Puoli vuotta myöhemmin

Halusin tulla käymään pitkästä aikaa täällä. Puoli vuotta on hurahtanut niin etten ole edes oikeastaan ajatellut bloggaamista, enkä nytkään lupaile että paluu olisi jotenkin lopullinen, mutta on mukavaa ainakin silloin tällöin käydä päivittelemässä kuulumisia tännekin. Tuossa talvella vaan iski jonkinmoinen kyllästyminen, ei tuntunut että olisi mitään sanottavaa. Pienoista elämänmuutostakin on ilmassa, muutin Helsingistä Turkuun ja nyt väkerrän kovaa vauhtia lopputyötäni, joten joskus tulevaisuudessa saattaa tulla valmistuminen ja Ihan Oikeisiin Töihin meno vastaan.

Liikuntaa on, mutta en ole palannut sellaiseen säännölliseen, etukäteen suunniteltuun aikatauluun jollaista noudatin viime syksyyn asti. Nyt mennään enemmän fiilispohjalta. Pieniä sääntöjä joudun asettamaan itselleni, koska treenitahti on harventunut vähän liikaa. Päätinkin että tavoitteena tällä hetkellä on joka viikko kolme vapaavalintaista aerobista treeniä (juoksu, uinti ja pyöräily ovat pop kun nilkka haittaa kaiken maailman hyppimis-ryhmäliikuntatunteja), yksi lihaskunto (yksi riittää, koska viime aikoina nämä ovat olleet nollilla) ja yksi kehonhuolto (pilates tai jooga). Tuo on pikkuisen enemmän kuin mitä olen tehnyt ja sopii siis tehtäväänsä, hellästi herättelemään kehoani tekemään vähän enemmän kuin nyt. Mitenkään ryppyotsaisesti en pidä tästä kiinni, tavoitteena ei nyt ole mitään urheilutapahtumia vaan pelkästään oma hyvinvointi. Jotenkin se puolimaratonin juokseminen poisti jonkun pakon, tiedän että pystyn sellaiseen joten enää ei ole pakko todistaa mitään.

Viimeisimmän, tammikuun postauksen aihe on edelleen ilmassa: nilkka ja olkapää vihoittelevat ajoittain. Varsinkin olkapää aiheuttaa turhautumista. Siinä ei normaalitilanteessa ole mitään vikaa, mutta se taitaa olla hieman löysä ja on joskus uidessa hiukan nuljahtanut paikaltaan (ja sitten itsestään heti takaisin), mikä on luonnollisesti aika kivuliasta ja todella ikävää kun niin käy kesken uimisen. Joudunkin uimaan hiukan huonommalla tekniikalla kuin haluaisin, koska tuon ehkäisemiseksi en voi ojentaa käsiä ihan suoraan linjaan vartalon kanssa (vapaauinnista on siis edelleen kyse). Muuten se ei ole mikään kovin dramaattinen vaiva.

Sellaista siis!

Kremppasaldo

Ajattelin tulla kertomaan miksi täällä ja liikuntarintamalla on hieman turhan hiljaista, koska en nyt ihan huvin vuoksi möllötä tekemättä mitään vaan siihen on jonkunlainen syy. Nyt on nimittäin kropalla jotenkin kamalan vaikeaa. Tällä hetkellä kipeänä ovat:

• oikea olkapää (lihakseen sijoittuva ongelma, ollut kipeänä jo pitkään ja haittaa minkään painavan nostamista. Tai itseasiassa minkään nostamista, jos liikeradan kanssa ei ole huolellinen)
• vasen olkapää (tuntuu enemmän nivelongelmalta, ärtyi pienestä uintiasennon muutoksesta ja oli pahimmillaan kun nukuin huonosti sen päällä eräänä yönä, nyt tuntuu onneksi paljon paremmalta)
• alaselkä (kipeytyy istumisesta, välillä myös kiertoliikkeistä tai liiallisesta notkoselästä, parempi kun onnistun välttämään noita mutta välillä on pakko istua luennoilla, joten... On kerran ihan kunnolla pelästyttänyt minut uidessa, kun ilmeisesti tein liikaa kiertoliikettä ja sen seurauksena takareisistä lähti ihan kokonaan tunto. Ei onneksi ole tapahtunut koskaan uudestaan.)
• oikea nilkka (ja jalkaterä, joka kipeytyy ilmeisesti astun sille huonosti varoessani tuota nilkkaa, estää juoksun ja aika pitkälti salitreeniäkin, haittaa uintia koska kipeytyy potkiessa jos pääsee liikkumaan)

Jos siis joku on ihmetellyt miksi blogissa on hiljaista, syy voi ehkä mahdollisesti olla jokin noista. Pieniä juttuja kaikki, ihan kaikessa ärsyttävyydessään juuri ja juuri sen kokoisia että estävät tekemästä juuri mitään. Todella kivasti nuo ovat jakaantuneet pitkin kroppaa niin että niiden yhteisvaikutus on mahdollisimman suuri. Olen pyrkinyt uimaan ja vesijuoksemaan mahdollisuuksien mukaan, kunhan nilkan teippaa kunnolla ja on huolellinen liikeratojen kanssa niin ne onnistuvat. Ei ihan niin paljon kuin pää tahtoisi, mutta ainakin sen verran etten ihan hypi seinille.

Vuoden eka

Hyvää kaksi-nolla-yksi-kolmea täältäkin (viimeinkin)! On tämä uudenvuodenpostaus jäänyt aika myöhäiseksi. Viime vuosi meni viime vuoden kuvioilla, nyt olen vähän eri linjalla. En antanut mitään uudenvuodenlupauksia, jos tuntuu siltä että haluan asettaa tavoitteita niin asetan niitä sitten pitkin vuotta. Viime vuoden tavoitteet kuitenkin täyttivät tarkoituksensa, tuli kokeiltua monipuolisesti liikuntalajeja ja liikunnasta tuli rutiinia. Ja puolimaratonin juokseminen nosti itseluottamukseni ihan eri tasolle, kun näin että osaan ja jaksan tehdä töitä tuollaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Olen oppinut paljon itsestäni ja itselleni parhaiten sopivista treenitavoista ja nyt katson miten homma etenee jos sen antaa mennä ihan omalla painollaan. Tällä hetkellä huvittaa uida, joten uin.

Viime aikoina kroppa on ollut vähän romuna. Olkapää kipuilee, alaselkä kipuilee, nilkka kipuilee. Uinti tapahtuu suurimmalta osin pullarin kanssa ja silloinkin kun uin ilman sitä, potkin todella harvakseltaan koska potkiminen kipeyttää nilkan kaikkein pahiten. Olen yrittänyt teippailla sitä mutta ei sekään oikein toimi. Kai sitä täytyy jossain vaiheessa käydä näyttämässä jos ei rupea paranemaan. Olkapää ja selkä eivät ole yhtä huonossa jamassa. Selästä olen lähinnä huolissani koulun alkamisen takia, ensi viikolla joutuu taas istumaan luennoilla ja tuo ei oikein istumisesta pidä. Olkapään kanssa tulee ongelmia vain jos sen vahingossä täräyttää vaikka seinään, tai jos ui huonolla käden liikeradalla.

Onhan sitä ihan kohtuullisessa määrin tullut oltua rikki tässä viimeisen vuoden aikana. Jos tästä tahtoo jotain positiivista hakea, niin olen ainakin oppinut ettei jonkun paikan kipeys heti tarkoita että pitäisi jäädä sohvalle makaamaan. Liikutaan niin miten kroppa sietää.

Done and done!

Tänään oli uudenvuodenlupauksieni kannalta ratkaisun paikka, sain nimittäin samanaikaisesti täytettyä kaksi jäljelläolevaa lupausta. Ensinnäkin tänään oli vuoden 180. päivä, jona liikuin vähintään puoli tuntia. Toiseksi, tänä vuonna on nyt tullut liikuttua 20 eri tavalla.

Viimeiset kaksi liikuntalajia olivat kahvakuula, jota tuli tuossa eräänä lumituiskuisena päivänä heiluteltua olohuoneessa, sekä vesijuoksu jota tuli tänään testattua hetken mielijohteesta. Olin uimahallissa ja uintiradoilla oli ruuhkaa mutta vesijuoksijoiden radalla ihan tyhjää, joten päätin että onhan sitä kokeiltava. Täytyy tunnustaa että näistä kahdesta viimeisestä liikuntalajista kumpikaan ei oikein kunnolla kolahtanut. Ehkä ne vaatisivat vähän lisää tutustumista ennen kuin niistä voi antaa kunnollisen tuomion.

En olisi uskonut että menee ihan näin tiukille, mutta tulipahan täytettyä nuo. 180 päivästä en ole ollut huolissani, se jäi näin myöhäiseksi vain koska olen onnistunut sairastelemaan ikävän paljon. Sen sijaan tuo 20 lajia osoittautui yllättävän haastavaksi. Suurin osa vuoden liikunnoista on ollut juoksua, uintia ja kuntosalia, joten aika moni noista lajeista jäi yhden kerran kokeiluksi.

Tässä vielä lista lajeista, joilla olen tänä vuonna hanuriani liikuttanut:

1. Juoksu 
2. Crosstrainer
3. Cabaret Strip
4. Venyttely
5. Kuntosali
6. Pilates
7. Uinti
8. Kävely
9. Spinning
10. Core
11. Combat
12. Hathajooga
13. Tallityöt
14. Raviurheilu
15. Rullaluistelu
16. Pyöräily
17. Fitness Fusion
18. Geokätköily
19. Kahvakuula
20. Vesijuoksu

Nenäklipsi

Tänne aina silloin tällöin putkahtaa ihmisiä googlettamalla uimarin nenäklipsiä, joten voisin vähän avata omia kokemuksiani. Enää en uidessa sitä käytä ellen tee jotain erikoista, mutta kyllä sitä jonkun aikaa tuli ihan jatkuvasti käytettyä. Niitähän on pehmeitä ja kovia, minulla on Speedon pehmeä klipsi. Ihan arvalla valkkasin että minkälaisen ostan, ei ole mitään sen kummempaa asiantuntemusta noista. Näin jälkeenpäin voin antaa vinkin että kannattaa hankkia vähän värikkäämpi klipsi, tuollaista valkoista/läpinäkyvää on aika ikävää etsiä altaan pohjalta...

Otin tuon käyttöön aloittaessani uinnin opettelua, kun varsinkin vapaauinnissa oli yhtä tuskaa opetella hengittämään oikein, koska tuntui että joka kerran päätä kääntäessä meni kaikki pään ontelot täyteen vettä. Se teki uinnista aika epämiellyttävää ja koska oli ihan riittävästi muutakin opeteltavaa, päätin tehdä homman itselleni mukavammaksi ja ostin tuollaisen. Se toimi oikein hyvin, pysyi kiltisti paikallaan eikä tuntunut uidessa ollenkaan. Koska olin vasta opettelemassa oikeaoppista hengitystä, en tuntenut mitenkään oudoksi etten pystynyt hengittämään nenän kautta ulos.

Muutaman kuukauden tuota tuli käytettyä jokaisella uintikerralla. En tiedä mistä johtui, mutta muutaman kuukauden käytön jälkeen se alkoi valua ja sain korjata sitä joka käännöksessä paremmin. Kerran sitten tympäännyin sen valumiseen, nakkasin sen altaan reunalle ja jatkoin uintia ilman sitä. Tässä vaiheessa olin jo sen verran tottunut uintiin että hengityksen ja pään asennon hallinta oli helpompaa, enkä enää imaissut koko nenää täyteen vettä.

Nyt olen uinut jo aika kauan ilman nenäklipsiä ja olen tottunut hengittämään ulos sekä suun että nenän kautta, joten en enää käyttäisi sitä. Eikä sinne nenään enää mene yhtään vettä. Mies aina silloin alkuvaiheessa sanoi että jos minulla menee nenään vettä, se johtuu siitä että hengitän sisään vedessä. Minä tietenkin väitin että en varmasti, mutta kyllä se taisi niin kuitenkin olla. Nykyisin voin ihan hyvin sukellella vaikka miten päin eikä nenään mene vettä, koska olen oppinut ihan oikeasti olemaan hengittämättä sitä.

Viime aikoina olen käyttänyt nenäklipsiä vain harjoitellessani volttikäännöstä. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa että ongelma on sama kuin alunperin vaparia opetellessa: kaikkeen ei voi keskittyä, joten teen hommasta vähän helpompaa ja mukavampaa itselleni. Eiköhän se tuossakin saa jäädä pois kunhan opin käännöksen paremmin. Klipsi on edelleen se sama, kyllä se mukana pysyy uidessa ihan riittävän hyvin vaikka ei ihan täydellisesti pysykään paikallaan.

Jos on siis ongelmana että nenään menee vettä uidessa, voin lämpimästi suositella nenäklipsin käyttöä. Se tekee uinnista paljon mukavampaa ja eihän sitä ole pakko aikojen loppuun asti käyttää, helppohan siitä on luopua kun siltä tuntuu.

Vesipetoilua

Uinti on nyt vienyt allekirjoittaneen ihan mukanaan. Tällä viikolla pulikointia on tullut runsas neljä tuntia, aika huikeaa entiselle veden ja uimisen inhoajalle (vaikka oikeisiin kilpauimareihin verrattuna edelleen aika vähän, mutta silti). On se vaan totta että vesi alkaa tuntua ihan eilaiselta kun siinä viettää paljon aikaa. Se kannattelee aivan eri tavalla ja voin keskittyä siihen mitä olen tekemässä, kun itse veteen ei tarvitse kiinnittää huomiota. 

Kuva täältä

Myös sukeltamisesta on tullut paljon mukavampaa, vesi ei enää tunnu siltä kuin se yrittäisi hukuttaa minut ja etten pysty hengittämään, vaan nykyisin voin ihan rennosti sukellella ja hengailla veden alla ilman että erityisemmin ajattelen hengittämistä, kyllähän sitä sitten tulee ihan automaattisesti noustua hengittämään kun se on ajankohtaista.

Kuva täältä

Vapaauinti on tullut huomattavasti sujuvammaksi, en enää ole muiden tiellä vaan välillä yllätän itsenikin, kun lähden uimaan jonkun nopeana pitämäni uimarin perään ja otankin hänet kiinni. Olen kovasti harjoitellut vartalonkiertoa, käsivetoa ja käden ojennusta eteen ja näköjään jotain on osunut kohdalleen kun olen yhtäkkiä tullut nopeammaksi.

Kuva täältä

Vielä pitäisi opetella volttikäännös. Ottaa päähän kun en osaa sitä, pääsisin niin paljon sujuvammin jatkamaan matkaa päädystä. Olen jonkun verran harjoitellut mutta ei se vielä oikein suju niin että sitä voisi uinnin seassa käyttää. Ei se itse käännös vaikea ole, sen kun painaa pään alas ja vetää vähän jalkoja koukkuun niin siitähän menee automaattisesti ympäri. Vaikeaa on ehtiä tehdä jotakin sen aikana, kuten hahmottaa missä kädet, jalat ja seinä ovat. Koko homma nimittäin tapahtuu ihan uskomattoman nopeasti. Eka yritys oli aika hämmentävä kun painoin pään alas ja seuraava asia mitä tajusin oli se kun tulin pää edellä pintaan, naama edelleen samaan suuntaan tietenkin.

Pää alas ja siitä se sit lähtee... (kuva täältä)

Treenikirjallisuutta

Tällä kertaa haluaisin kertoa kirjoista, joiden avulla rakentelen itselleni kuntosaliohjelmia. Olen tainnut mainita nämä jo joskus kauan sitten, mutta tarkempi katsaus on jäänyt tekemättä.

Mies on pari vuotta sitten tilannut nämä Amazonista, hinnat näyttävät tällä hetkellä liikkuvan vähän kymmenen punnan yläpuolella. Sarjaan kuuluu muitakin kirjoja, ainakin pyöräilyä ja tanssia. En ihan tiedä millä perusteella Mies päätti tilata juuri nämä, mutta olen tyytyväinen että tilasi koska nämä ovat olleet hyödyllisiä. Ja ei, kukaan ei maksa minulle mitään näiden mainostamisesta vaikka se voi siltä vähän kuulostaakin. :)

Strength Training Anatomy on lihaskuntoliikkeiden raamattu, johon palaan jatkuvasti tarkistaakseni miten jokin liike pitikään tehdä tai kun kaipaan vaihtelua treeniin.

Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti paljon liikkeitä ja mihin ne vaikuttavat. Lihasryhmät on värikoodattu ja jokaisen sivun yläkulmassa on täplät jotka näyttävät mihin kaikkiin lihasryhmiin juuri kyseinen liike vaikuttaa. Liikkeet selitetään sekä sanoin että kuvin ja lisäksi kerrotaan mitkä ovat tyypillisiä virheitä ja mihin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota.

Nimensä mukaisesti tämä kirja huomioi myös ruumiinrakenteessa olevia eroja ja kertoo miten liikkeisiin ja niiden tuloksiin vaikuttaa esimerkiksi kuinka pitkät raajat tai kuinka laaja rintakehä treenaajalla on.

Ja tietty venyttelyäkään ei ole unohdettu, kaikille lihasryhmille on annettu joitain perusvenytyksiä. Myös tässä näytetään tarkasti mihin liike vaikuttaa ja mihin on tärkeää kiinnittää huomiota.

Tarkemmin yksittäisen lajin lihaskuntotreenaukseen autttavat sitten nämä muut kirjat. Näiden tukena käytän kuitenkin yllämainittua kirjaa, koska siinä on laajempi valikoima liikkeitä ja yksityiskohtaisemmat selitykset.

Viime aikoina uinti-innostukseni seurauksena minulla on eniten ollut käytössä Swimming Anatomy.

Tässä esitetään jokaiselle lihasryhmälle ja tärkeille lihaksille perusliikkeitä ja niiden variaatioita nimenomaan uimarin tarpeiden kannalta. Jokaisen sivun reunassa näytetään mihin uintilajiin juuri tämä liike auttaa (listassa on lajien lisäksi symboli myös startille/käännöksille). Yksittäisiin lihasryhmiin vaikuttavien liikkeiden lisäksi kirjassa on myös koko kroppaa treenaavia liikkeitä.

Turvallisuusvinkkejä on paljon ja muutenkin tässäkin kirjassa selitetään aika tarkasti miten mikäkin liike kuuluu tehdä, vaikkei sentään ihan niin yksityiskohtaisesti kuin voimaharjoittelukirjassa.

Running Anatomy on ollut vähän vähemmällä käytöllä, koska juoksu on sen verran suoraviivaisempi laji ja siinä on paljon helpompi itsekin hahmottaa mitä lihaksia pitää treenata. Tässäkin kirjassa esitellään samalla tavalla lihaskuntoliikkeitä ja mitä ne vastaavat lihakset juostessa tekevät. Lisäksi tässä on koko kropan liikkeitä sekä treenivinkkejä esimerkiksi ponnistuksen räjähtävyyden kehittämiseen.

Lisäksi tässä kirjassa (kuten näissä kaikissa muissakin) on yksityiskohtaisesti selitetty mitä raajoissa tapahtuu liikunnan aikana. Nämä ovat selkeästi asiantuntevia ja hyvin havainnollistettuja osioita näissä kaikissa kirjoissa.

Stretching Anatomy on ollut aika vähäisellä käytöllä, yleensä tulen venytelleeksi aina samoilla liikkeillä (ja sitäkin liian harvoin).

Kirjassa on venyttelyliikkeitä varmasti ihan joka ikiselle lihakselle, joten tähän kannattaa turvautua jos tarvitsee venyttää jotain omituista lihasta eikä keksi miten se parhaiten tapahtuisi. Lisäksi joka kappaleessa on taulukoitu mitä lihaksia mikäkin liike venyttää

Venyttelyliikkeiden lisäksi kirjassa on ohjelmia, jotka antavat suuntaa minkä verran on hyvä venytellä riippuen omasta notkeudesta ja lähtökohdista.

Minun on nyt tunnustettava että viimeiseksi jäänyt Yoga Anatomy on ollut melkein kokonaan vailla käyttöä. Ei ole juuri koskaan tullut joogattua. Tämä on kuitenkin oikein pätevän oloinen kirja, selittää tarkasti sisäelinten ja luuston toimintaa, tasapainon jakautumisen ja esittelee paljon asanoita ja niissä käytettäviä lihaksia.

Voin siis oikein lämpimästi suositella tätä kirjasarjaa, nämä ovat selkeästi asiantuntijoiden tekemiä ja loppuun asti mietittyjä.