torstai 19. huhtikuuta 2012

Paluu vakiolenkille

Eilinen päätökseni lykätä juoksemista vielä yksi päivä eteenpäin kannatti, tänään juokseminen jaksoi taas kiinnostaa enemmän. Olen nyt päättänyt hyväksyä että puolimaratonilla tarkoitukseni on vain päästä maaliin. Tämänpäiväiseen juoksuun suhtauduinkin treeninä jonka tavoitteena ei ole olla huippukunnossa puolimaratonilla (ihan hyvä päätös tässä vaiheessa) vaan olla hyvässä kunnossa loppuelämäni.

Ohjelmassa oli intervallitreeni ja juoksin sen ihan hyvillä mielin. Sykemittaria kaipaisin edelleen, on niin vaikeaa arvioida millä tasolla syke on intervalleissa. Muuten oli ihan viihtyisä lenkki, mitä nyt sukka vähän hiersi ja vasemman reiden ulkosyrjä osoitti loppuvaiheessa jumittamisen merkkejä. Aika jännä, tuo kohta ei ole ikinä ennen ilmoitellut itsestään. Toivottavasti se oli vaan joku hetkellinen härö, sukan hiertämisestä johtunut muutos askeleessa tai jotain muuta ohimenevää.

Ensimmäistä kertaa tänä keväänä pääsin kunnolla kiertämään vakiolenkkini, jota syksyllä juoksin usein. Talvella siinä oli ladut ja metsän keskellä polut pääsivät sulamaan todella hitaasti. Kerran aikaisemmin kävin yrittämässä tuon lenkin juoksemista mutta silloin pohja oli vielä rasittavaa lumimuhjua, vaikka muilta vakiolenkeiltäni oli kaikki lumi sulanut jo aikaisemmin. Nyt lunta oli metsän puolella vielä jäljellä mutta polut olivat koko matkalta paljaina. Ihanaa päästä takaisin metsään, jalkakäytävillä juokseminen on ollut ihan siedettävää mutta liikennevaloihin pysähtyminen on sotkenut rytmiä ja varsinkin intervallilenkkien reitit on sen takia joutunut suunnittelemaan etukäteen huolellisesti. Metsässä voi vaan juosta.

Ja oli sitä lenkkimusaakin mukana, tänään toimi parhaiten Hanna Pakarisen Go Go.


2 kommenttia:

  1. Tsemppiä matkallesi! Kuulostaa hyvältä kun voi muotoilla tavoitteen uudelleen ja juosta tyytyväisenä. Onnea!

    VastaaPoista