit. Motivaatio on vähän hukassa kun saan yli 20 punnerrusta, en oikein jaksa perustella itselleni miksi pitäisi saada vielä enemmän (no koska se on hyvää treeniä yläkropalle ja kehityksessä tulee takapakkia heti jos lakkaa treenaamasta ja koska ennemmin tai myöhemmin haastan kuitenkin pienessä hiprakassa teekkaripojat punnerruskilpailuun ja silloin olisi syytä voittaa...). Näihin toistomääriin se vaan jää sitkeästi jumiin, jotain pitäisi nyt keksiä että saisin kiukulla puserrettua ne viimeiset toistot silloin kun alitajunta huutaa että johan tässä on tehty vaikka kuinka paljon, ei näillä viimeisillä ole niin väliä.

1 kommentti:

  1. Voi ei :D Hyvä lukea muiden pieniä "mokia", niin ehkä itseäni ei hävetä ihan niin paljoa, kun joskus jotain sattuu :D

    Blogissani on sinulle tunnustus. Vaikka en kiertoviestien suuri fani olekaan, niin laitoinpahan sen nyt kiertämään :)

    VastaaPoista