Nyt se sitten tapahtui. 2,5 viikkoa aikaa puolimaratoniin eikä juokseminen enää yhtään huvita. Juoksunopeuteni on niin hidas että tuntuu ihan turhalta lähteä edes kokeilemaan. Olen lusmunnut vauhtikuntotreeneissä, juossut liian hiljaa kun olen ajatellut että kyllähän se kunto tässä vielä ehtii kasvaa vaikken juuri tänään juoksisikaan niin reippaasti. Nyt tilanne on sitten se että aika on loppu, matkavauhti on hidas ja ottaa päähän.
Kyllä minä silti aion sinne puolimaratonille lähteä. Kävelen vaikka jos en muuta jaksa. Sittenpähän sen näkee miltä se tuntuu ja onko pitkänmatkanjuoksu minun juttuni. Harmittaa vaan että kun olen kuitenkin juossut ne lenkit, niihin ei olisi kulunut yhtään enempää aikaa jos olisin juossut kunnolla. Turhaa tehdä asioita puoliteholla, lopputuloskin on nyt sen mukainen.
Olen miettinyt hitaan matkavauhdin syitä. Yksi on ihan varmasti lihaskunto, varsinkin takareidet hyytyvät aivan liian aikaisin. Toinen on tekniikka, en ole kiinnittänyt kovin kauaa tarpeeksi huomiota juoksutekniikkaani joten sitäkään en jaksa ylläpitää kun väsyn. Olen myös pari päivää lueskellut urheiluravitsemuskirjaa ja sen perusteella uskoisin että olen aika suuren osan treeneistäni tehnyt huomaamattani nestehukkaisena, mikä tietenkin rajoittaa suorituskykyä aika radikaalisti.
Sitten vielä se tekijä jolla aion tulevaisuudessa tarttua tuohon vauhtikuntotreeneissä lusmuiluun. Heti ensimmäisestä kesätyöpalkastani aion nimittäin ostaa sykemittarin. Sen puuttumisesta johtuu varmasti aika paljolti tuo liian hiljaa juokseminen, on niin helppo ajatella että on se syke varmaan ihan hyvällä tasolla jos se on sen verran korkea etten pysty itse laskemaan sitä kellon kanssa. Miehen sykemittarihan minun piti saada käyttöön jo joskus talvella, mutta se on ikivanha ja lojunut vuosikausia kaapissa eikä sitä saatu huollossa heräämään henkiin.
Näillä asioilla lähden siis jälkiviisastelemaan 2,5 viikon kuluttua. Kunhan olen ensin juossut sen puolimaratonin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti