Juoksin tänään ensimmäistä kertaa kaksi tuntia. Okei, en ihan putkeen, kävelin pariin otteeseen vähän ja jouduin välillä odottelemaan liikennevaloissa. Olen koko viikon odottanut tätä lenkkiä ja eilen pääsin vielä oikein sanomaan että onpa kivaa kun jalkakäytävillä ei ole enää lunta, paljon mukavampaa lähteä juoksemaan kahden tunnin lenkki. Lyhyeksi jäi se riemu, yön aikana sitä lunta olikin sitten satanut. Plääh.
Mittasin etukäteen kartasta vähän yli 14 kilometrin lenkin kun laskeskelin että siihen varmaan menee matalalla sykkeellä juuri se kaksi tuntia. Just joo, olikin odottamattoman paljon lunta ja jäätä ja loskaa ja muhjua eikä se vastatuulikaan auttanut asiaa. Jossain kohtaa oli pakko kävellä ihan sen takia kun tuntui että tuuli työntää vaan enemmän taaksepäin jos juoksee. Jätin viimeisen mutkan reitistä juoksematta ja oikaisin kotiin kun näytti että menee koko aamupäivä muuten. Kestoksi tuli juuri se suunniteltu 2 tuntia, mutta matkaa meni vain 12,5 kilometriä.
Hassua miten juoksemisesta on tullut niin itsestäänselvyys. Jokin pieni ääni takaraivossa yrittää muistuttaa ettei siitä ole kauaa kun kaksi tuntia juoksemista olisi tuntunut aivan utopistiselta. Nyt tuntui vaan itsestäänselvältä että jaksan niin pitkälle kuin ikinä haluan ja huomioni kiinnittyi vain nopeuteeni. Pitäisi muistaa olla onnellinen siitä että olen päässyt tähän pisteeseen. Ja sitä paitsi polvikaan ei kipeytynyt yhtään, pelkäsin sitä etukäteen. Tämän lenkin juoksin Niken pronaatiotuetuilla kengillä. Minulla on myös kahdet neutraalimmat kengät, toiset ovat ikivanhat Niken lenkkarini ja toiset uudet Adidakset jotka ostin alennuksella Prismasta ja joita olen käyttänyt vaan juoksumatolla. Taitaa olla jaloille aika hyvä ratkaisu vaihdella kenkiä, ainakin jalkaongelmat ovat hävinneet kun olen lakannut juoksemasta koko ajan samoilla kengillä. Pronaatiotuetut kengäthän minulla pitäisi fysioterapeutin mielestä olla, mutta se polvi vaan kipeytyi jos juoksin pelkästään niillä, vaikka totuttelin niihin todella hitaasti. Nyt alan uskoa että olen löytänyt omille jaloilleni sopivan toimintatavan ja varmasti lihaksien vahvistuminenkin auttaa asiaa.
Kaiken kaikkiaan asiat ovat siis aika hyvin, ei pitäisi jaksaa valittaa sellaisista pikkuasioista kuin lumesta. Eiköhän se parin kuukauden sisällä kuitenkin sula. :)
Kuulokkeissa soi tänään mm. Kelly Clarksonin My Life Would Suck Without You.
Mittasin etukäteen kartasta vähän yli 14 kilometrin lenkin kun laskeskelin että siihen varmaan menee matalalla sykkeellä juuri se kaksi tuntia. Just joo, olikin odottamattoman paljon lunta ja jäätä ja loskaa ja muhjua eikä se vastatuulikaan auttanut asiaa. Jossain kohtaa oli pakko kävellä ihan sen takia kun tuntui että tuuli työntää vaan enemmän taaksepäin jos juoksee. Jätin viimeisen mutkan reitistä juoksematta ja oikaisin kotiin kun näytti että menee koko aamupäivä muuten. Kestoksi tuli juuri se suunniteltu 2 tuntia, mutta matkaa meni vain 12,5 kilometriä.
Hassua miten juoksemisesta on tullut niin itsestäänselvyys. Jokin pieni ääni takaraivossa yrittää muistuttaa ettei siitä ole kauaa kun kaksi tuntia juoksemista olisi tuntunut aivan utopistiselta. Nyt tuntui vaan itsestäänselvältä että jaksan niin pitkälle kuin ikinä haluan ja huomioni kiinnittyi vain nopeuteeni. Pitäisi muistaa olla onnellinen siitä että olen päässyt tähän pisteeseen. Ja sitä paitsi polvikaan ei kipeytynyt yhtään, pelkäsin sitä etukäteen. Tämän lenkin juoksin Niken pronaatiotuetuilla kengillä. Minulla on myös kahdet neutraalimmat kengät, toiset ovat ikivanhat Niken lenkkarini ja toiset uudet Adidakset jotka ostin alennuksella Prismasta ja joita olen käyttänyt vaan juoksumatolla. Taitaa olla jaloille aika hyvä ratkaisu vaihdella kenkiä, ainakin jalkaongelmat ovat hävinneet kun olen lakannut juoksemasta koko ajan samoilla kengillä. Pronaatiotuetut kengäthän minulla pitäisi fysioterapeutin mielestä olla, mutta se polvi vaan kipeytyi jos juoksin pelkästään niillä, vaikka totuttelin niihin todella hitaasti. Nyt alan uskoa että olen löytänyt omille jaloilleni sopivan toimintatavan ja varmasti lihaksien vahvistuminenkin auttaa asiaa.
Kaiken kaikkiaan asiat ovat siis aika hyvin, ei pitäisi jaksaa valittaa sellaisista pikkuasioista kuin lumesta. Eiköhän se parin kuukauden sisällä kuitenkin sula. :)
Kuulokkeissa soi tänään mm. Kelly Clarksonin My Life Would Suck Without You.
Mulla on myös ongelmia jalkojen (penikat+polvet) kanssa ja ohjeeksi olen saanut, että pitäisi käyttää pronaatiotuettuja kenkiä. Penikkakivut vain olivat aivan valtavat kevyissä asicsen pronaatiotuetuisa kengissä, joten viime kesänä ostin neutraalit juoksukengät ja niihin jalkojeni mukaan muotoillut pohjalliset. Penikkakivut hävisivät, mutta polvikivut pysyivät. Hyvä tietää, että kenkien vaihtelu voi auttaa, koska tarkoituksenani olisi hankkia toisiksi juoksukengiksi kevyesti pronaatiotuetut ja hyvin iskunvaimennetut kengät.
VastaaPoistaJa hatunnoston arvoinen suoritus juosta kaksi tuntia :)
Kiitos. :)
PoistaKannattaa todellakin kokeilla. Kaikillahan nämä asiat ovat yksilöllisiä, mutta minulla tuo tuntuu ainakin toimivan.